Yleistä

Ihminen syntyy seksuaaliseksi, ja hänen seksuaalisuutensa muuttuu koko elämän ajan. Siihen vaikuttavat muun muassa kulttuuri, kasvatus ja kokemukset sekä omat toiveet.

Seksuaalisuuteen kuuluu käsitys omasta seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä, minäkuvasta, itsetunnosta ja itsemääräämisoikeudesta.

Yksi seksuaalisuuden osa-alue on seksi ja sen tekeminen. Kaikille seksi ei ole merkityksellinen asia, mutta monille se on tärkeä osa seksuaalisuuden toteuttamista.

On tavallista, että seksielämässä tapahtuu muutoksia raskauden aikana. Muutoksia tapahtuu sekä kehossa että mielessä kuin myös suhteessa kumppaniin.

Seksuaalisuudesta, seksistä, parisuhteesta ja vanhemmuudesta on hyvä keskustella kumppanin kanssa raskausaikana.

Seksistä kannattaa puhua myös neuvolakäynneillä terveydenhoitajan, kätilön tai lääkärin kanssa. Avoimuus on parasta seksuaaliongelmien ehkäisyä. Älä epäröi kysyä! Tarvittaessa pyydä lähete seksuaalineuvontaan tai -terapiaan.

Mieliala, halu ja seksi

Lasta odottavan mieliala on usein herkistynyt hormonaalisten muutosten vuoksi. Alkuraskauden mahdollinen pahoinvointi ja väsymys vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen. Joillakin voi olla kohdun kasvamisesta johtuvia alavatsakipuja ja rintojen arkuutta; nämä oireet voivat häiritä myös seksuaalista halua ja kykyä harrastaa seksiä. Alkuraskauden oireiden helpotuttua raskaana olevan seksuaalinen halukkuus ja aktiivisuus usein lisääntyvät jo fysiologisistakin syistä. Esimerkiksi emättimen limakalvot ovat raskauden aikana usein hyvin kosteat ja turpeat lisääntyneen verekkyyden vuoksi.

Normaalin raskauden aikana voi nauttia seksistä, ainoastaan kasvava kohtu asettaa omat rajoituksensa yhdyntäasennoille. On kuitenkin varottava asentoja, joissa vatsan alueelle kohdistuu kovaa painetta. Kylki- ja takaapäin-asennot ovat mahdollisia.

Mikäli seksi on ollut enimmäkseen penis-vaginayhdyntää, voi raskaus vähentää seksin määrää. Jo alkuraskaudessa kannattaa yhdessä pohtia ja etsiä yhdyntöjen lisäksi muita seksitapoja. Mielihyvää toiselle voi tuottaa myös esimerkiksi käsin hyväilemällä, suuseksin avulla tai seksivälineillä. Tärkeää on pitää yllä intiimiä läheisyyttä ja kosketella toisiaan, jotta yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tunne pysyy yllä.

Kumppani saattaa kokea seksuaalisen halun vähentymistä. Yksi syy haluttomuuteen voi olla pelko siitä, että seksi, erityisesti penis-vaginayhdyntä, vahingoittaa kohdussa kasvavaa sikiötä. Peniksen voi työntää emättimeen, se ei vahingoita sikiötä. Pelkoon ei siis ole aihetta, sillä sikiö on kohdun sisällä turvattuna. Muunlaisesta hyväilemisestä ei tietysti ole myöskään haittaa. Yhdessä kumppanin kanssa kannattaa pohtia muita seksin harrastamisen tapoja, jos yhdyntä tuntuu hankalalta tai pelottavalta.

Yhdyntöjä ei kuitenkaan suositella, jos raskaana olevalla on verenvuotoja tai voimakkaita ennenaikaisia supistuksia. Myös muut syyt voivat johtaa siihen, että terveydenhuollon ammattilainen neuvoo välttämään yhdyntöjä.

Seksi synnytyksen jälkeen

Kaikenlainen hellyys ja hyvänä pitäminen on tärkeää myös synnytyksen jälkeen. Jälkivuodon aikana yhdyntöjä ei suositella tulehdusriskin vuoksi. Jälkivuoto kestää noin 2–6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Myös mahdolliset repeämät ja leikkausarvet voivat aristaa ja olla este yhdynnöille.

Emättimen limakalvot saattavat imettäjällä olla kuivat hormonaalisten muutosten takia. Tästä syystä lääkäri voi jälkitarkastuksessa suositella estrogeenia paikallishoitona kuivien ja hauraiden limakalvojen hoitoon. Liukastevoiteita kannattaa joka tapauksessa käyttää. On tavallista, että seksi alkaa sujua ongelmitta, mutta on kuitenkin yksilöllistä, kuinka pian synnytyksen jälkeen halu seksin tekemiseen palautuu. Esimerkiksi väsymys, muutokset kehossa ja uusi rooli vanhempana tarvitsevat aikaa ja huomiota.

Joskus haluttomuudesta saattaa seurata myös kaiken muun hellyyden välttelyä. Suhteessa on tärkeää puhua siitä, että koskettaminen ei automaattisesti tarkoita kutsua seksiin, vaan se mahdollistaa hellyyden ja lähellä olemisen.

Synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus tehdään 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Viimeistään silloin suunnitellaan raskauden ehkäisy. Liian pian alkavan seuraavan raskauden pelko voi vähentää seksihaluja ja seksin määrää. Ehkäisystä huolehtiminen on tärkeää, sillä raskaus voi saada alkunsa heti edellisen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Imetykseen ehkäisykeinona ei pidä luottaa. Ehkäisyä voi pohtia jo raskauden loppuvaiheessa, vaikka sen aloittaminen tapahtuukin vasta synnytyksen jälkeen.

Synnytyksen jälkeisiä ongelmia

Synnytyksen jälkeinen aika voi myös aiheuttaa uudenlaisia haasteita tuoreille vanhemmille. Kumppani saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi synnyttäneen vanhemman hoivatessa ja imettäessä vauvaa. Kaikenlaisista tunteista ja mielialamuutoksista puhuminen kannattaa ottaa esiin ammattilaisen kanssa.

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa huomattava ongelma, ja se voi alkaa raskaus- ja vauva-aikana, kun vanhemmat ovat uupuneita. Usein väkivaltaa hävetään ja tilanteen pelätään pahenevan, jos siitä puhuu ulkopuolisille. Neuvolassa kysytään väkivallasta, ja sitä kautta apua on tarjolla.

Myös tunne siitä, että ei osaa olla yhtä hyvä vanhempi kuin synnyttänyt, lisää omaa avuttomuutta. Ammattiavun puoleen kääntyminen on suotavaa varhaisessa vaiheessa, vaikka ongelmat tuntuisivatkin pieniltä. On tärkeää, että vanhemmat voivat kokea olevansa yhdessä vanhempia, jotka tekevät yhteisiä päätöksiä. Tärkeää on myös, että vanhemmuuden rinnalla muistetaan pitää huolta parisuhteesta; pitää yllä yhteistä eroottista kertomusta ja toisen ihailua, vaikka seksi entiseen verrattuna vähenisikin.

Moni jännittää tai pelkää vartalonsa ja elimistönsä muuttuneen raskauden ja synnytyksen aikana niin paljon, että kumppani ei koe häntä enää viehättäväksi. Raskauden aikana muuttunut keho saattaa tuntua sekä synnyttäneestä että kumppanista aluksi vieraalta. Oman identiteetin ja omien arvojen pohtiminen ja omaan, uuteen, synnyttäneeseen kehoon tutustuminen peilin avulla katsoen ja omin käsin koskien, helpottavat useimmilla outouden kokemusta. Kumppanin tarjoamat hellyydenosoitukset ja ihailu ovat myös omiaan lisäämään myönteistä kokemusta itsestä. Raskauden aikana tulleet kilot häviävät imettämällä useimmiten itsestään. Vähitellen aloitettu liikkuminen auttaa elimistöä palautumaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Toipuminen kestää monesti noin vuoden, mutta tämä on aina yksilöllistä.

Myös emättimen löystyminen synnytyksessä voi aiheuttaa sen jännittämistä, ettei yhdyntä tunnu samanlaiselta kuin ennen synnytystä. Joskus emättimestä kuuluu ääniä, kun ilmaa pääsee emättimeen ja yhdynnän tai muun liikkumisen aikana se tulee ulos. Emättimen ja lantionpohjan lihaksiston kunnosta kannattaa pitää huolta tekemällä lantionpohjajumppaa synnytyssairaalasta tai neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan. Myös seksiasentojen vaihtaminen voi auttaa. On hyvä puhua kumppanin kanssa asiasta. Puhumattomuus saattaa lisätä pelkoa ilman karkaamisesta aiheutuvista äänistä, stressata ja aiheuttaa yhdyntöjen välttelyä. Mikäli asiasta ei keskustella, saattaa kumppani tulkita asian väärin. Hyväkuntoiset lantionpohjan lihakset lisäävät myös seksuaalista nautintoa. Mikäli yhdyntä- tai muita emättimeen liittyviä ongelmia esiintyy vielä vuoden kuluttua synnytyksestä, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin, fysioterapiaan ja tarvittaessa seksuaaliterapiaan.

Seksi on aikuisten leikkiä. Läheisyys, hellyys ja turvallinen yhteys pitävät yllä hyvää oloa parisuhteessa. Intiimiydelle kannattaa antaa arjessa huomiota ja aikaa sen verran kuin se on mahdollista ilman tarpeetonta painetta. Kiireinen pikkulapsivaihe ei jatku ikuisesti.