Yleistä

Aivolisäkkeen kasvainten aiheuttamat oireet

Aivolisäke tuottaa monia hormoneja. Aivolisäkkeen rauhaskasvaimiin liittyvät oireet saattavat johtua aivolisäkkeen jonkin hormonin liikatuotannosta. Oireet vaihtelevat sen mukaan, mitä hormonia kasvain tuottaa.

Yleisin aivolisäkekasvaintyyppi on prolaktinooma, joka tuottaa liikaa maitohormonia eli prolaktiinia. Sen seurauksena naisilla esiintyy maidon erittymistä rinnoista ja kuukautishäiriöitä. Miehillä liika maitohormonin tuotanto johtaa sukupuolitoiminnan häiriöihin. Prolaktinoomasta on erillinen artikkeli.

Kasvuhormonia tuottavien solujen kasvain aiheuttaa lapsille jättikasvuisuutta. Aikuisilla seurauksena ovat käsien ja jalkojen suureneminen, hikoilu, päänsärky, nivelvaivat, purentaongelmat ja kasvonpiirteiden muuttuminen. Kasvaimeen liittyvää kasvuhormonin liikatuotantoa kutsutaan akromegaliaksi.

Aivolisäkkeen ACTH-nimistä hormonia (kortikotorpiinia) tuottava kasvain aiheuttaa Cushingin oireyhtymän. ACTH säätelee lisämunuaisten kuorikerroksen toimintaa, ja kasvaimen aiheuttama liikatuotanto johtaa lisämunuaisen hormonin, kortisolin, liikaeritykseen. Seurauksena on painon nousu, kasvojen pyöristyminen, mustelmataipumus, lihasten surkastuminen, luukato, kohonnut verenpaine- ja verensokeritaso sekä mielialaongelmat.

Aivolisäkkeen kilpirauhasta säätelevää TSH-hormonia tuottava kasvain aiheuttaa harvinaisen tyreotropinooman (TSH:ta tuottava adenooma, ”TSHoma”), jonka oireena kehittyy kilpirauhasen liikatoiminta ja kilpirauhasen suureneminen (struuma). Tyreotropinooman aiheuttamassa kilpirauhasen liikatoiminnassa suurentuneista T4V- ja T3V-pitoisuuksista huolimatta TSH-taso ei ole pieni.

Jos aivolisäkkeen kasvain on iso, se painaa ympäröiviä kudoksia. Sen seurauksena muiden aivolisäkehormonien tuotanto häiriintyy ja kehittyy aivolisäkkeen vajaatoimintaa. Aivolisäkkeen vajaatoiminta suljetaan pois määrittämällä seerumin kortisoli- ja vapaan tyroksiinin (T4V) pitoisuus, miehiltä testosteronipitoisuus sekä naisilta ennen vaihdevuosia estradiolipitoisuus, jos kuukautiskierto on epäsäännöllinen tai kuukautiset puuttuvat. Vapaan veden poistumista säätelevän hormonin puutetta epäiltäessä määritetään virtsan osmolaliteetti ja seerumin natriumpitoisuus.

Ison aivolisäkekasvaimen seurauksena voi kehittyä kummankin silmän ohimonpuoleinen näkökenttäpuutos, näön heikkeneminen ja silmänliikuttajalihaksen halvaus, jotka johtuvat aivolisäkkeen yläpuolella sijaitsevan näköhermoristeyksen (kiasman), näköhermon tai silmänliikuttajalihasten vaurioitumisesta kasvaimen aiheuttaman painevaikutuksen vuoksi. Isot kasvaimet ovat tyypillisesti hormonia erittämättömiä. Tällöin ei ilmene hormonien liikakerityksen aiheuttamia oireita, jolloin kasvainta ei aikaisessa vaiheessa osata epäillä.

Aivolisäkkeen kasvainten tutkiminen

Aivolisäkkeen kasvaimen selvittely kuuluu erikoissairaanhoitoon, jossa neuroradiologi arvioi kasvaimen tyyppiä, kokoa ja vaikutusta ympäröiviin rakenteisiin ja endokrinologi hormonien liika- ja vajaaeritystä.

Aivolisäkekasvainta epäiltäessä tehdään veren hormonimäärityksiä, joiden avulla selvitetään, aiheuttaako kasvain hormonien liika- tai vajaaeritystä. Tutkittavia hormoneja ovat TSH, T4-V, kortisoli, ACTH, testosteroni/estradioli, LH, kasvuhormoni, IGF-1 ja prolaktiini.

Aivolisäkkeen magneettikuvauksella nähdään kasvaimen koko, todennäköinen kasvaimen tyyppi ja sijainti. Koko aivojen magneettitutkimuksessa kuvien leiketiheys on tyypillisesti liian harvajaksoinen, jotta pienet aivolisäkkeen kasvaimet havaittaisiin, ja aivojen tietokonekerroskuvauksessa aivolisäkekasvaimet eivät tyypillisesti erotu lainkaan. Siksi tarvitaan aivolisäkkeeseen kohdennettu magneettitutkimus. Samalla arvioidaan, painaako aivolisäkkeen kasvain ympäröiviä kudoksia. Jos kasvain painaa näköhermoristeystä, pyydetään silmälääkärin arviota.

Jos adenoomalta vaikuttavan muutoksen koko on yli 10 millimetriä ja kasvain ei eritä hormonia eikä paina näköhermoristeystä, endokrinologi seuraa sitä hormonimäärityksin ja aivolisäkkeen magneettitutkimuksella 6–12 kuukauden välein. Jos kasvain sijaitsee yli 5 millimetrin päässä näköhermoristeyksestä eikä kasva seurannassa, voi seurantaa harventaa 5 vuoden seurannan jälkeen 2 vuoden välein tehtäväksi.

Jos hormonaalisesti inaktiivisen aivolisäkekasvaimen koko on alle 10 millimetriä, aivolisäkkeen magneettikuvaus kontrolloidaan 2–3 vuoden kuluttua ja alle 40-vuotiailla vielä 5 vuoden kuluttua.

Aivolisäkkeen kasvainten hoito

Paineoireita aiheuttavat kookkaat aivolisäkekasvaimet sekä hormonaalisesti aktiiviset rauhaskasvaimet poistetaan leikkauksessa. Kasvaimen kirurginen poisto tehdään yliopistosairaalan yksikössä, jossa on aivolisäkekasvainten diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt moniammatillinen tiimi (neurokirurgi, neuroradiologi ja endokrinologi). Nykyään operaatio tehdään pääsääntöisesti tähystysleikkauksena nenän kautta (transsfenoidaalinen leikkaus). Leikkaus on varsin turvallinen. Leikkauksen komplikaationa voi tulla aivolisäkkeen vajaatoiminta, aivoselkäydinnesteen vuoto, aivokalvon tulehdus (meningiitti) tai näön menetys.

Prolaktinooman ensisijainen hoito on pitkäaikainen lääkehoito kabergoliinilla tai kinagolidilla. Leikkaukseen päädytään vain, jos lääkehoidolla ei saada riittävää vastetta kasvaimen kokoon ja hormonaaliseen eritykseen tai jos lääkehoito ei ole esimerkiksi sivuvaikutusten tai muiden syiden vuoksi mahdollinen. Lääkehoitoa jatketaan tyypillisesti vuosia. Alle 5 millimetrin kokoisen adenooman aiheuttaman hyperprolaktinemian lääkehoito lopetetaan vaihdevuosien jälkeen, kun maidoneritystä ja kuukautiskierron häiriötä ei enää synny prolaktiinin vaikutuksesta.

Akromegalia, Cushingin tauti ja tyreotropinooma hoidetaan ensisijaisesti leikkaushoidolla. Jos kasvuhormonin eritystä ei saada kuriin leikkauksella, käytetään pitkäaikaista oktreotidi tai lanreotidi-lääkehoitoa ja joskus myös muita lääkkeitä. Jos Cushingin tautia ei saada kuriin leikkauksella, leikkaus viivästyy tai on vasta-aiheinen, lääkehoito voidaan toteuttaa muun muassa metyraponilla. Tyreotropinooman aiheuttamaa hypertyreoosia hallitaan ennen leikkausta annettavalla oktreotidilla tai lanreotidilla.

Sädehoitoa käytetään valikoidusti aivolisäkkeen kasvainten hoidossa, jos leikkaus- ja lääkehoidolla ei saada riittävää vaikutusta. Sädehoidon vaikutus tulee hitaasti.

Lisätietoa aivolisäkkeen kasvaimista

Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Kasvain aivolisäkkeessä.