Etusivu » Sepelvaltimotauti ja suun terveys

Sepelvaltimotauti ja suun terveys

Terve suu
10.6.2015
Sisko Honkala

Sepelvaltimotaudissa sydänlihakseen verta tuovat sepelvaltimot ovat ahtautuneet, minkä aiheuttaa useimmiten sepelvaltimoita ahtauttava verisuonten kalkkeutuminen eli ateroskleroosi. Taudin tavallisimmat ilmenemismuodot ovat rasitusrintakipu eli angina pectoris, sydäninfarkti, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta.

Eteisvärinä eli flimmeri on tavallisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Se ilmaantuu keski-ikäisille tai vanhemmille, ja taustalla voi olla jokin muu sydänsairaus kuten sepelvaltimotauti.

Sepelvaltimotautilääkkeiden suuvaikutukset

Angina pectoriksen, rytmihäiriöiden ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytettävistä lääkkeistä suun alueen haittavaikutuksia on beetasalpaajilla, kalsiumkanavan salpaajilla, nesteenpoistolääkkeillä (diureeteilla) ja ACE:n estäjillä (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»1).

Varfariinilääkitys

Varfariinilääkitystä suositellaan aivohalvauksen estolääkkeeksi kaikille, joilla on eteisvärinä. Poikkeuksena ovat ne alle 60-vuotiaat, joilla eteisvärinä ei liity sepelvaltimotautiin ja joilla aivohalvauksen vaara on siten pieni. Jos sydämeen on asennettu tekoläppä, riski saada veritulppa on niin suuri, että varfariinihoito on aina aiheellinen.

Varfariini (antikoagulantti) ehkäisee veritulppien muodostumista heikentämällä veren hyytymistä. Lääkityksen oikeata hoitotasoa seurataan hyytymistä mittaavalla verikokeella, ns. INR-arvolla (International Normalized Ratio). Aivohalvauksien ehkäisemiseksi ihanteellinen INR-arvo on 2,0–3,0. Verenvuodon vaara on suuri iäkkäillä henkilöillä etenkin, jos INR on yli 3, jos varfariinin kanssa samanaikaisesti käytetään tulehduskipulääkkeitä ja jos käytössä on lukuisia lääkkeitä samanaikaisesti.