Hedonistiset teoriat

Hedonististen teorioiden mukaan hyvinvointi on nautintoa. Tai tarkemmin sanoen hyvinvointi on sitä, että miellyttävät kokemukset voittavat epämiellyttävät. Filosofian historiassa hedonismia hyvinvoinnin suhteen edustivat epikurolaiset ja myöhemmin utilitaristit. Hedonismin puolesta puhuu muun muassa se, että siinä on tajuttu hyvinvointimme kannalta kokemustemme miellyttävyydellä olevan väliä.

Robert Nozick (1974) esitti hedonismia kumotakseen kuuluisan esimerkkinsä kokemus koneesta ja kysyi, kuinka moni meistä olisi valmis mieluummin jatkamaan elämää koneeseen kytkettynä, pelkkinä nesteeseen upotettuina aivoina, jos siihen sisältyisi lupaus runsaammista nautinnoista kuin normaalissa elämässä (vrt. elokuva The Matrix). Nozick korostaa, että useimmat ihmiset haluavat tehdä jotakin eivät vain kokea tekevänsä jotakin. Toisen vakuuttavan argumentin hedonismia vastaan esitti Roger Crisp (1997), joka kysyi, kuka haluaisi elää mieluummin osterin elämää, jos sillä olisi paljon enemmän miellyttäviä kokemuksia – tosin matalatasoisia ja -laatuisia – kuin ihmisellä? Siten osteri keräisi elämänsä aikana enemmän nautintoa kuin ihminen voisi koskaan saavuttaa. Utilitaristien määritelmän mukaan osterin elämä olisi siis onnellisempaa kuin ihmisen, mutta useimmat ihmiset eivät silti tyytyisi osterin elämään!

Filosofit ovat paljolti luopuneet hedonismista, mutta positiivisen psykologian tutkijat kuten Daniel Kahneman ja Ed Diener nojaavat empiirisen tutkimuksensa siihen. (Varoitus lukijalle: onnellisuuden psykologisessa tutkimuksessa on yleistymässä käytäntö kutsua "subjektiivista hyvinvointia" (SWB) suoraan termillä "hyvinvointi" (well-being) (Lyubomirsky ja Layous 2025). Tämä on siis ristiriidassa filosofien käyttämän termin "hyvinvointi" (eudaimonia tai hyvä elämä) kanssa!)

Halujen tyydytys-teoriat

Halujen tyydytys -teorioiden mukaan hyvinvointia on yksilön halujen tyydyttyminen. Se on ollut vallitseva teoria taloustieteessä ja filosofien keskuudessa viimeisen sadan vuodan ajan. Näkemystä ovat edustaneet muun muassa R. M. Hare (1981), J. Rawls (1971) ja J. Griffin (1986). Haluteorioiden etuna on esimerkiksi joustavuus, toisin sanoen ne ottavat huomioon kaikki hyvät asiat, joita ihmiset etsivät elämässään. Se puhuttelee myös modernia ihmistä, joka uskoo, että se mistä hän välittää on parasta hänelle. Haluteorioita on kuitenkin myös arvosteltu. Yksi vaikeus liittyy siihen, että ihmisen halut voivat olla hänelle vahingollisia. Suosittuja ovat myös olleet onnellinen orja -tyyppiset argumentit, jotka liittyvät ihmisen sopeutumiskykyyn – ihminen sopeuttaa halunsa ja toiveensa käsillä oleviin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi alistetut naiset voivat tyytyä siihen, että heitä kohdellaan kuin omaisuutta (Nussbaum 2000).

Autenttinen onnellisuus -teoriat

L.W. Sumnerin (1999) aito onnellisuus -teoria pyrkii korjaamaan vakavimmat vaikeudet hedonistisissa ja haluteorioissa. Hänelle hyvinvointi on autenttista onnellisuutta. Se on subjektiivista onnellisuutta, johon sisältyy tyytyväisyys ja positiivisia tunteita omaa elämää kohtaan. Haybronin (2008b) kritiikki liittyy siihen, voiko mikään subjektiivinen teoria toimia tilanteessa, jossa elämä on köyhää tai monia hyvän elämän edellytyksiä puuttuu. Sen mukaan esimerkiksi sohvaperunat tai orjat voisivat olla aidosti onnellisia!

Eudaimonistiset teoriat

Eettinen eudaimonismi viittaa antiikin aikaisiin teorioihin, joissa peruskäsitteenä on eudaimonia. Näille teorioille (mm. Aristoteles, Epikuros ja stoalaiset) yhteistä oli ajatus, että hyvinvointi tarkoittaa ihmisluonnon toteuttamista, itsensä toteuttamista. Kukoistaminen on sitä, että elää täysin tai todella ihmisen elämää. (Näkemystä edustavat erityisesti ns. uus-aristoteeliset filosofit kuten Foot (2001), Hursthouse (1999) ja Nussbaum (2000)).

2000-luvun alun tunnetuin versio teoriasta on Amartya Senin ja Martha Nussbaumin (2000) ihmiselle ominaiset kyvyt -teoria (capabilities approach), jonka mukaan ihmisen kukoistamisen osatekijöitä ovat seuraavat kymmenen ihmiselle ominaista kykyä, (joita jokaisen demokraattisen valtion tulisi tukea):

• Elämä: Ihminen kykenee elämään täysmittaisen ja täysipainoisen elämän.
• Ruumiin terveys: Oma terveys ja kyky lisääntyä säilyvät hyvinä, mikä vaatii mm. riittävästi ravintoa ja suojaa.
• Ruumiin koskemattomuus: Ihminen kykenee liikkumaan paikasta toiseen ja on suojassa väkivallalta.
• Aistimukset, mielikuvitus ja ajattelu: Ihmisellä on mahdollisuus riittävään opiskeluun ja vapaus käyttää oppimaansa luovasti.
• Tunteet: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää tunnekokemuksiaan vapaana pelosta ja ahdistuksesta, ja hänellä on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
• Käytännöllinen viisaus: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää oma käsitys hyvästä ja tarkastella kriittisesti oman elämänsä suunnittelua.
• Yhteys toisiin ihmisiin: Ihmisellä on kyky elää yhdessä toisten kanssa ja kyky kuvitella tilanteet toisten kannalta. Se edellyttää itsekunnioituksen tukemista ja nöyryytyksen välttämistä sekä vapautta kaikenlaisesta syrjinnästä.
• Huoli toisista eläinlajeista: Ihminen kykenee huolehtimaan eläimistä, kasveista ja luonnosta.
• Leikki: Ihmisellä on kyky nauraa, leikkiä ja nauttia harrastuksista.
• Kyky kontrolloida omaa ympäristöä: Ihmisellä on oikeus osallistua poliittiseen vaikuttamiseen ja hänellä on puhe- ja kokoontumisvapaus. Siihen kuuluu myös tasavertainen omistamisen vapaus.

Eudaimonistisia teorioita on myös kritisoitu. On kysytty miten se, mikä hyödyttää minua voi riippua siitä, millaisia ihmiset yleisesti ovat? Toisaalta on arveltu, että nautinnoilla ja muilla subjektiivisen hyvinvoinnin kokemuksilla on teorioissa liian pieni rooli. Nautinto on vain hyveen mukaisen toiminnan sivutuote, tietynlainen bonus.

Objektiivisten listojen –teoriat

Listateorioiden mukaan hyvinvointia voidaan kuvata listalla hyviä asioita – tieto, ystävyys, saavutukset, nautinto –, joita hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii. Teorioiden viehätys liittyy siihen, että muiden teorioiden on vaikea ottaa yhtä hyvin huomioon kaikki intuitiomme hyvinvoinnin osatekijät. Esimerkiksi Ed Diener ja Robert Biswas-Diener (2008: 6) ovat kirjassaan ottaneet käyttöön eräänlaisen listateorian puhuessaan psykologisesta rikkaudesta (Psychological Wealth). Heidän mukaansa siinä on kyse hyvinvoinnin ja hyvän elämän laadun kokemuksesta, siitä että elämme palkitsevalla, kiinnostavalla, merkityksellisellä ja nautittavalla tavalla. Ja sitten seuraa lista edellytyksistä (Diener ja Biswas-Diener 2008: 6) tähän tilaan pääsemiselle:

• tyytyväisyys elämään ja onnellisuus
• henkisyys ja mielekkyys elämässä
• positiivisia asenteita ja tunteita
• rakastavia sosiaalisia suhteita
• kiinnostavia toimintoja ja työtä
• elämän arvojen ja tavoitteiden saavuttamista
• fyysistä ja mielenterveyttä
• materiaalista omaisuutta perustarpeidemme tyydyttämiseksi.

Kuitenkin osa tutkijoista on huolissaan, koska onnellisuuden tutkimuksessa vallitsee teoreettinen sekamelska (Feltz ja Feltz 2016; van Zyl ym. 2023). Hyvinvoinnin teoriasta ei ole löytynyt yksimielisyyttä, vaikka se on positiivisen psykologian ydinkysymys. Esimerkiksi esitellessään uuden tieteenalan, positiivisen psykologian, Seligman ja Csikszenthalyi (2000) tarjosivat listan 26 asiasta, joita positiivinen psykologia tutkii. He eivät kuitenkaan tarjonneet teoreettista selitystä siitä, miten nuo asiat liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi sekä fyysinen kuntoilu, että kiitollisuuden ilmaukset voivat lisätä ihmisten hyvinvointia. Mikä niitä yhdistää ja tekee niistä tekijöitä, jotka edistävät hyvinvointia?

Muita teorioita

Niinpä monet onnellisuus tutkijat ovat kehitelleet oman teoriansa hyvinvoinnista. Kenties ensimmäisenä ehti E.Diener (1985) teoriallaan "Subjektiivisesta Hyvinvoinnista" (SWB). Se nojautuu ihmisen itsensä kertomaan arvioon siitä, miten tyytyväinen hän on omaan elämäänsä sekä millaisia positiivisia ja negatiivisia tunteita siihen liittyy. Kyseessä on siis hedonistinen teoria (Duarte 2014). Termiä "Subjektiivinen Hyvinvointi" käytetään usein sanan "Onnellisuus" kanssa samaa asiaa tarkoittaen. Keyes (2005) kutsui sitä termillä "Emotionaalinen hyvinvointi".

Nykyajan teorioita eudaimoniasta ovat Ryffin (1989) malli "Psykologisesta Hyvinvoinnista" (PWB). Siinä oletetaan, että hyvinvointi koostuu kuudesta dimensioista:

• autonomia – tunne itsenäisyydestä omien valintojen ja tekojen suhteen
• ympäristön hallinta – kyky valita ja luoda itselleen sopivia ympäristöjä
• henkilökohtainen kasvu – oman potentiaalin kehittäminen
• positiiviset ihmissuhteet; – kertoo kyvystä osoittaa tunteita ja empatiakyvystä
• tarkoitus elämässä - tunne elämän tarkoituksesta ja arvoista
• itsen hyväksyminen - itsetuntemus ja hyväksyminen.

Ryanin ja Decin (2000) kehittämä malli eudaimoniasta - "Self-Determinetion Theory" (SDT) olettaa, että ihmisellä on kolme perustarvetta, jotka tulisi tyydyttää, jotta eudaimonian voi saavuttaa:

• kompetenssi – tunne, että saa käyttöönsä omat kykynsä ja taitonsa
• autonomia – tunne että saa valita ja kontrolloida omia tekojaan
• ihmissuhteet – yhteenkuuluvaisuuden tunne toisten kanssa.

Keyes (1998) kehitteli omaa teoriaansa hyvinvoinnista - "Sosiaalinen Hyvinvointi", jossa on viisi dimensioita sosiaalisuudesta: 1. integraatio; 2. kontribuutio; 3. koherenssi; 4. aktualisaatio; 5. hyväksyminen.

Seligman (2011) taas on tarjonnut omaa viiden tekijän PERMA-malliaan eudaimonialle:

• Positive Emotions (positiiviset tunteet, nautinto)
• Engagement (sitoutuminen, flow)
• Relationships (ihmissuhteet)
• Meaning (merkityksellisyys)
• Accomplishments (saavutukset)

Kun vuonna 2017 Goodman ym. (2017) mittasivat PERMA mallin mukaista hyvinvointia 517 internet käyttäjillä ja he vertasivat tuloksia SWB mittauksista samoilla henkilöillä, he totesivat, että korrelaatio PERMA mittauksen ja SWB mittauksen välillä oli 0.98. Näin vahva korrelaatio viittaa Goodmanin ym. (2017) mukaan siihen, ettei PERMA mallia tarvita, vaan SWB mittaus riittää. Seligman (2018) kuitenkin katsoi vastauksessaan, että hyvinvoinnin teorian tulisi tarjota kuvauksia elementeistä, joista hyvinvointi koostuu. Noin tarjoutuu mahdollisuus kehittää hyvinvointi tarvittaessa. Ehkäpä SWB tulisi ymmärtää hyväksymismittarina, jos puheena oleva hyvinvointi miellyttää?

Seligman (2018) päättää vastineensa pohdintaan, miten hyvinvoinnin teoriaan tulisi valita elementit, jos mahdollisia elementtejä on 196 kappaletta?

Kaikista näistä malleista on tehty paljon korrelaatio-tutkimuksia ja ne näyttävät kaikki kuvaavan omalla tavallaan ihmisen hyvinvointia. Ongelmana on ollut, etteivät psykologit ole juuri tuntenet aiempia filosofisia perinteitä ja traditioita (esim. Hedonismia tai Aristoteleen eudaimonia teoriaa ja hyveteoriaa). Näin ollen positiivinen psykologia on teoreettisesti sekavassa tilassa (esim. van Zyl 2023).