Yleistä

Ihmisen solut tarvitsevat B12-vitamiinia eli kobalamiinia ja folaattia nukleiinihappojen (DNA:n) valmistamisessa.

B12-vitamiinia on vain eläinperäisessä ruoassa. Mahassa vitamiini sitoutuu mahalaukun solujen valmistamaan sisäiseen tekijään, jonka mukana se imeytyy ohutsuolesta. Suolesta vitamiini siirtyy veren mukana muihin kudoksiin kantajavalkuaisen mukana.

B12-vitamiinin puutetta on pääasiassa ikääntyneillä. Yhdellä kymmenestä yli 65-vuotiaasta suomalaisesta on todettu B12-vitamiinin puute. Nuorilla se on harvinainen.

Folaattia ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan, joten sitä pitää saada ravinnosta. Folaattia on erityisesti maksassa, vihreissä kasviksissa ja hiivassa. Kuumentaminen tuhoaa helposti foolihapon. Ravinnossa esiintyvää vitamiinimuotoa kutsutaan folaatiksi. Foolihappo on vastaava synteettinen vitamiini, jota on vitamiinivalmisteissa, ravintolisissä ja täydennetyissä elintarvikkeissa.

B12-vitamiinipuutoksen syyt

Iäkkäillä puutteen syy on yleensä B12-vitamiinin imeytymisen häiriö, jonka voi aiheuttaa surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti. Atrofinen gastriitti voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin seurauksena. Tällaista anemiaa kutsutaan nimellä pernisiöösi anemia.

B12-vitamiini ei imeydy, jos mahalaukku joudutaan poistamaan esimerkiksi syövän vuoksi. Tällöin tarvitaan elinikäinen B12-vitamiinihoito. Myös muiden mahalaukun ja ohutsuolen leikkausten jälkeen suositellaan herkästi B12-vitamiinin käyttöä. Lääkkeistä esimerkiksi happosalpaajat ja diabeteksen hoidossa käytettävä metformiini saattavat vähentää B12-vitamiinin imeytymistä. B12-vitamiinitaso kannattaa tarkistaa tällaisten hoitojen aikana ja erityisesti, jos näiden lääkkeiden pitkäaikaisen käytön aikana esiintyy hermo-oireita tai anemiaa.

B12-vitamiinin puute voi syntyä myös riittämättömästä saannista. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet. Normaali ruokavalio sisältää moninkertaisen määrän B12-vitamiinia, jota ihminen tarvitsee hyvin pieniä määriä. Tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat (vegaanit) voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta, joten heille suositellaan B12-vitamiinilisää. Osaan vegaanien suosimista ruokavalmisteista on lisätty B12-vitamiinia. B12-vitamiini varastoituu maksaan. Varastoitunut määrä riittää pariksi vuodeksi tyydyttämään elimistön tarpeen, vaikka vitamiinin saanti loppuisi.

B12-vitamiinipuutoksen oireet

B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, ks. Punasoluindeksit), minkä vuoksi sitä kutsutaan makrosyyttiseksi anemiaksi. Luuydintasolla varhaismuodot ovat poikkeavia ja tästä johtuu nimitys megaloblastinen anemia. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Anemian lisäksi veren verihiutale- ja valkosolumäärä voi olla selvästi normaalia pienempi.

Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä, jotka saattavat olla pysyviä. Hermoston oireita voi olla ennen anemian ilmenemistä.

Harvinaisempia oireita ovat kielitulehdus, laihtuminen ja ihon keltaisuus.

B12-vitamiinipuutoksen toteaminen

Epäily B12-vitamiinin puutteesta herää useimmiten, kun potilaalla on hermostollisia oireita tai anemia, jossa punasolujen tilavuus on suurentunut. Tällöin verestä tutkitaan B12-vitamiini, nykyään yleensä sen transkobalamiini II:een sitoutunut muoto (S-B12-TC2). Useimmiten tarvitaan myös muita verikokeita. Asian lisäselvittelynä saatetaan ottaa luuydinnäyte ja tehdä mahalaukun tähystys surkastuttavan (atrofisen) tulehduksen tutkimiseksi.

Tutkimukset tehdään kiireellisinä, jos hemoglobiini on hyvin matala tai verikokeissa nähdään selviä muutoksia myös valkosolujen ja verihiutaleiden määrässä. Tällöin verenkuvan perusteella voi herätä epäily pahanlaatuisesta veritaudista.

B12-vitamiinihoito

B12-vitamiinin puute korjataan vitamiinivalmisteella. Tavallisesti B12-vitamiini annetaan pistoksina, jolloin ollaan varmoja sen pääsystä elimistöön. Pistoksia annetaan alussa tiheämmin, mutta puutoksen korjauksen jälkeen ylläpitoon riittää yleensä pistos 1–3 kuukauden välein. Imeytymishäiriössä hoito on elinikäinen. Myös tablettihoito on mahdollinen ja jopa suositeltava erityisesti, jos B12-vitamiinin saanti ravinnosta on riittämätöntä tai muuten halutaan varmistaa riittävä saanti.

Foolaatin puutos

Folaatin puute voi johtua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla. Keliakia ja muut suolistosairaudet voivat johtaa folaatin puutteeseen huonontuneen imeytymisen vuoksi. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa folaatin puutetta.

Raskaana olevan naisen foolaatin puute lisää sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa. Folaatin tarve suurenee raskauden ja imetyksen aikana. Siksi raskauden aikana suositellaan foolihaponkäyttöä.

Epäily folaatin puutteesta herää, jos todetaan anemia ja punasolujen tilavuus (MCV-arvo) on normaalia suurempi. Sairaus todetaan mittaamalla folaattipitoisuus (fS-Folaat) verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina.

Ehkäisy

B12-vitamiinin ja folaatin puutteen syntymistä voidaan ehkäistä huolehtimalla vitamiinien riittävästä saannista monipuolisesta ruokavaliosta. Tarvittaessa voidaan käyttää vitamiinitabletteja tai B12-vitamiinipistoksia.

Mahan limakalvon autoimmuunitulehdukseen liittyvää mahatulehdusta ei pystytä ehkäisemään. Mahan helikobakteeritulehdus aiheuttaa joskus mahalaukun limakalvon surkastumista (atrofiaa), jonka syntyä helikobakteerin hoito saattaa ehkäistä.

Käytettäessä metotreksaattia esimerkiksi reumasairauden hoitoon foolihappoa otetaan metotreksaatin jälkeen ehkäisemään liiallista lääkevaikutusta verisolutuotantoon. Kun käytön indikaatio on verisairauden hoito, ei foolihappoa ole mielekästä käyttää, koska se heikentää juuri haluttua vaikutusta.

Lisätietoa aiheesta

Vegaaniliiton verkkosivujen ohjeet B12-vitamiinin riittävän saannin varmistamisesta.

Kirjallisuutta

  1. Loikas S. Megaloblastinen anemia. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R. (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 182–196.
  2. Ebeling F. Megaloblastinen anemia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.3.2021.