Etusivu » Ahmintahäiriö (BED)

Ahmintahäiriö (BED)

Lääkärikirja Duodecim
8.5.2018
PsM, psykologi Katarina Meskanen

Ahmintahäiriö (englanniksi binge eating disorder eli BED) muistuttaa bulimiaa (ks. «Ahmimishäiriö (bulimia)»1), mutta siinä ei esiinny ns. kompensaatiokäyttäytymistä, kuten tahallista oksentamista tai ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä, jolla ahmittujen ruokien lihottava vaikutus pyrittäisiin nollaamaan.

BED on psykiatrisessa DSM-5-tautiluokituksessa oma itsenäinen diagnoosinsa. Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa sitä esiintyy paljon enemmän. Arvioidaan, että jopa viidennes vaikean ylipainon vuoksi hoitoa hakevista saattaa kärsiä ahmintahäiriöstä. Ahmiminen satunnaisena oireena on huomattavasti tätä yleisempi ilmiö. Ahmintahäiriötä tavataan kaiken ikäisillä henkilöillä.

Ahmintahäiriön syyt

Ahmintahäiriö on mielen sairaus, vaikka se näyttäytyykin tyypillisesti painon ja syömisen ongelmien kautta. Ahmintahäiriön syitä ei tunneta tarkkaan, mutta taustalla saattavat olla esimerkiksi stressitekijät, kuormittava elämäntilanne, tunne-elämän vaikeudet tai itsetunto-ongelmat. Kuurilaihdutteleminen pahentaa ahmintataipumusta. Ahmintahäiriöstä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muuta psyykkistä oirehtimista. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.

Ahmintahäiriön oireet

Ahminnalla viitataan kohtauksenomaiseen syömiseen, jossa kerralla syödään lyhyessä ajassa selvästi enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin useimmat muut ihmiset söisivät vastaavassa tilanteessa. Lisäksi ahmimiseen liittyy keskeisesti hallinnan menettämisen tunne eli tunne siitä, ettei syömistä voi keskeyttää, kun se on kerran alkanut. Ahmiessa syödään suuria määriä, vaikkei olisi nälkä, syömisnopeus voi olla hyvin suuri ja syöminen on lähes pakonomaista toimintaa. Yleensä ahmiminen tapahtuu yksin muilta salassa, koska ahmitut ruokamäärät ovat joko sisällöllisesti tai määrällisesti hävettäviä.

Ahmiminen voi kohdistua sellaiseen ruokalajiin, esimerkiksi suklaaseen, makeisiin tai jäätelöön, joka tyypillisesti muuten kielletään itseltä. Ahmiminen voi kohdistua myös tavalliseen ruokaan.

Ahminta päättyy ahdistavaan täyden olon tunteeseen, ja vatsassa voi tuntua kipuja. Ahmimisen voi keskeyttää myös jokin muu ulkoinen tekijä, esimerkiksi se, että ahmintaruoat loppuvat tai joku tulee paikalle. Syömisen jälkeinen ähky johtaa usein siihen, että ahminnan päälle vaivutaan uneen. Ahmimisen jälkeen tunnetaan ”henkistä krapulaa”, masentuneisuutta ja itsensä halveksuntaa.

Ahminta johtaa liialliseen kaloreiden saantiin, mikä ajan mittaan ilmenee painonnousuna. Ahmintahäiriöstä kärsivillä on yleensä takanaan useita laihdutusyrityksiä ja suuri painonvaihtelu on tavallista. He hakevat useimmiten apua ensisijaisesti paino-ongelmiinsa.

Ahmintahäiriön määrittely

Lähes kaikki ahmivat silloin tällöin. Tällainen satunnainen ahminta on harmitonta. On paikallaan erottaa ylensyöminen ja ahmiminen toisistaan: ylensyömisen voi halutessaan keskeyttää, kun taas ahmintakohtaukseen kuuluu tunne, ettei ahminnan aikana pysty hallitsemaan syömistään.

Varsinainen ahmintahäiriö on kyseessä vasta silloin, kun huomattavan suurten ruokamäärien ahminta on kohtauksittaista ja se toistuu keskimäärin viikoittain (vähintään kerran viikossa) ja kun sitä on jatkunut useamman kuukauden.

Lisäksi ahmintahäiriödiagnoosiin edellytetään, että siihen liittyy joitakin seuraavista oireista: ahminnan salaaminen muilta tai huomattavan suuri syömisnopeus, syöminen ähkyyn asti, vaikkei ole edes nälkä, sekä voimakasta itseinhoa, masentuneisuutta, syyllisyyttä ja itsensä halveksuntaa. Ahmintaoire aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta.

Ahmintahäiriö on hyvä erottaa tunnesyömisestä, joka on tunteiden säätelyyn tai niiden siedettävämmäksi tekemiseen tähtäävää syömistä.

Ahmintahäiriön itsehoito

Koska toistuva ahmiminen nostaa painoa, ahmintaan taipuvaiset henkilöt pyrkivät säätelemään usein syömistään erilaisilla jyrkillä dieeteillä ja turvautumalla laihduttamiseen painonhallintakeinona. Tämä sekoittaa elimistön nälän ja kylläisyyden säätelyn. Siksi ylipäätään dieetilläolo ja erityisesti aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Ahmimishimo iskee tavallisesti silloin, kun syömistä on pantattu liian pitkään. Sekä ahmintahäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on syömisrytmin säännöllistäminen. Ahmintaongelmaa pahentava kuurilaihduttaminen pitää lopettaa, jonka jälkeen opetellaan syömään säännöllisesti ja ennen kaikkea määrällisesti riittävästi. Säännöllisen ateriarytmin mukaan päivän aikana syödään noin 3–4 tunnin välein valveillaoloaikana. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmimisen taajuus vähenee jo ihan siitä syystä, että nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Myös joustava ja salliva suhtautuminen ruokaan on tärkeää opetella. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen.

Lievissä tapauksissa ahmintahäiriö ajan mittaan lievittyy itsestään ja saattaa parantua kokonaan pelkällä itsehoidolla. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, vodaan ajatella terveydelle haitallisen ylipainon pudottamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.

Ahmintahäiriön hoito

Ahmintahäiriön hoito nojaa syömisrytmin säännöllistämiseen ja toistuvan kuurilaihduttamisen lopettamiseen. Potilas ohjataan säännölliseen ateriarytmiin, riittävään syömisen määrään ja monipuoliseen ruokavalioon (= täsmäsyöminen). Täsmäsyömisen avulla ahmintakohtausten ruokamäärät saadaan pienenemään ja ahmintataajuus harvenemaan. Ruokapäiväkirjan tai syömisrytmipäiväkirjan pitäminen auttaa käytännön syömisensäätelyä, ja se myös opettaa toipumisen kannalta tärkeitä itsehavainnointitaitoja.

Jos ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu tai ahmintakohtaukset eivät ponnisteluista huolimatta vähene ja ahmintahäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Ahmintahäiriön hoito voidaan usein toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tärkeää hoidossa on psykoedukaatio eli potilaan tiedollinen ohjaus, jonka apuna voidaan käyttää erilaisia itsehoito-oppaita ja kuvallisia ateriamalleja. Myös erilaisten ryhmähoitojen ja ohjatun itsehoidon on todettu auttavan monia ahmintahäiriöstä kärsiviä. Mielenterveystalossa «https://www.mielenterveystalo.fi/»1 on olemassa ahminnan omahoito-ohjelma. Mikäli psykoedukaatio, itsehoito ja ravitsemusohjaus eivät riitä, psykoterapeuttisista hoitomuodoista voi olla apua. Kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta, interpersoonallisesta terapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta on tutkimuksellista näyttöä.

Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää. Hoidon tukena voidaan kokeilla esimerkiksi niin sanottuja SSRI-lääkkeitä (selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä) riittävän suurin annoksin.

Lisää tietoa ahminnasta

Mielenterveystalo.fi: Irti ahminnasta -omahoito-ohjelma «https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta/Pages/default.aspx»?

Kirja: Keski-Rahkonen A, Meskanen K, Nalbantoglu M (toim). Irti ahminnasta - kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Kustannus Oy Duodecim 2016.