Etusivu » Sydämen rytmihäiriöt

Sydämen rytmihäiriöt

Lääkärikirja Duodecim
2.11.2018
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Rytmihäiriöissä sydämen rytmi kiihtyy tai hidastuu epätarkoituksenmukaisesti tai muuttuu epätasaiseksi. Tämä voi aiheuttaa oireita ja häiriöitä sydämen toiminnassa.

Normaalisti toimivassa sydämessä oikeassa eteisessä oleva tahdistinsolmuke (sinussolmuke) lähettää sähköimpulssin, jonka seurauksena eteiset supistuvat ja työntävät veren kammioihin. Sekunnin murto-osan kuluttua sähköimpulssi etenee eteis-kammiosolmukkeen kautta kammioihin, jolloin niiden supistus työntää veren oikeasta kammiosta keuhkoihin ja vasemmasta kammiosta aortan kautta muuhun elimistöön (ks. kuva «Sydämen läpät ja veren kierto»1).

Tahdistinsolmuke kiihdyttää sykettä tarvittaessa esimerkiksi ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Kovassa liikunnassa syke saattaa nousta jopa kahteen sataan minuutissa. Tämä ei ole rytmihäiriö vaan tarkoituksenmukaista sykkeen kiihtymistä liikunnan aikana. Lapsilla ja nuorilla aikuisilla syke voi hieman vaihdella hengityksen tahdissa.

Normaalia sydämen rytmiä kutsutaan sinusrytmiksi. Rytmihäiriöissä (arytmioissa) sydämen sähköinen säätely eri syistä häiriintyy. Rytmihäiriöt ilmenevät lisälyönteinä, tykytyksinä, harvalyöntisyytenä tai epäsäännöllisenä sykkeenä.

Rytmihäiriöiden tutkiminen

Rytmihäiriöt voivat olla oireettomia tai aiheuttaa hyvin erilaisia oireita. Tavallisimpia tuntemuksia ovat ”muljahtelut”, ”väliin jättämiset”, tykytykset ja epäsäännöllisyys. Vakavat rytmihäiriöt voivat aiheuttaa hengenahdistusta, rintakipua ja jopa tajunnan menetyksen. Tärkein tutkimus rytmihäiriön toteamiseksi on sydämen sähkökäyrä (”sydänfilmi”) eli EKG (ks. «EKG (sydänfilmi)»1). Jos EKG saadaan otetuksi rytmihäiriön aikana, häiriön luonne selviää helposti.

Usein rytmihäiriöt ovat ajoittaisia eli kohtauksellisia. Tällöin rauhallisessa vaiheessa otettu EKG on yleensä normaali, eikä rytmihäiriön tyyppi selviä. Silloin on mahdollista käyttää EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä, jossa potilas kantaa mukanaan pientä rekisteröintilaitetta kokonaisen vuorokauden tai joskus pidemmänkin ajan. Jos rytmihäiriön aiheuttamaksi epäiltyä kohtausta esiintyy harvoin, potilaan käyttöön voidaan antaa oire-EKG-laite, jolla hän voi itse rekisteröidä sydänfilminsä oireen tultua tai heti sen jälkeen. Jos hyvin harvoin esiintyvän kohtauksen syyksi epäillään vakavaa rytmihäiriötä, ihon alle voidaan asentaa paikallispuudutuksessa rytmivalvuri. Sen avulla sydämen sähköistä toimintaa voidaan valvoa jopa vuosien ajan. Rytmihäiriöiden omatoimiseen tutkimiseen on saatavilla myös älypuhelinsovelluksia.

Kun rytmihäiriön laatu on selvillä, lääkäri arvioi jatkotutkimusten ja hoidon tarpeen Hankalissa tapauksissa rytmikardiologi (rytmihäiriöihin erikoistunut sydänlääkäri) voi selvittää rytmihäiriön syytä ja luonnetta verisuonten kautta sydämeen vietyjen mittausjohtojen (katetrien) avulla. Tällaista toimenpidettä nimitetään sydämen elektrofysiologiseksi tutkimukseksi.

Milloin tutkimuksiin ja hoitoon

Yleisohje on, että uuden rytmihäiriön ilmaantuessa on syytä hakeutua lääkäriin. Jos siihen liittyy rintakipua, voimattomuutta, pyörrytystä tai tajunnan menetys, hoitoon pitää lähteä heti. Jos rytmi on epäsäännöllinen tai liian tiheä mutta muita oireita ei ole, voi ennen hoitoon menoa odottaa muutamia tunteja. Varsinkin nuorten ihmisten rytmihäiriöistä valtaosa on hyvänlaatuisia eli vaarattomia.

Rytmihäiriöiden hoito

Hoito riippuu kokonaan siitä, millainen rytmihäiriö on kyseessä ja mistä se johtuu. Yleensä rytmihäiriöitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Eri rytmihäiriöihin on omat erityiset lääkkeet. Tietoa hoidosta on kunkin rytmihäiriön kohdalla (ks. alla olevia linkkejä).

Käytettyjä lähteitä

Raatikainen P. Rytmihäiriöiden aiheuttamat oireet ja rytmihäiriöpotilaan tutkiminen. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.8.2016.