Keuhkoveritulppa syntyy, kun muualta elimistössä liikkeelle lähtenyt verihyytymä eli embolia tukkii keuhkoihin johtavan valtimon. Keuhkoveritulppa on aina vaarallinen ja edellyttää välitöntä sairaalahoitoa.

Aikuisväestössä keuhkoveritulppa todetaan vuosittain noin yhdellä tuhannesta. Keuhkoveritulpan vaara lisääntyy iän mukana: kaksi kolmesta tapauksesta todetaan yli 65-vuotiailla, mutta vain yksi kymmenestä alle 25-vuotiailla. Sadasta sairaalassa kuolleesta potilaasta noin viidellä kuoleman syynä on keuhkoveritulppa.

Keuhkoveritulpan syyt

Keuhkoveritulppa ei synny keuhkoissa, vaan se on alun perin lähtöisin laskimoon syntyneestä tukoksesta muualla kehossa, yleensä alaraajojen tai lantion laskimoissa. Laskimon seinämästä irtautunut hyytymä kulkee verivirran mukana sydämen oikeaan eteiseen ja kammioon, joista se sydämen pumppaamana siirtyy välittömästi keuhkovaltimoihin. Keuhkovaltimot haarautuvat pienemmiksi ja pienemmiksi haaroiksi. Koostaan riippuen hyytymä tukkii isomman tai pienemmän suonen. Hyytymän liikkeellelähdöstä alaraajasta kuluu aikaa vain muutama sekunti sen siirtymiseen keuhkovaltimoon.

Terveille ihmisille syntyy hyvin harvoin laskimotukoksia ilman mitään altistavia tekijöitä, joista kerrotaan artikkelissa Laskimotukos (laskimoveritulppa).

Keuhkoveritulpan oireet

Yleisin oire on äkisti alkanut hengenahdistus, johon usein liittyy myös rintakipua. Sydämen syke kiihtyy ja on nopea levossakin. Osa potilaista tuntee pistävää kipua rinnan alueella sisäänhengityksen aikana. Melko yleinen oire on yhtäkkisesti alkanut yskänpuuska, ja suuhun nousseissa ysköksissä saattaa olla verta.

Oireiden voimakkuus vaihtelee suuresti. Suuri keuhkoveritulppa voi johtaa vaikeaan kohtaukseen, jossa tajunta häiriintyy ja voi esiintyä jopa kouristuksia. Pienemmissä keuhkoveritulpissa oireet voivat olla hämäävän lieviä. Jos laskimotukos ”syöttää” pieniä verihyytymiä pidempään, päivien kuluessa ilmaantuu lisääntyvää hengenahdistusta.

Keuhkoveritulpan toteaminen

Jos epäillään keuhkoveritulppaa, pitää hakeutua välittömästi lähimpään päivystyspisteeseen. Lääkäri arvioi tilanteen oireiden, vuoteen vieressä tehdyn tutkimuksen ja laboratoriokokeiden perusteella. Jos epäillään keuhkoveritulppaa, tehdään tietokonekerroskuvaus, jossa voidaan nähdä keuhkovaltimoiden tila.

Tutkimuksiin kuuluu myös verihyytymän lähtöpaikan selvittäminen alaraajojen kaikukuvauksen (ultraäänitutkimuksen) avulla. Läheskään aina ei kuitenkaan veritulpan lähtökohtaa pystytä löytämään.

Keuhkoveritulpan hoito

Hoidon kulmakivi on hyytymistä estävä lääkehoito. Isoissa keuhkoveritulpissa käytetään verihyytymien liuotushoitoa, joka toteutetaan laskimoon annettavalla lääkkeellä.

Hyytymistä estävä hoito aloitetaan nopeasti vaikuttavalla hepariinilla, joka pistetään ihon alle. Samaan aikaan aloitetaan tablettimuotoinen hyytymistä estävä hoito (antikoagulaatiohoito). Tavallisimmin käytetty hyytymistä estävä lääke varfariini (Marevan®); muitakin lääkevaihtoehtoja on. Hepariini lopetetaan noin viiden päivän kuluttua, jolloin Marevan®-lääkkeen vaikutus on riittävä. Hyytymistä estävää lääkettä jatketaan pitkään, yleensä 6 kuukautta. Marevan®-lääkkeen annostelua seurataan INR-verikokeen avulla (ks. Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)).

Viime aikoina on myyntiin tullut uusia verenhyytymistä estäviä lääkkeitä, joita tietyissä tilanteissa voidaan käyttää Marevanin sijasta. Uusilla lääkkeillä ei tarvita laboratorioseurantaa, mutta ne ovat kalliita.

Hoitoon kuuluu lisäksi nestetasapainosta huolehtiminen, ja tilaan usein liittyvän liian matalan verenpaineen hoito.

Keuhkoveritulpan ehkäisy

Keuhkoveritulppien vaaraa voidaan tehokkaasti vähentää laskimotukoksia ehkäisemällä.

Kirjallisuutta

  1. Harjola V-P. Keuhkoembolia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 15.10.2018.
  2. Käypä hoito -suositus Laskimotukos ja keuhkoembolia.
  3. Harjola V-P, Mustonen P. Keuhkoembolia. Kirjassa Airaksinen J, ym. (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016.