Yleistä

Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua muun muassa masennukseen, unettomuuteen, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu suurentavan tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.

Työuupumuksen esiintyvyys väestössä vaihtelee jossain määrin työelämän yleisen tilanteen mukaan. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuskoosteessa (vuodet 2019–2025) suurentunut työuupumuksen riski tunnistettiin 16 %:lla ja todennäköinen työuupumus 9 %:lla vastanneista. Sekä työuupumuksen riski että todennäköinen työuupumus olivat yleisempiä nuorilla, alle 36-vuotiailla aikuisilla. Vuoden 2024 työolobarometrin tulokset ovat samansuuntaisia.

Työuupumuksen oireet

Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Lisäksi vakavasti ja pitkittyneesti uupuneella esiintyy yleensä myös kognitiivisia ja tunne-elämän hallinnan vaikeuksia ja runsaasti sekä fyysisiä että psyykkisiä stressioireita.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi tai työssä selviytymiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus sen mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen.

Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä ja olevansa siinä hyvä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoriutumiseen verrattuna.

Kognitiiviset ja tunne-elämän vaikeudet liittyvät ennen muuta stressiä säätelevän HPA-akselin pitkäkestoiseen ylikuormittumiseen ja tästä johtuviin muutoksiin keskushermoston toiminnassa. Pitkittyessään stressin aikaansaama vireystilan nousu voi johtaa unen säätelyn häiriytymiseen. Laadultaan tai määrältään puutteellinen uni puolestaan vaikeuttaa rasituksista palautumista voimistaen uupumusta.

Työuupumuksen arviointi

Työterveyshuollossa työuupumuksen esiintymistä voidaan arvioida haastattelemalla ja tähän tarkoitukseen kehitetyillä kyselylomakkeilla. Suomen oloihin validoitu Burnout Assessment Tool (BAT) on vapaasti saatavilla. Laaja-alaisen uupumuksen itsearviointiin soveltuu myös Karolinska Exhaustion Disorder Scale (KEDS), joka on saatavissa HUSin mielenterveystalon sivustolta.

Haastattelussa selvitetään työntekijän oireilun laatua, työolosuhteita ja työssä tapahtuneita muutoksia sekä terveydentilaa, muuta elämäntilannetta ja työntekijän toiminta- ja elintapoja. Haastattelun tarkoituksena on selvittää, löytyykö työtilanteesta ja/tai työn ulkopuolelta uupumusta selittäviä tekijöitä ja mikä on niiden mahdollinen vaikutus kokonaistilanteeseen.

BAT-menetelmään liittyy Työterveyslaitoksella kehitetty liikennevalomalli, jota voi hyödyntää myös uupumusriskin itsearvioinnissa. Myös KEDSissä on määritetty huoliraja, jonka ylittävä pistemäärä viittaa selkeään uupumisriskiin.

Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi, vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä tarkentavalla lisäkoodilla. Työuupumusdiagnoosi kannattaa aina kirjata kriteerien täyttyessä, koska se ohjaa tukitoimia oikeaan suuntaan.

Tulossa oleva ICD-11-diagnoosiluokitus kuvaa työuupumuksen kriteerit tarkemmin (tietolaatikko) kuin aiempi luokitus, mutta sen asema terveydentilaan vaikuttavien tekijöiden joukossa on säilynyt ennallaan.

Haittaava päiväväsymys on yleinen oire, ja sitä kokee ajoittain jopa kolme neljäsosaa väestöstä. Työuupumusta epäiltäessä selvitetään henkilön terveyskäyttäytymistä ja terveydentilaa laajemminkin, koska väsymys on epäspesifi oire, joka voi kertoa korjausta vaativista terveystottumuksista tai hoidettavissa olevasta sairaudesta (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, krooninen unettomuus, tulehdukselliset sairaudet, masennus, ahdistuneisuushäiriö tai neuropsykologinen erityisominaisuus). Terveystarkastuksen avulla voidaan sulkea pois väsymystä selittävän sairauden tai häiriön mahdollisuus. Mikäli oireille löytyy muita selittäviä tai uupumukselle altistavia tekijöitä, ne pyritään hoitamaan tai ratkomaan asianmukaisesti. Sairaudet eivät kuitenkaan sulje pois työuupumusta, jota tulee arvioida samanaikaisesti, kun sairauksia hoidetaan.

Työuupumukselle altistavia tekijöitä

Työuupumuksen taustalta löytyvät yleensä alun perin motivoitunut työntekijä ja työhyvinvoinnin kannalta epäedulliset työolosuhteet. Tilanteesta on kehittynyt työuupumus, koska ristiriitaan ei ole löytynyt ratkaisua. Työuupumus kehittyy siis työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi siihen johtavia tekijöitä löytyy yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin.

Työuupumukseen liittyviä työolosuhteita luonnehtivat liialliset työn vaatimukset (esim. ristiriitaiset tavoitteet tai jatkuva aikapaine) yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin (esim. joustomahdollisuudet tai esihenkilön tuki). Erityisesti liian suuri työmäärä, rooliristiriidat ja -epäselvyydet, vaikuttamismahdollisuuksien ja sosiaalisen tuen vähäisyys, koettu epäoikeudenmukaisuus sekä epävarmuus ja ennakoimattomuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen.

Työntekijän uupumukselle altistavia ominaisuuksia ovat liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset, voimakas velvollisuudentunto, neuroottisuus, aleksitymia (vaikeus tunnistaa ja ilmaista tunteita) ja koherenssin tunteen heikkous (maailman hahmottaminen heikosti ymmärrettäväksi, hallittavaksi ja merkitykselliseksi). Puutteelliset palautumismahdollisuudet vapaa-ajalla ja krooninen unettomuus osaltaan altistavat työuupumukselle.

Sekä työntekijän että koko työyhteisön vähäiset tai haitalliset stressinhallintakeinot voivat edesauttaa työuupumuksen kehittymistä. Työpaikalla voimavarakysymykset voivat jäädä muiden, polttavammilta vaikuttavien asioiden varjoon. Jos työhyvinvoinnin johtamiseen ei panosteta riittävästi, myös työntekijä turvautuu herkemmin esimerkiksi taukojen ohittamiseen tai työpäivän toistuvaan venyttämiseen yrityksenä selviytyä ylimitoitetusta työtaakasta. Uupuneena työntekijä saattaa myös luopua palautumista edistävästä mielekkäästä tekemisestä, harrastuksista ja liikunnasta tai tavoitella rentoutumista esimerkiksi päihteiden avulla. Pahimmillaan hän saattaa jopa tinkiä palautumiselle oleellisesta yöunesta työmäärästä selviytyäkseen. Uni voi jäädä puutteelliseksi myös kroonisesta unettomuudesta johtuen.

Työuupumuksen ehkäisy

Työpaikoilla työuupumusta ehkäistään parhaiten hyvällä työkykyjohtamisella. Ennakoivassa työkykyjohtamisessa ovat keskeisiä työkykyä tukevat työpaikan rakenteelliset toimet ja hyvä päivittäinen esihenkilötyö. Näihin kuuluvat muun muassa työolosuhteiden, työn ja sen prosessien säännöllinen arviointi ja jatkuva kehittäminen sekä huolehtiminen toimivista käytännöistä epäkohtien puheeksi ottamiseksi.

Reagoivassa työkykyjohtamisessa panostetaan ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. On suositeltu, että työnantajat laativat yhteistoiminnassa toimintamalleja työkyvyn tueksi. Varhaisen tuen-toimintamalliin kirjataan ne hälytysmerkit, joihin työnantajan, käytännössä tavallisimmin esihenkilön, on viimeistään reagoitava työkykytilanteen kartoittamiseksi. Hälytysmerkkejä voivat olla esimerkiksi työntekijän muuttunut käytös, muuttunut työn laatu, ylipitkät työpäivät ja toistuvat sairauspoissaolot. Lisäksi malliin kirjataan toimintatavat tilanteissa, joissa hälytysmerkkejä havaitaan.

Kun haastavaan tilanteeseen päästään puuttumaan varhain esihenkilön johdolla, vältytään pitkittyneiltä työkyvyn heikkenemisiltä, turhilta sairauspoissaoloilta ja tilanteen vaikutuksilta laajemmin koko työyhteisön hyvinvointiin, tuottavuuteen ja kollektiiviseen työkykyyn. Ratkaisut ongelmiin löytyvät parhaiten sieltä, missä ongelmat ovat kehittyneet. Esimerkiksi työyhteisön ristiriitatilanne saadaan ratkottua osapuolten kesken, kun se käsitellään avoimesti ajoissa ennen kuin haitalliset stressioireet pääsevät pitkittymään ja ristiriitatilanne monimutkaistuu. Samoin haitallisessa työkuormituksessa työn kuormitustekijöiden selvittäminen ja työn uudelleenorganisointi esihenkilön kanssa ennaltaehkäisee uupumista. Se auttaa toipumisessa mahdollisen sairausloman jälkeen ja ehkäisee uusien sairauslomajaksojen tarvetta. Esihenkilöiden työnohjaus ja kouluttaminen henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittelyyn on hyödyllistä ja voi vähentää niihin liittyviä sairauspoissaoloja.

Työturvallisuuslain 25 § ohjeistaa työnantajaa selvittämään ongelmallisen tilanteen, mikäli esihenkilön tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Vastaavasti 28 § ohjaa työnantajan selvittämään havaittua tai esille nostettua epäasiallista kohtelua työpaikalla. Kyseisissä tilanteissa esihenkilön tulee käynnistää toimenpiteet terveysvaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta.

Yksilöllisellä tasolla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja omien voimavarojen sekä niiden rajallisuuden tunnistaminen ovat osa stressinhallintaa ja työuupumuksen ehkäisyä. Liikunta- ja kulttuuriharrastuksilla on yleisiä hyvinvointivaikutuksia, ja ne auttavat palautumaan työstä. Jokaisen kannattaa etsiä itselleen sopivat ja säännöllisesti toteutuvat palautumiskeinot. Erityisesti ikääntyvien aivojen terveyden ja kognitiivisen suoriutumisen kannalta liikunta on tärkeää.

Riittävään nukkumiseen ja suotuisiin nukkumisolosuhteisiin kannattaa panostaa, koska uni auttaa toipumaan rasituksista, ylläpitää muistitoimintoja, tunnesäätelyä ja aivojen puhdistumista ja edistää immuunivastetta sekä sydän ja verisuoniterveyttä. Hyvä uni suojaa siten stressin haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistaa sopeutumiskykyä. Jos unettomuuskierre on jo kehittynyt ja unettomuushäiriö on todettavissa, siihen suunnataan ensisijaisesti lääkkeetöntä hoitoa (ks. Työuupumus ja uni).

Työuupumuksen itsehoito

Huolehtiminen omasta palautumisestaan päivittäin, työajan noudattaminen, riittävä lepo ja terveelliset elämäntavat sekä muu mieluisa ja työlle vaihtelua tarjoava vapaa-ajan tekeminen luovat pohjan riittäville voimavaroille ja ehkäisevät uupumisen kehittymistä.

Työssä kohdatut tai havaitut epäkohdat tulee ottaa esihenkilön kanssa puheeksi. On tärkeää, että sekä uupunut itse, hänen esihenkilönsä, että tarvittaessa myös työterveyshuolto osallistuvat asian selvittämiseen toimivan ratkaisun löytymiseksi. Työhön liittyvät ongelmat on tehokkainta ja nopeinta ratkaista siellä, missä ne ovat syntyneet. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan, sitä helpompaa ratkaisujen löytäminen yleensä on.

Toipuminen käynnistyy siitä, että muutoksen tarve tunnistetaan niin työssä, työolosuhteissa kuin mahdollisesti myös työntekijän omissa ajatus- ja toimintamalleissa. Lepo on toipumisen alkuvaiheessa usein kaikkein tärkeintä. Hieman pidemmällä aikavälillä kannattaa tutkia ja vahvistaa omia palautumisen keinojaan. Palautuminen lähtee liikkeelle perusasioista: riittävästä liikunnasta, laadukkaasta ravinnosta, sopivasta määrästä vuorovaikutusta toisten ihmisen kanssa ja ennen muuta hyvästä unesta. Vielä pidemmällä tähtäimellä psyykkinen irrottautuminen työstä, virkistävät kokemukset ja mielekäs tekeminen voivat toteutua esimerkiksi vapaa-ajan harrastusten kautta ja sosiaalisten verkostojen myötävaikutuksella.

HUSin Mielenterveystalossa on yleiseen uupumukseen, työhyvinvoinnin vahvistamiseen, tietoisen läsnäolon harjoitteluun ja unettomuuteen tarkoitettuja omahoito-ohjelmia, joita voi käyttää yksilöllisesti tai terveydenhuollon ohjaamana.

Työuupumuksen hoito

Sairausloma

Terveyshuollossa terveydentilaa arvioidaan kokonaisvaltaisesti huomioiden myös työn vaikutus siihen. Sairausloma voi olla osa hoitoa silloin, kun tilanteeseen liittyy tekijöitä, jotka vaikuttavat työ- ja toimintakykyä heikentävästi. Tyypillisesti pitkittynyt stressi on voinut laukaista pitkällisiä univaikeuksia ja ahdistus- ja/tai mielialaoireita. Oireiden hoitamiseksi sairausloma yhdessä lääkehoidon ja työterveyspsykologin ohjauskäyntien kanssa voi olla tarpeen. Työterveyslääkäri pystyy parhaiten arvioimaan sairausloman tarpeen.

Työuupumusdiagnoosi ei yksinään oikeuta sairauspäivärahan saamiseen. Työuupumukseen liittyy usein muita oireita ja sairauksia, kuten unettomuutta, ahdistuneisuutta ja keskittymis- ja muistivaikeuksia, jotka saattavat vaatia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä ja olla sairausloman diagnostinen peruste, silloin kun ne selvästi vaikuttavat työkykyä alentavasti. Tällöinkin oireiden on täytettävä jonkin sairauden diagnostiset määritteet (esim. unihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, sopeutumishäiriö tai masennustila).

Sairauslomalta paluun tulisi aina tapahtua suunnitellusti. Lyhyenkään sairausloman jälkeen tai lievästä uupumuksesta toipuvan ei voi odottaa tekevän työtään heti täydellä teholla, vaan työtehtäviä voi olla tarpeen keventää alkuvaiheessa. Samalla kannattaa pohtia työkuormitusta pidemmälläkin aikavälillä: onko se kestävällä tasolla, altistaako se uudelle uupumukselle ja millaisia muutoksia tai tukitoimia työhön ehkä tarvitaan? Mitä pidempään kestäneestä uupumisesta on kyse, sitä pidempään tarvitaan myös tukitoimia sairausloman jälkeen.

Lääkehoito ja psykososiaalinen tuki

Mikäli työterveydestä tai perustasolta saatavat hoidot, kuten lääkehoito ja työterveyspsykologin konsultaatiot, eivät tuota tulosta tai tarvitaan psykoterapia-arviota, voidaan konsultoida psykiatria. Erikoissairaanhoidon lähete on harvoin tarpeen, mutta sellainen voidaan tehdä, jos vointi ei kohene tai esiintyy vakavia oireita tai vakavaa toimintakyvyn heikentymistä. Aina kun työterveyshuolto on käytettävissä, hoidon koordinointivastuu kuuluu säilyttää työterveyshuollossa, jonka vastuulle kuuluu työkyvyn ja sen tukitoimien arviointi.

Nettiterapiat tarjoavat potilaille asuinpaikasta riippumatta nopean pääsyn näyttöön perustuviin psykoterapeuttisiin hoitoihin. Nettiterapiat sopivat henkilöille, joiden voimavarat riittävät itsenäiseen työskentelyyn ja nettiterapeutin tuella hoitoon sitoutumiseen ja joiden hoitoa voidaan muutoin jatkaa työterveyshuollossa tai perusterveydenhuollossa. Nettiterapiaa on saatavilla muun muassa yleiseen uupumukseen ja pitkittyneen työuupumuksen kanssa usein esiintyviin sairauksiin, kuten masennukseen ja krooniseen unettomuuteen, sekä myös muihin tavallisiin mielenterveyshäiriöihin ja alkoholiriippuvuuteen. Hoito on nettiterapiassa maksutonta, ja lähetteen voi saada omalta lääkäriltä. Nettiterapioiden lisäksi Mielenterveystalossa on saatavilla itsenäisesti tai työterveyshuollon ohjauksessa hyödynnettäviä Omahoito-ohjelmia. Ohjattua omahoitoa voi saada myös terveyskeskusten, mielenterveysyksiköiden ja sosiaalipalveluidenkin kautta.

Työperäisten taustatekijöiden korjaaminen

Lievästä työuupumuksesta voi kehittyä pitkäaikainen ongelma, ja se myös uusiutuu herkästi. Pysyvä toipuminen edellyttää toimia sekä työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi että työperäisten taustatekijöiden korjaamiseksi. Jos työuupumus on ehtinyt kehittyä niin vakavaksi, että sairausloma on tarpeen, on toipumiselle annettava tilansa. Heti kun se on mahdollista, työntekijän ja lähiesihenkilön tulee kuitenkin selvitellä, millaisia muutoksia työtilanteessa tarvitaan. Samalla työntekijä voi yhdessä työterveyshuollon kanssa selvittää muita uupumukselle altistavia tekijöitä ja etsiä mahdollisuuksia näiden helpottamiseen.

Työterveysneuvottelu on hyvä tapa arvioida työntekijän kokonaistilannetta yhdessä työntekijän ja esihenkilön kanssa. Silloin voidaan sopia terveyttä, työhyvinvointia ja työssä jatkamista tukevista työjärjestelyistä ja muista työhön paluun tukikeinoista. Työterveysneuvottelua voi pyytää työterveyshuolto, työntekijä tai esihenkilö.

Työterveysneuvottelu on hyvän käytännön mukaista niissäkin tapauksissa, joissa ei tarvita sairauslomaa, vaan pelkät työkyvyn tukikeinot, kuten väliaikaiset työjärjestelyt, työtehtävien kevennys tai työajan lyhentäminen määräajaksi, riittävät. Työterveysneuvottelussa kuullaan, miten eri osapuolet näkevät tilanteen ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Neuvottelussa pyritään löytämään yhdessä työntekijän työkykyä parhaiten tukeva ratkaisu. Työuupuneen tilannetta seurataan niin työpaikalla kuin työterveyshuollossakin riittävän pitkän ajan, mikä vakavassa uupumisessa voi hyvinkin olla vuosi.

Työuupunut voi hyötyä myös stressinhallintakoulutuksesta, vertaisryhmästä sekä erilaisista psykoterapeuttisista yksilö- tai ryhmämenetelmistä muutoksen toteuttamiseksi. Etenkin ihmissuhdetyössä ulkopuolisesta työnohjauksesta voi olla apua. Jos työn rajaaminen tai palautumista vahvistavien rutiinien luominen tuntuu vaikealta toteuttaa itsenäisesti, työterveyspsykologin konsultaatio voi auttaa selkeyttämään tilannetta.

Työkyvyn tukitoimia kannattaa herkästi hyödyntää työuupumuksessa lyhyenkin sairauspoissaolon yhteydessä tai silloinkin, kun sairauslomaa ei tarvita. Työpaikan omien työkyvyn tuen ja työhön paluun toimintamallien hyödyntäminen kuuluu hyviin käytäntöihin. Työterveyshuolto toimii yhteistyössä työpaikan kanssa ja arvioi sekä työhön paluun oikean ajankohdan työntekijän ollessa sairauslomalla että tarpeen työn muokkaukseen.

Kuntoutus

Tavallisimmin käytettyjä työkyvyn tuki- ja kuntoutusmuotoja ovat Kelan osasairauspäiväraha, työterveyshuollon työkokeilu, eläkevakuuttajan ammatillinen kuntoutus, Kelan kuntoutuskurssi sekä kuntoutuspsykoterapia. Kelan osasairauspäiväraha mahdollistaa työhön paluun 40–60-prosenttisella työajalla. Se ei edellytä työtehtävien muuttamista vaan ainoastaan työajan määräaikaista vähentämistä.

Kelan maksama, työterveyshuoltolakiin perustuva työterveyshuollon työkokeilu soveltuu käytettäväksi silloin, kun työtehtäviä muokataan työhön paluun yhteydessä tai jo ennen kuin henkilö on ollut sairauslomalla. Pelkkä työajan lyhennys ei ole riittävä peruste tämän työkokeilun saamiseksi. Työterveyshuollon työkokeilu on enimmillään 45 työpäivää. Työterveyshuollon työkokeilussa työnantaja maksaa työkokeilun ajalta yleensä palkan ja Kela maksaa kuntoutusrahan työnantajalle. Päätöksen työkokeilusta tekee työterveyshuolto.

Eläkevakuutusyhtiön ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä voidaan tarvita, mikäli työkyky on pidempiaikaisesti heikentynyt ja työkyvyttömyyden riski on ilmeinen. Eläkevakuutusyhtiön ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä ovat esimerkiksi määräaikainen kuntoutustuki, työkokeilu omassa tai muussa työssä, uudelleenkoulutus ja joissakin tapauksissa yrittäjyys.

Kelan työuupuneille suunnattuja kuntoutuskursseja löytyy Kelan sivuilta kuntoutuskurssihausta. Silloin kun työuupumuksen rinnalle on kehittynyt kliininen psykiatrinen masennus tai ahdistushäiriö, ja työuupumukselle altistavat persoonallisuuspiirteet ovat korostuneet, on syytä harkita psykoterapiakuntoutusta. Työterveyshuolto voi konsultoida työkykyvalmentajaa, mikäli työkyky nykyisessä työssä näyttää tulevaisuudessa olevan uhattuna. Työntekijä voi käyttää myös eläkevakuutusyhtiöiden kuntoutusohjaajia, kun työkykyhaasteet näyttäytyvät pitkittyvinä.

Työuupumus ja uni

Uni reagoi herkästi stressiin, koska stressi nostaa aivojen ja muun elimistön vireystilaa vastaamaan haasteisiin. Työuupumuksen taustalla oleva pitkittynyt haitallinen stressi voi johtaa haitallisiin muutoksiin unen säätelyssä, mikä ilmenee unettomuusoireina tai huonolaatuisena, virkistämättömänä unena.

Työuupumuksessa haitalliset selviytymisyritykset heikentävät palautumista työkuormituksesta ja riittävän laadukkaan unen saamista. Riittämätön tai huonolaatuinen uni puolestaan heikentää päiväaikaista kognitiivista suoriutumista ja tunnesäätelyä. Silloin epäsuhta vaatimustason ja pärjäämisen välillä syvenee ja stressinhallinta heikentyy entisestään.

Haitallinen työstressi, häiriytynyt uni ja päiväväsymys muodostavat syvenevään työuupumukseen johtavan kierteen, johon liittyy haitallisia kortisolin erityksen säätelyn häiriötä ja pitkittynyttä, hiljaisen tulehdustilan voimistumista. Työuupumuksen ja unettomuuden välillä on kahdensuuntainen yhteys, eli ne pahentavat toisiaan. Unettomuuden syyt ovat kuitenkin moninaiset, kun taas työuupumuksella on selkeä yhteys työstressiin. Työuupumus ja unettomuus molemmat lisäävät masennuksen ja sairauspoissaolojen sekä eläköitymisen riskiä. Siten uneen, kuten työuupumukseenkin on kiinnitettävä ajoissa huomiota ja suunnattava niihin tukitoimia sekä hoitoa.

Tilapäiseen unettomuuteen riittävät nukkumisolosuhteiden korjaaminen, unirytmin säännöllistäminen, stressin lievittäminen ja unettomuuden omahoito-ohjelman työkalut (Mielenterveystalo.fi). Unettomuuden kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät ovat ensisijaisia ja pidemmällä aikavälillä tehokkaimpia hoitomuotoja pitkäaikaiseen unettomuuteen. Terapia voi toteutua yksilö- tai ryhmämuotoisena terveydenhuollossa tai nettiterapiana. HUSin mielenterveystalosta löytyy tietoa unettomuuden nettiterapiasta. Lähetteen voi saada omalta lääkäriltä. Mielenterveystalosta löytyy myös unettomuuden omahoito-ohjelma, jota voi toteuttaa ammattilaisen tuella tai itsenäisesti.

Unilääkkeiden käytössä tulee noudattaa varovaisuutta ja huomioida, että osa niistä heikentää unenlaatua, päivävireyttä, kognitiivista suoriutumista ja voi esimerkiksi altistaa tapaturmille. Unettomuuden Käypä hoito -suositus ohjeistaa unilääkekäytännöissä. Liikuntaharjoittelu lisää unen määrää ja parantaa unen laatua erityisesti keski-ikäisillä unettomuudesta kärsivillä.

Työuupumus ja liikunta

Säännöllinen, kunkin yksilön tilanteeseen sopivasti mitoitettu liikunta pienentää ahdistuneisuus- ja masennusoireilun riskiä sekä parantaa kognitiivisia toimintoja, unen laatua ja elämänlaatua. Jos aiemmin ei ole juurikaan liikkunut, pienestäkin liikunnan lisäämisestä voi olla hyötyä.

Liikunnan määrä ja laatu täytyy kuitenkin sovittaa niin, ettei se lisää oireita eikä stressikuormaa. Erityisesti liikkuminen aamulla ja toisaalta raskaan liikunnan välttäminen illalla helpottavat usein unettomuutta. Liikunnan määrää kasvattaessa kannattaa kiinnittää erityistä huolta palautumiseen, mikä myös mahdollistaa kunnon kasvattamisen pidemmällä aikavälillä. Lue lisää terveysliikunnasta.

Milloin hoitoon?

Jos tuntuu ettei jaksa, stressioireet pitkittyvät tai oma terveys huolettaa, on hyvä hakeutua työterveys- tai perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle. Lääkäri arvioi terveydentilaa, työolojen vaikutusta terveyteen ja hoidon tarvetta. Psykoedukaatio eli tiedon saaminen siitä, mitä uupumus on, miten se kehittyy ja miten siitä toivutaan, on hyödyllistä. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan aina konkreettisia muutoksia toimintatavoissa, usein myös ajatustavoissa, arvoissa ja asenteissa suoriutumista, omaa arvoa ja itsestä huolehtimista kohtaan.

Vastaanotolle on hyvä hakeutua hyvissä ajoin, jo ennen kuin toimintakyky on heikentynyt. Tavallisimpia hälytysmerkkejä pitkittyneeseen, haitalliseen työkuormitukseen liittyen ovat pitkittyneet univaikeudet, lisääntyneet huoliajatukset, väsymysherkkyys, keskittymisvaikeudet ja kokemus muistin heikkenemisestä. On tavallista, että aiemmin palautumista edistäneisiin harrastuksiin ei ole enää voimavaroja. Moni pyrkii myös kompensoimaan voimavarojensa riittämättömyyttä ja tunne-elämän säätelyvaikeuksiaan vetäytymällä sosiaalisista kontakteista.

Opiskelijan kannattaa hakeutua opiskelijaterveydenhuoltoon ja opinto-ohjaajan puheille uupumustilanteessa.

Kirjallisuutta

  1. Sokka L. Stressiharha – miksi ajattelutavoilla on väliä. Tuumakustannus 2025.
  2. de Vries JD, Bakker AB. The physical activity paradox: a longitudinal study of the implications for burnout. Int Arch Occup Environ Health 2022;95(5):965-979 PMID: 34611746
  3. Pepe I, Petrelli A, Fischetti F, et al. Nonregular Physical Activity and Handgrip Strength as Indicators of Fatigue and Psychological Distress in Cancer Survivors. Curr Oncol 2025;32(5): PMID: 40422548
  4. Heuse S, Gekeler B, Fodor D. The role of physical exercise as a personal resource against job stress. Int J Occup Saf Ergon 2021;27(4):1251-1260 PMID: 32326847
  5. Partinen M, Tuisku K, Raaska K, ym. Unettomuushäiriön nykyhoito – unilääkkeitä vai lääkkeettä? Duodecim 2020;136:2361–70.
  6. Partonen T, Tuisku K, Nikolakaros G, Partinen M. Mistä unettomuushäiriössä on kyse? Duodecim 2020;136:2470–7.
  7. Pentikäinen H. Kestävyyskunto, lihasvoima, aivojen tilavuus ja kognitio ikääntyvillä –Väestöpohjainen tutkimus. Dissertations in Health Sciences 545, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 2020.
  8. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 6.4.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  9. Laukkala T, Kukkonen-Harjula K. Liikunta tukee mielen toipumista. Suom Lääkäril 2019;46:2650–4.
  10. Uusitalo-Arola, L. Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin. Tuumakustannus 2019.
  11. Ahola K, Toppinen-Tanner S, Seppänen J. Vaikuttava työuupumusinterventio: Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita. Työterveyslaitos 2016.
  12. Tuisku K, Houni P, Virtanen M. Kulttuuritoiminta työhyvinvoinnin ja luovien ideoiden lähteenä sosiaali- ja terveysalalla. Työelämäntutkimus 2016;14(2):227–36.
  13. Paunio T, Tuisku K, Korhonen T. Sleep, work and mental health. Psychiatria Fennica 2015;46:54–61.