Myoomien aiheuttamat oireet

Myoomien aiheuttama oirekuva vaihtelee sen mukaan, miten kookkaita ne ovat ja miten ne sijaitsevat kohtuonteloon nähden (kuva ).

Tavallisin oire on vuotohäiriö: kuukautisvuodot voivat runsastua ja pitkittyä ja kuukautisten välillä saattaa esiintyä ylimääräistä vuotoa. Jos myooma kasvaa kohtuontelon sisällä (ns. submukoottinen myooma), se saattaa jo pienikokoisena aiheuttaa anemisoivia vuotoja ja myös kipuja. Toisaalta kohtulihaksen sisällä olevat (ns. intramuraaliset myoomat) tai kohtulihaksen ulkopinnalle pullistuvat lihaskyhmyt (ns. subseroosit myoomat) voivat olla oireettomia hyvin pitkäänkin. Jos myoomat ovat isoja, ne voivat aiheuttaa alavatsalla painon tunnetta. Joskus myoomat voivat painaa virtsarakkoa tai suolistoa aiheuttaen tihentynyttä virtsaamisen tarvetta tai ulostamisvaikeuksia. Kohdun ulkopinnalla kasvava varrellinen myooma voi kiertyä vartensa ympäri, mennä kuolioon ja myöhemmin kalkkiutua.

Myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat haitata raskaaksi tuloa ja suurentaa keskenmenon riskiä. Kohdun seinämässä oleva myooma ei häiritse raskauden kulkua, mutta joka kolmannella kasvain suurenee raskausaikana. Kohdun kasvaessa myooman venytys voi aiheuttaa kipua. Raskausaikana kasvanut myooma useimmiten pienenee raskauden jälkeen.

Menopaussin jälkeen myoomat yleensä pienenevät eivätkä aiheuta oireita.

Milloin lääkäriin?

Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, mikäli kuukautiset ovat muuttuneet runsaiksi tai esiintyy välivuotoja. Arkielämää haittaavat kivut ja painon tunne alavatsalla ovat aihe tutkimuksille. Perustutkimukset voidaan tehdä perusterveydenhuollossa, josta tarvittaessa lähetetään erikoissairaanhoitoon. Oireinen, kookas tai nopeasti kasvanut uusi myooma tulee tutkia erikoissairaanhoidossa.

Myoomien toteaminen

Myoomat voidaan usein todeta gynekologisessa sisätutkimuksessa: kohtu on suurentunut, kiinteä ja saattaa tuntua käsin tunnustellen kyhmyiseltä. Pienimmät kohtuontelon sisällä olevat myoomat löytyvät vain emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. Gynekologisessa tutkimuksessa on joskus vaikea erottaa myoomaa ja munasarjakasvainta, mutta ultraäänitutkimus auttaa asian selvittämisessä.

Pienet, oireettomat myoomat ovat varsin tavallinen löydös gynekologisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Ne eivät edellytä hoitoa tai säännöllistä seurantaa. Sattumalöydöksenä ultraäänitutkimuksessa todettu pienehkö (< 5 cm) oireeton myooma ei myöskään edellytä jatkotutkimuksia. Joskus myooma voidaan havaita sattumalöydöksenä myös tietokonekerroskuvauksen tai magneettitutkimuksen yhteydessä.

Myoomien hoito

Valtaosa myoomista on oireettomia, jolloin hoitoa ei tarvita. Lääkehoidolla myoomia ei voida poistaa, mutta oireita voidaan helpottaa. Traneksaamihappo niukentaa vuotoja. Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää kuukautiskipujen hoitoon. Hormonikierukka niukentaa myös myoomien aiheuttamia runsaita kuukautisvuotoja.

Myös lääkehoidot ovat mahdollisia, mutta harvoin käytettyjä. Ne vaikuttavat hormonaalisella mekanismilla, esimerkiksi estäen estrogeenivaikutusta myoomassa Uusin lääke on yhdistelmävalmiste, jonka vaikuttavat aineet ovat GnRH-antagonisti relugoliksi, estradioli ja noretisteroniasetaatti (keltarauhashormoni). Lääke sisältää relugoliksia, joka salpaa niiden aivolisäkehormonien reseptoreita, jotka stimuloivat munasarjoja tuottamaan estradiolia. Relugoliksiin on yhdistetty pieniannoksinen hormonikorvaushoito lievittämään vaihdevuosioireita. Jaksoittaisella GnRH-agonistihoidolla voidaan vähentää myoomien aiheuttamia vuotoja ja pienentää myoomia ennen leikkausta. Lääkehoitojen vaikutus myoomien kokoon on kuitenkin tilapäinen ja lakkaa, kun lääkitys lopetetaan.

Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos oireet ovat hankalia tai myooma on kovin nopeasti kasvanut. Leikkaushoidon aiheellisuus perustuu yksilölliseen arvioon. Arvioon vaikuttavat myoomien koko ja sijainti, niiden aiheuttama haitta ja muiden hoitoyritysten huono teho. Jos raskaus on vielä suunnitelmissa, pyritään kohtu säästämään ja kohdusta poistetaan vain myoomakyhmyt. Jos myooma sijaitsee kohtuontelossa, se voidaan poistaa kohdun tähystyksen, ns. hysteroskopian, avulla. Jos myooma on kohtulihaksen sisällä tai ulkopinnalla, se poistetaan laparoskopiassa (vatsaontelon tähystyksessä) tai avoleikkauksessa (laparotomia). Hysteroskopiatoimenpide voidaan useimmiten tehdä polikliinisesti, mutta laparoskopia ja avoleikkaus vaativat nukutusta.

Jos raskaus ei ole enää ajankohtainen tai kohtu on suuri ja monimyoomainen, hoitona on kohdunpoisto. Myoomat saattavat uusiutua, jos koko kohtua ei ole poistettu. Leikkauksen yhteydessä ei poisteta toimivia, terveitä munasarjoja. Myooma on Suomessa yleisin syy kohdunpoistoon.

Myoomien hoitoon kehitetään uusia hoitomuotoja. Jos kohtuvaltimon verenvirtaus tukitaan (läpivalaisussa tehtävä katetrisaatio, ns. embolisaatiohoito), myooma menee osittain kuolioon ja pienenee kooltaan. Tämä vähentää vuoto- ja paineoireita 60–90 %:lla. Yksi hoitomuoto on magneetti- tai kaikuohjattu myoomien "tuhoaminen" suurienergiaisella fokusoidulla ultraäänellä (HIFU). Se perustuu ultraäänen lämpövaikutukseen, joka aiheuttaa myoomien rakenteen muuttumisen ja pienenemisen. Tämä soveltuu lähinnä yksittäisten oireilevien ja pienehköjen myoomien hoitoon.

Myoomien kasvu on riippuvaista sukuhormoneista. Myoomat ovat yleisiä hedelmällisessä iässä, ja ne voivat kasvaa raskauden aikana. Menopaussin jälkeen ne yleensä pienenevät. Lääkehoidoilla voidaan lievittää myooman aiheuttamia oireita. Koska parantavaa lääkehoitoa ei toistaiseksi ole, vaikeaoireinen myooma johtaa usein kohdunpoistoon.