Etusivu » Virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi)

Virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
1.7.2016
Seija Eskelinen

Virtsan bakteeriviljelyä käytetään virtsatulehduksen diagnosointiin. Sitä varten virtsan pitäisi olla riittävän kauan rakossa. Viljely tehdään joko aamulla ensimmäiseksi tulevasta virtsasta tai muuhun vuorokauden aikaan, jolloin virtsan pitää olla rakossa vähintään neljä tuntia ennen näytteen ottamista. Aina tämä vaatimus ei täyty, jos virtsatulehduksen tyyppioireen, tihentyneen virtsaamistarpeen vuoksi ei pysty pidättämään virtsaamista niin kauan. Näytteen otossa noudatetaan tiettyjä puhtaussääntöjä, ks. «Virtsanäytteet»1. Säilöntäainetta sisältävässä kuljetusputkessa näyte kestää parhaiten kuljetuksen laboratorioon, jos virtsanäyte annetaan muualla kuin varsinaisessa näytteenottopisteessä tai näytteen tutkivassa laboratoriossa. Bakteerit lisääntyvät nopeasti huoneenlämmössä seisovassa virtsassa, eikä silloin saada oikeaa kuvaa virtsateiden bakteerimäärästä.

Alustavan tuloksen saaminen kestää noin vuorokauden, jossa ajassa bakteerit ehtivät lisääntyä niin paljon, että ne näkyvät pesäkkeinä. Tuloksessa ilmoitetaan bakteerien määrä millilitrassa (ml) virtsaa. Tulehdusta merkitsevän bakteerikasvun ja viattoman kasvun määrän välillä ei ole jyrkkää rajaa. Jos bakteereita on yli 100 000 (105) bakteeria/ml, merkitsee se käytännössä aina tulehdusta (ks. «Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio»2). Jos tulos on 1 000–100 000/ml (103–105), se ei ole aivan varma bakteeritulehduksen merkki. Jos oireet ovat selvät, virtsa on kerinnyt olla rakossa vähemmän aikaa kuin on suositeltu ja virtsassa on valkosoluja (leukosyyttejä), se voi merkitä tulehdusta. Silloin kun bakteeriviljelyn tulos on epävarmalla alueella, viljelytuloksen perusteellakin voidaan päätellä sen merkitystä. Eri bakteerit muodostavat elatusaineen pinnalle ulkonäöltään erilaisia pesäkkeitä. Jos viljelyssä on useita erilaisia pesäkkeitä (= sekaflooraa, sfl), se todennäköisesti merkitsee, että bakteerit ovat tulleet mukaan virtsaamisen yhteydessä iholta. Tällöin näytteenottotekniikassa on saattanut olla puutteita, ei ole pesty kunnolla tai näyteastia on laitettu heti virtsaamisen aluksi virtsasuihkuun, jolloin ihon bakteereita on helposti tullut mukaan näytteeseen. Jos kaikki pesäkkeet ovat samanlaisia, se merkitsee hyvin otettua näytettä ja todennäköisesti tulehdusta, joka käytännössä on aina yhden bakteerilajin aiheuttama.

Jos virtsaviljelyssä kasvaa bakteereita niin paljon, että tulehdus on todennäköinen, jatkoviljelyn yhteydessä tutkitaan vielä antibioottiherkkyys. Bakteerien herkkyys antibiooteille esitetään kirjaimilla. Testatun antibiootin nimen perässä S (sensitiivinen) tarkoittaa, että bakteeri on herkkä antibiootille eli sillä antibioottikuurilla virtsatulehdus paranee. Kirjain R (resistentti) merkitsee, että antibiootti ei tehoa bakteeriin. Tällöin sanotaan, että bakteeri on resistentti antibiootille. Kirjainta I (intermediate) käytetään silloin, kun bakteeri on vain osittain herkkä antibiootille.