Yersinia-infektiot (yersinioosi ja rutto)

Suolistoinfektiot

Esiintyvyys

Yersinialajeista kaksi aiheuttaa ihmiselle suolistotulehduksen ja ripulitaudin. Y. enterocolitica sairastuttaa vuosittain 500–700 suomalaista ja Y. pseudotuberculosis 10–50. Vastaavat määrät vuonna 2018 olivat 536 ja 18. Yersinia on noroviruksen, kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen neljänneksi yleisin ruokamyrkytyksen aiheuttaja Suomessa. Vuosittain Suomessa on todettu keskimäärin yksi yersiniaepidemia (yhteisestä ravintoainelähteestä), vuonna 2018 ei yhtään. Muut tapaukset ovat olleet yksittäisiä. Viime aikoina epidemioita on Suomessa aiheutunut kotimaisesta jäävuorisalaatista, porkkanaraasteesta (vuonna 2008) ja raakamaidosta (2014). Näissä aiheuttaja on ollut Y. pseudotuberculosis.

Tartuntatapa

Ihmiselle tautia aiheuttavat yersiniabakteerit asuvat eläinkunnassa. Sairautta voidaan siksi pitää zoonoosina. Eläimistä bakteereita pääsee myös maaperään ja vesiin. Ihmisen tartuntojen kannalta tärkein eläin on sika, vaikka moni luonnon eläinkin voi bakteeria kantaa. Tavallisimmin tartunnat kuitenkin saadaan elintarvikkeesta, jonka eläimestä peräisin oleva bakteeri on saastuttanut jo kasvisten viljelyssä tai ruoka-ainetta käsiteltäessä. Yersinia pseudotuberculosis lisääntyy elintarvikkeessa myös jääkaappilämpötilassa, ja siksi se on yleisempi joukkoruokailusta alkunsa saaneiden epidemioiden aiheuttaja kuin Y. enterocolitica. On tavallista, että samaa saastunutta ruokaa syöneistä vain pieni osa sairastuu (muutama prosentti), mikä vaikeuttaa syyllisen ruoka-aineen tunnistamista. Yersinoosi ei käytännössä tartu suoraan henkilöstä toiseen, koska tartuntaan tarvitaan suuri määrä bakteereita.

Tauti ja sen oireet

Yersinioosi on suolistoinfektio, gastroenteriitti, jonka oireet ovat vatsakivut, ripuli ja usein kuumeilu. Joka kolmannella on pahoinvointia tai oksentelua. Oireiden perusteella tautia ei voi erottaa sitä yleisemmistä kampylobakteerin tai salmonellan aiheuttamista infektioista. Yersiniataudin itämisaikakin on sama tai vähän pitempi, yleensä 3–6 päivää (äärimmillään 1–11 päivää). Kuume ja kovat kivut ovat vähän yleisempiä yersinioosissa. Kivut ovat yhteydessä suolen imusolmukkeiden tulehdukseen ja turpoamiseen. Ne ovat joskus niin kovia, että tautia erehdytään pitämään umpilisäkkeen tulehduksena. Pari vuosikymmentä sitten yersinioosi oli tästä syystä melko tavallinen umpilisäkkeen tarpeettoman poiston syy. Nykyisin parantunut diagnostiikka kuvantamistutkimuksineen on vähentänyt turhia leikkauksia.

Yersiniainfektion jälkitautina, viikko pari suolisto-oireen alkamisen jälkeen, voi ilmaantua kyhmyruusu (5 %:lle potilaista ja kuva ) tai viikkoja kestävä niveltulehdus (15 %:lle). Niveltulehdus on yleisin suurissa nivelissä, nilkoissa, polvissa ja ranteissa, mutta toisin kuin nivelreumassa, ei käsien pikkunivelissä. Niveltulehdukseen voi liittyä yksi tai useampi seuraavista: silmän värikalvotulehdus (iriitti), sydänlihastulehdus (myokardiitti) ja virtsaputkitulehdus (uretriitti). Näiden kokonaisuutta kutsutaan Reiterin oireyhtymäksi. Jälkitautien riski on suurempi ja niiden kesto pidempi niillä, joilla on kudosantigeenityyppi HLA-B27. Samoja jälkitauteja aiheuttaa myös salmonella ja muut ruokamyrkytyksiä aiheuttavat bakteerit, mutta yersinioosissa ne ovat yleisempiä. Niveltulehdus ja muut Reiterin oireyhtymän osat sammuvat yleensä itsestään muutamassa kuukaudessa, mutta voivat vaatia aluksi tulehduskipulääke- tai kortisonihoitoa.

Milloin lääkäriin

Tyypillisen ruokamyrkytyksen vuoksi ei yleensä ole syytä lähteä lääkäriin, koska tauti yleensä paranee hyvin itsestään. Ripulitauti, johon liittyy korkea kuume ja vatsakipuja, on aihe lääkärissä käyntiin. Lääkärissä on myös syytä käydä, tai ainakin saattaa asia terveyskeskuksen tietoon, jos ripulitautia on usealla samaa ruokaa syöneellä, viimeistään ainakin silloin, jos sairastuneita on ainakin 10. Tällöin voi olla tarve selvittää tartunnan lähdettä.

Diagnoosi

Tauti tunnistetaan viljelemällä bakteeri ulosteesta. Usein bakteeri häviää jo sairauden alkupäivinä, mutta diagnoosi voidaan tehdä parin viikon päästä vasta-ainetestillä. Tästä on hyötyä ainakin jälkitauteihin sairastuneilla, kun oireille, esimerkiksi niveltulerhdukselle, siten saadaan selitys. Epidemioita epäiltäessä viljellään myös ruoka-aineita ja tyypitetään yksilöllinen bakteerin kanta.

Hoito ja ehkäisy

Yersinioosi paranee yleensä itsestään ilman hoitoa. Erityistilanteissa, esimerkiksi immuunipuutteisilla tai vaikeaoireisilla, tautia hoidetaan antibiootein. Fluorokinolonit ja doksisykliini ovat tehokkaita Y. enterocolitica -infektioon. Amoksisilliini tepsii vain Y. pseudotuberculosikseen. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että antibioottihoito vähentäisi jälkitautien, kuten niveltulehduksen, riskiä tai auttaisi niiden paranemisessa.

Sama ruoanlaitto- ja ravintohygienia, jota suositellaan yleisesti ruokamyrkytysten ehkäisyyn, ovat tehokkaita. Yersinioosia vastaan ei ole rokotetta. Y. pseudotuberculosis pystyy lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa, mikä tekee siitä epidemioiden aiheuttajana Y. enterocoliticaa ongelmallisemman.

Rutto

Rutto on pienten nisäkkäiden ja näiden kirppujen välityksellä ihmiseen tarttuva tauti. Sen aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Ihmisen kannalta asutusten liepeillä oleilevat rotat ovat tärkein tartunnan lähde. Rutto, nimellä musta surma, on aiheuttanut historian pahimpia maailmanlaajuisia epidemioita eli pandemioita. Suomeen se iski viimeksi voimalla Venäjän kautta vuonna 1710, jolloin se tappoi kolmanneksen Turun ja kaksi kolmasosaa Helsingin asukkaista. Rutto on köyhyyteen ja huonoon ympäristöhygieniaan liittyvä sairaus. Nykyään ruttotapauksia todetaan vain vajaa tuhat vuosittain koko maailmassa. Se tappaa edelleen joka kymmenennen uhrinsa. Eniten tapauksia on ollut Kongon demokraattisessa tasavallassa, Kongossa, Perussa, Keski-Aasiassa ja viimeksi Madagaskarilla.

Ruttotartunnoista 90 % aiheuttaa vain paisetaudin, joka pystytään hyvin hoitamaan paiseiden puhkaisulla ja tavallisilla antibiooteilla (esimerkiksi doksisykliinillä). Tämä tautimuoto ei tartu henkilöstä toiseen. Joka kymmenes tauti on verenmyrkytys ja keuhkokuume, ja tämä tarttuu pisaratartuntana ympäristöön ja vaatii sairaiden eristämistä ja hoitohenkilökunnalle hengityssuojaimia. Keuhkoruttoon kuolee nyt antibioottiaikana noin joka viides siihen sairastuneista, kun aiemmin siihen kuolivat lähes kaikki sairastuneet.

Ruttoon on rokote, mutta sillä on melko voimakkaita haittavaikutuksia ja sen antama suoja on puutteellinen ja lyhytaikainen. Se ei kuulu tavallisen matkailijan rokotuksiin mihinkään maahan suuntautuvalla matkalla. Viimeisimmästä suomalaisen ruttotartunnasta on vuosikymmeniä.