"Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala.

Jos kolme päivää, mene naimisiin

Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi."

(Kiinalainen sananlasku)

Onnellisuustutkijat ovat päätyneet testaamaan erilaisia onnellisuusharjoituksia varsin yksinkertaisen logiikan kautta. Suurista koko väestön onnellisuusmittauksista on seulottu esiin erittäin onnellisten ihmisten ryhmä, siis ne, jotka ovat saaneet onnellisuusmittauksissa huippupisteitä. Tätä "very happy people" -joukkoa ja heidän elämäntapaansa on sitten tutkittu tarkemmin ja katsottu, miten he elävät. Esimerkiksi Sonia Lyubomirsky (2007) tiivistää erittäin onnellisten yhteiset piirteet seuraavasti:

  • He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.
  • He osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on.
  • He ovat usein ensimmäisinä auttamassa työtovereita ja ohikulkijoita.
  • He ovat optimistisia tulevaisuuden suhteen.
  • He osaavat nauttia elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä.
  • Liikunta on heille viikoittainen tai jopa päivittäinen tapa.
  • He ovat syvästi sitoutuneita elinikäisiin päämääriin.
  • Heillä on selviytymiskykyä elämässä eteen tulevien haasteiden, kuten stressin, kriisien ja tragedioiden edessä.

Seligmanin (2002: 37–38) mukaan erittäin onnellisilla on tapana muistaa enemmän hyviä tapahtumia kuin todellisuudessa edes tapahtui ja unohtaa suuri osa huonoista tapahtumista. Myös heidän suhtautumisensa menestyksiin ja vastoinkäymisiin poikkeaa muista: "Jos se oli menestys, he myöntävät tehneensä sen, se tulee säilymään ja he ovat hyviä kaikessa; jos se epäonnistui, sinä teit sen heille, se tulee katoamaan nopeasti ja se oli vain tämä pieni asia." (Seligman 2002: 38) Erittäin onnelliset osaavat myös iloita toisten ihmisten menestyksestä ja jakaa huolet toisten epäonnistuessa. Sen sijaan vähiten onnellisten ryhmä ei osannut iloita toisten onnistumisista, ja he olivat helpottuneita toisten epäonnistuessa (Lyubomisrsky 2007: 117).

Dienerin ja Seligmanin (2002) tutkimuksessa erittäin onnellisista ihmisistä vain yksi elämäntapaan liittyvä yhdistävä tekijä nousi esiin. Erittäin onnelliset olivat muihin verrattuna hyvin sosiaalisia, he viettivät enemmän aikaa toisten ihmisten seurassa ja he viettivät vähiten aikaa yksin.

Gallup-organisaation tekemässä 130 maata kattaneessa Gallup World Survey -tutkimuksessa (2006) haastateltiin tuhansia ihmisiä kustakin maasta. Tutkimuksessa käytettiin Hadley Cantrilin kehittämää elämän tikapuut -asteikkoa, jossa tutkittavat asettavat itsensä asteikolle 0–10. Asteikko määriteltiin siten, että 0 tarkoittaa "elän huonointa mahdollista elämää, jonka voin kuvitella itselleni" ja 10 tarkoittaa "Elän parasta mahdollista elämää, jonka voin kuvitella itselleni." Tuloksissa kolme parasta maata olivat Tanska 8,0, Suomi 7,6 ja Hollanti 7,6 sekä kolme huonointa Etiopia 3,8, Burkina Faso 3,8 ja Nigeria 3,8. Yhteiskunnalliset olosuhteet (mm. demokratia, laki ja järjestys, turvallisuus jne.) ilmeisesti merkitsevät paljon kansalaisten onnellisuudelle.

Kuten Diener ja Biswas-Diener (2008) huomauttavat, on mahdollista myös olla liian onnellinen. He kertovat tutkimuksesta, jossa vuonna 1976 tehtiin tuhansille opiskelijoille Yhdysvalloissa laaja kyselytutkimus, johon sisältyi vain yksi kysymys heidän iloisuustasostaan asteikolla 0–10. Heihin otettiin uudelleen yhteyttä kaksikymmentä vuotta myöhemmin heidän olleessaan noin 37–vuotiaita, ja heiltä kysyttiin heidän tulotasoaan. Tulosten mukaan onnelliset kyllä ansaitsivat enemmän kuin ei-onnelliset, mutta asteikolla 7–8–9 olleet ansaitsivat enemmän kuin lukemassa 10 olleet.

On siis mahdollista olla liian onnellinen. Esimerkiksi maniatilassa ihminen arvioi onnellisuutensa huippulukemiin mutta on altis monille tyhmyyksille kuten tuhlaamaan kaikki rahansa. Sosiopaatit ja psykopaatit taas eivät kykene tuntemaan negatiivisia tunteita kuten muut ihmiset. Kuitenkin on paljon tilanteita, joissa huolet, ahdistus, syyllisyys ja häpeä ovat hyödyllisiä tunteita, jotka ovat tärkeitä sosiaalisessa elämässä. Liiallinen onnellisuus ja optimismi ovat myös vaarallisia riskien hallinnan kannalta, eivätkä sellaiset ihmiset esimerkiksi hakeudu ajoissa hoitoon vaarallisen sairauden uhatessa (Diener ja Biswas-Diener, 2008: 218). Barbara Fredricksonkin (2009) korostaa, että liiallinen positiivisuus voi olla pahasta.

"Toisinaan negatiiviset tunteet ovat asiaankuuluvia ja hyödyllisiä. On oikein ja hyödyllistä surra menetyksen jälkeen, tuntea vihaa ja taistella vääryyttä vastaan, tai pelätä asioita, jotka voivat vahingoittaa sinua tai lapsiasi. Asianmukainen negatiivisuus pitää jalat maassa ja pitää meidät rehellisinä." (159, käännös A. M.)

Rakkaus, läheiset ihmissuhteet ja onnellisuus

Jos halutaan tietää, miten jotkut asiat vaikuttavat, niin kannattaa seurata ihmisiä riittävän pitkään, esimerkiksi 20–30 vuoden ajan. Näin on todennut amerikkalainen psykiatrian professori George Vaillant, joka itse on tutkimustyössään toiminut tämän ajatuksen mukaisesti. Hän oli Harvardin vuonna 1938 alkaneen ja edelleen jatkuvan Kehitys aikuisiässä -seurantatutkimuksen johtaja 40 vuoden ajan.

Tutkimuksessa seurattiin 268 Harvardin toisen vuoden miesopiskelijaa vuosikymmenten ajan. Tutkimuksessa tavattiin myös miesten puolisoita ja perheenjäseniä ja nykyisin tutkimuksessa seurataan alkuperäisen tutkimusryhmän lapsia ja lapsenlapsia. 1930-luvun lopulla Bostonissa alkoi myös toinen seurantatutkimushanke. Siinä ryhdyttiin seuraamaan 456 kaupungin köyhempien alueiden poikaa, jotka 14 vuoden iässä eivät olleet syyllistyneet rikoksiin. Tämän tutkimuksen alkuperäinen tavoite oli selvittää, mitkä elämän osantekijät ehkäisevät rikollisuutta. Tutkimukset alkoivat erillisinä ja omin tavoittein, mutta myöhemmin ne yhdistyivät saman organisaation alaisuuteen (Waldinger ja Schulz 2023).

Harvardin tutkimus antaa mielenkiintoisen näkökulman onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Kun alun perin 20 vuoden mittaiseksi suunniteltu seurantatutkimus alkoi, niin mielenkiinnon kohteena ei suinkaan ollut se, millaiset asiat vaikuttavat ihmisten onnellisuuteen. Tutkimuksen ensimmäinen rahoittaja tavarataloketjun omistaja William Grant oli kiinnostunut siitä, millaiset asiat ennustavat ja vaikuttavat siihen, kenestä tulee tehokkaita johtajia. 30-luvun lopulla toinen mielenkiinnon kohde oli se, kenestä näistä nuorista miehistä tulisi hyviä upseereita. Huomiota kiinnitettiin erityisesti fyysisiin ominaisuuksiin, lihaksikkaaseen ruumiinrakenteeseen, maskuliinisuuteen, vitaalisuuteen, ystävällisyyteen ja kestävyyteen juoksumatolla. Nämä ominaisuudet ennustivat kuitenkin heikosti hyvää elämää 50–80-vuotiaana.

Tutkimusta jatkettiin yli suunnitellun 20 vuoden ja näkökulma alkoi kääntyä yhä enemmän hyvinvoinnin ja terveyden suuntaan, siis siihen millaiset asiat vaikuttavat hyvinvointia vahvistavasti. Onnellisuuden näkökulmasta katsottuna kiinnostava tulos on se, että vuosikymmenten seurantatutkimuksen perusteella lapsuuden ja nuoruuden lämpimät ihmissuhteet ennustivat selvästi parhaiten ihmisten tyytyväisyyttä elämään ja myös taloudellista menestystä ja arvostusta.

Tutkimuksen perusteella erityisesti lapsuuden ja nuoruuden lämpimät ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta samaan suuntaan vaikuttivat myös myöhemmän elämän kokemukset lämpimistä ihmissuhteista ja huolenpidosta. Elämään tyytyväisyyttä ja hyvää terveyttä 80-vuotiaana ennustivat parhaiten hyvät ihmissuhteet keski-iässä.

Onnellisuus on rakkautta. Piste. Näin George Vaillant otsikoi kirjoituksensa, jossa hän veti yhteen Harvardin seurantatutkimuksen tuloksia. Suomeksi artikkeli on julkaistu Duodecim-lehdessä vuonna 2010. Vaillant oli aiemmassa kirjoituksessaan tuonut esiin läheisten ihmissuhteiden ja kiintymyksen keskeisen vaikutuksen ihmisten hyvinvoinnille. Joku toimittaja oli kysynyt kommenttikirjoituksessaan, että tämäkö on tulos, joka on saatu vuosikymmenten työllä ja monen miljoonan kustannuksilla. Vaillant kävi laajoja aineistoja uudelleen läpi ja päätyi samaan lopputulokseen: Onnellisuus on rakkautta.

Vaillantin mukaan antiikista ajoista Freudiin saakka rakkaus on mielletty nimenomaan eroottiseksi rakkaudeksi. Vaillant kuitenkin katsoo asiaa laajemmin kiintymyksen näkökulmasta, mikä tekee hänen ajatuksensa selvemmäksi. Onnellisuustutkimuksissa läheiset ihmissuhteet nousevat yleensäkin hyvin tärkeäksi onnellisuuteen vaikuttavaksi asiaksi. Harvardin tutkimus painottaa asiaa aivan erityisen voimakkaasti. Tutkimuksen nykyiset johtajat Robert Waldinger ja Marc Schulz (2023) tuovat kirjassaan Onnellisen elämän salaisuus esiin myös hyvien ystävyyssuhteiden vaikutuksen ihmisten onnellisuuteen.