Antiikin stoalaisilla filosofeilla oli henkinen harjoitus nimeltään praemeditatio
malorum eli vastoinkäymisten ennakoiva mietiskely. Sen mukaan meidän kannattaa mietiskellä
esimerkiksi kerran viikossa, miltä tuntuisi, jos kohtaisimme äkkiä köyhyyden, kärsimystä
tai kuoleman joko omakohtaisesti tai lähipiirissämme (Hadot, 1995: 85). Hadot'n mukaan
pyrkimys tajuta käsillä olevan hetken merkitys oli yhteinen paitsi stoalaisille myös
epikurolaisille, ja se sisältyy Horatiuksen huudahdukseen Carpe diem! Sama ajatus
oli tärkeä myös Michel de Montaignelle ja Johann Wolfgang von Goethelle (Hadot, 2009:
163).
Harjoituksella voi olla monia hyötyjä. Joissakin tapauksissa se voi auttaa estämään
vastoinkäymisten syntymistä. Toisaalta se ainakin vähentää niiden tuoman iskun voimaa,
kuten Seneca totesi: "Hän varastaa nykyhetken vaikeuksilta niiden voiman, joka on
nähnyt niiden tulon ennakolta." (Irvine, 2009: 65). Harjoitus voi myös toimia vastavoimana
elämään kyllästymiselle, estää hedonista adaptaatiota. Stoalaisethan katsoivat, että
yksi hyvän elämän avaimista liittyy siihen, että opettelemme haluamaan sitä, mikä
meillä jo on sen sijaan, että koko ajan hakisimme uusia elämyksiä.