Etusivu » Ääreishermojen sairaudet

Ääreishermojen sairaudet

Lääkärikirja Duodecim
22.1.2019
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

Ääreishermoja on kahta päätyyppiä. Tuntohermoja pitkin erilaiset aistihavainnot sekä meitä ympäröivästä maailmasta että omasta kehosta välittyvät keskushermostoon. Keskushermostosta lähtevät erilaiset käskyt välittyvät puolestaan liikehermojen ja autonomisten hermojen kautta kehon kaikkiin osiin. Koska ääreishermoja löytyy kaikkialta elimistöstä ja niitä on hyvin runsaasti, niiden sairauksien aiheuttamat oireet voivat olla moninaisia.

Ääreishermojen sairauden luonne selviää yleensä potilaan oireiden ja vastaanotolla tehdyn tutkimuksen perusteella. Epäselvissä tapauksissa tilannetta selvitetään lisää ENMG-tutkimuksella, jossa tutkitaan koneellisesti hermojen sähköistä toimintaa.

Monihermosairaus (polyneuropatia)

Monihermosairaudessa ääreishermojen vaurioon on jokin yleinen syy, esimerkiksi myrkyllinen aine, aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus tai tulehdussairaus. Myrkyistä yleisin on alkoholi, viidesosalla alkoholisteilla on monihermosairauden oireita. Myös eräät lääkkeet, etenkin syöpien hoidossa käytetyt solunsalpaajat, voivat aiheuttaa ääreishermojen toimintahäiriöitä.

Aineenvaihduntasairauksista tärkein aiheuttaja on diabetes (ks. «Diabetes (”sokeritauti”)»1), jossa huonon hoitotasapainon aikana monihermosairaus (ks. «Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio)»2) kehittyy vuosien kuluessa, mutta toisinaan nopeamminkin. Myös munuaisen vajaatoiminnassa (ks. «Krooninen munuaisten vajaatoiminta (uremia)»3) ääreishermosairautta esiintyy neljäsosalla potilaita. Lähes puolessa tapauksista monihermosairauteen ei tutkimuksista huolimatta löydy selkeää syytä.

Monihermosairaus ilmenee tavallisesti aluksi alaraajojen, joskus myös yläraajojen ääriosissa. Alaraajojen kärkiosiin menevät hermot ovat elimistön pisimmät ja sen vuoksi myös alttiimmat vaurioille. Oireina on molemminpuolinen sukka- ja/tai hansikastyyppinen puutuminen, pistely ja särky varsinkin yöaikaan sekä tilanteen edetessä myös lihasvoiman heikentyminen. Usein voi lisäksi olla tuntohäiriöitä, esimerkiksi kuuma vesi voi tuntua kylmältä tai päinvastoin ja toisinaan pienikin kosketus aistitaan kivuliaana. Jalkojen monihermosairauden yhteydessä monet kuvaavat kuin kävelevänsä tyynyillä. Oireet alkavat lievinä ja yleensä pahenevat hitaasti kuukausien tai tavallisimmin vuosien aikana.

Kun ilmenee monihermosairauden oireita, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Aluksi selvitetään, mistä hermojen toimintahäiriö johtuu. Jos syy löytyy, pyritään luonnollisesti vähentämään sen vaikutuksia. Esimerkiksi alkoholineuropatiassa lopetetaan alkoholin käyttö ja diabetekseen liittyvässä neuropatiassa diabeteksen hoitoa tehostetaan. Näillä toimenpiteillä oireet yleensä lievittyvät, mutta jos ne ovat jatkuneet pitkään, kaikki häiriöt eivät palaudu.

Sairauteen liittyvä särky on yleensä niin sanottua neuropaattista eli hermoperäistä kipua, johon tavalliset särkylääkkeet tehoavat huonosti. Hoitona voidaan käyttää reseptilääkkeitä, joilla hoidetaan kroonista kipua. Yleisimmin käytetään tiettyjä epilepsialääkkeitä, jotka hillitsevät aivojen alueella liiallista kipuimpulssien välitystä, sekä kipukynnystä nostavia mielialalääkkeitä. (ks. «Krooninen (pitkäaikainen) kipu - lääkehoito»4)

Yhden hermon sairaudet (mononeuropatiat)

Yleisin syy yhden hermon toiminnan häiriöön on yksittäisen hermon joutuminen puristukseen. Usein kyseessä on ääreishermon pinne, joka tarkoittaa hermon puristumista kudosrakenteiden väliin. Tällöin puhutaan pinneneuropatiasta. Hermojen pinteitä syntyy helposti alueille, joissa hermo sijaitsee alun perin ahtaassa tai hankalassa paikassa. Oireet riippuvat pinteeseen joutuneen hermon tehtävästä, tavallisesti esiintyy kipua ja särkyä, paikallista lihasheikkoutta tai molempia.

Seuraavassa esitetään yleisimpiä yhden hermon sairauksia.

Kasvohermon halvaus

Aivoista lähtevä kasvohermo kulkee mutkikasta luukanavaa pitkin lähellä sisäkorvaa ja on ilmeisesti tästä syystä altis vaurioille. Kun sen aivojen ulkoisen osan toiminta häiriintyy, toisen kasvopuoliskon lihakset eivät toimi, mikä vaikuttaa ulkonäköön. Seurauksena sairas puoli kasvoista on ilmeetön, puhuessa toinen puoli suusta ei liiku eikä silmäluomi sulkeudu kunnolla. Kasvohalvaus voi johtua myös aivoista, jos aivohalvaus (ks. «Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)»5) vaurioittaa kasvolihaksia säätelevää aluetta aivoissa. Tällöin kasvojen yläosan hermotus toimii ja havaitaan vain toispuoleinen suupielen roikkuminen. Siten on tavallisesti helppoa erottaa aivoperäinen ja ääreishermoperäinen kasvojen alueen halvaus toisistaan.

Erillinen artikkeli kasvohalvauksesta: ks. «Kasvohalvaus (Bellin pareesi)»6.

Rannekanavaoireyhtymä

Sairaus liittyy keskihermon puristukseen. Hermo kulkee ahtaassa kohdassa ranteessa kämmenen puolella. Tyypillinen oire on toisen käden peukalon, etu- ja keskisormen puutuminen varsinkin yöaikaan. Usein vaiva alkaa etusormesta. Puutuminen herättää muutaman tunnin unen jälkeen ravistelemaan kättä. Pinnetilan kestettyä pidempään puutumisoireita ja mahdollisesti särkyä voi esiintyä käsivarressa aina olkapäähän asti, vaikka häiriö on ranteen tasolla. Peukalossa voi ilmetä lihasheikkoutta ja kömpelyyttä. Vaivaa esiintyy eniten työikäisillä naisilla ja hoidetaan tavallisesti leikkauksella.

Erillinen artikkeli rannekanavaoireyhtymästä: ks. «Rannekanavaoireyhtymä (karpaalitunnelisyndrooma)»7.

Kyynärhermon oireet

Kyynärhermo kulkee kyynärpään alueella lähellä ihoa olevassa luu-uurteessa ja on altis täräyksille tai puristuksille. Kun iskee kyynärpään johonkin, isku voi osua kyynärhermoon eli ”kiukkuhermoon”, jolloin tuntuu voimakas sähköiskumainen kipu kämmenen sivussa, pikkusormessa ja nimettömässä.

Jos iskut hermoon ovat toistuvia tai jos hermo muusta syystä on puristuksessa, voi käteen ilmaantua pitkäaikaisia oireita. Tyypillinen vaiva on pikkusormen ja nimettömän puutuminen, aluksi kättä käytettäessä ja yöaikaan. Kotihoitona on kyynärnivelen käytön vähentäminen ja nukkumisasennon muuttaminen. Vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Pohjehermon pinne

Pohjehermo kulkee jalan sivulla polven alapuolella olevan pohjeluun pään tienoilla. Se voi joutua lihaskalvojen puristukseen etenkin tietyissä asennoissa, varsinkin pitkään kyykyssä työskennellessä (”mansikanpoimijan halvaus”). Puristusta voi ilmetä myös polvileikkausten ja jalan kipsauksen yhteydessä. Selvän hermopinteen oireena on jalkaterän roikkuminen, riippujalka. Koska jalkaterä ei kävellessä nouse, se läpsähtää joka askelella maahan. Jos pinnetilan syynä on ohimenevä puristus, esimerkiksi väliaikainen kyykkytyö, se yleensä paranee itsellään viikkojen kuluessa. Pitempään pinteessä ollut hermo täytyy hoitaa leikkauksella, jossa kirurgi tekee tilaa hermolle. Oireenmukaisena hoitona käytetään lastaa, joka pitää jalkaterän oikeassa asennossa kävellessä.

Reisisärky (meralgia)

Meralgia eli reisisärky liittyy reiden ihohermon pinteeseen. Hermo kulkee nivuksen seudun kautta ja joutuu reitillään helposti puristukseen etenkin kävellessä tai pitkään istuessa. Kiristävät vaatteet ja ylipaino voivat myös aiheuttaa oireen. Näissä tilanteissa tuntuu särkyä, tikkuilua ja puutumista reiden etuosassa ja sivulla (ks. kuva «Meralgia-reisikipu»1). Tavallisia hoitokeinoja ovat laihdutus, ulkoisten kiristävien tekijöiden poistaminen (väljemmät vaatteet), tulehduskipulääke, lepo tai pinnekohtaan pistettävä kortisoni, jotka usein auttavat hyvin. Jos näillä keinoilla vaiva ei asetu puolessa vuodessa, on aiheellista harkita hermon vapauttamista leikkauksella.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita Lääkärikirja Duodecimissa

«Polyradikuliitti eli hermojuuritulehdus (Guillain-Barrén oireyhtymä)»8

Käytettyjä lähteitä

Mervaala E, Auranen M, Partanen JV. Polyneuropatiat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.5.2018.

Mervaala E. Hermojen pinne- ja kompressiotilat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 31.10.2018.