Veren kolesteroli ja lipoproteiinit LDL ja HDL

Koska kolesteroli on rasvan kaltainen aine, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkierrossa, se täytyy pakata erityisten kuljetusproteiinien (lipoproteiinien) sisään. Näitä kolesterolin kuljetuspakkauksia on pääasiassa kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kuljetuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.

Koska suurentunut LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan pahaksi kolesteroliksi, ja hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi. Kolesterolia pienentävät hoidot suunnataan pahan eli, LDL-kolesterolin pienentämiseen. Ihmislajille luonnollinen LDL-taso on noin 1,5 mmol/l.

Veren kolesterolin mittaaminen

Tavallisesti veriplasmasta mitataan koko "paketti": kokonaiskolesteroli (fP-Kol), LDL-kolesteroli (fP-Kol-LDL) ja HDL-kolesteroli (fP-Kol-HDL).

Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin miehillä 5,1 millimoolia litrassa (mmol/l) ja naisilla 5,4 mmol/l. Siitä noin 70 % on pahaa LDL-kolesterolia ja 20–25 % hyvää HDL-kolesterolia; pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa etenkin ravinto, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä.

Riskilaskuri

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen riskilaskurin avulla voit laskea, miten kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin arvosi vaikuttavat sydäntaudin vaaraan seuraavien 10 vuoden aikana. Riskilaskuriin tästä.

Ravinto ja veren kolesteroli

Viimeinen valtion ravitsemusneuvottelukunnan tieteellisiin tutkimuksiin perustuva ravitsemussuositus vuodelta 2024 ei eroa kolesterolin suhteen paljoakaan aiemmista suosituksista. Sen mukaan ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa etenkin ruuan rasvojen laatu. ”Kova” rasva eli tyydyttynyt rasva vaikuttaa haitallisesti ja "pehmeät" eli tyydyttymättömät rasvat hyödyllisesti. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Pehmeät rasvat ovat huoneenlämmössä juoksevia.

Kovien rasvojen merkityksestä kiistellään julkisuudessa, mutta tieteelliset tutkimukset osoittavat vakuuttavalla tavalla niiden olevan haitallisia. Viime vuosina on ymmärretty, että tärkeää on se, mitä käyttää kovien rasvojen sijasta. Jos niiden vähentämisen yhteydessä lisätään "höttöhiilareiden" eli hiilihydraattien (sokeri, vaaleat viljatuotteet) käyttöä, terveys ei juuri parane. Mutta jos kovien rasvojen sijaan ryhdytään käyttämään enemmän pehmeitä rasvoja sekä kuitupitoisia kasviksia ja hiilihydraatteja, mahdollisuudet pysyä terveenä lisääntyvät suuresti.

Kovia rasvoja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esim. voin ja juuston rasvasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä on paljon pehmeitä rasvoja ja vain vähän kovia rasvoja. Erityisen edullinen on rypsiöljy, jossa kovaa rasvaa on vain 5 % ja jonka pehmeät rasvat vaikuttavat edullisesti veren kolesteroliin. Ravinnon rasvoista voi lukea enemmän tästä artikkelista.

Veren kolesterolia suurentavat myös niin sanotut transrasvat, joita syntyy kasvirasvoja kovetettaessa. Suomalaisessa ravinnossa transrasvoja on onneksi niin vähän, että niiden vaikutus kolesteroliarvoihin on pieni. Suomalaisten kovien rasvojen käyttö on selvästi vähentynyt 40 viime vuoden aikana. Tämän ansiosta väestön keskimääräinen veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt arvosta yli 6,5 mmol/l vuoden 2017 arvoon 5,1 mmol/l miehillä ja 5,4mmol/l naisilla, eli noin 20 prosenttia.

Edelleenkin suomalaisilla ruoasta saadusta energiasta keskimäärin 14 % on peräisin kovasta rasvasta, kun tavoite on alle 10 %. Toisin sanoen useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen.

Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen

Ravinnon laatu ei suoraan vaikuta veren hyvän HDL-kolesterolin määrään. Sen sijaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus ja siihen liittyvä rasvamaksa voivat huomattavasti pienentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin vaaraa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla. Myös tupakointi pienentää veren HDL-kolesterolia, mutta se palaa ennalleen tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Ravitsemusohjeita

Kolesterolitasoihin voi vaikuttaa edullisesti vähentämällä ravinnon kovaa rasvaa ja lisäämällä pehmeitä rasvoja.

Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat maitotuotteet, rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipomotuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä, on paljon kovaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä on runsaasti kovaa rasvaa. Kovan (tyydyttyneen) rasvan määrä mainitaan yleensä ruokapakkausten tuoteselosteissa. Kovan rasvan määrä vähenee siirryttäessä vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saatavissa suuri valikoima.

Pehmeitä rasvoja on kasviöljyissä, joista yleisimmät ovat rypsiöljy ja oliiviöljy. Poikkeuksia ovat palmuöljy ja kookosrasva, joissa on paljon kovia rasvoja.

Ruokavalinnoissa voi hyödyntää sydänmerkkiä. Se myönnetään tuotteille, joiden kovan rasvan määrä ei ole suuri.

Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita, jotka vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan säännöllisesti, veren kolesteroliarvo voi pienentyä keskimäärin 10 %.

Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse kiinnittää paljon huomiota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Poikkeuksena ovat kananmunat, joiden keltuainen sisältää paljon kolesterolia. Ravinnon kolesterolin imeytyminen kuitenkin vaihtelee huomattavasti yksilöittäin. Jos veren kolesterolipitoisuus on suurentunut itsellä tai suvussa, kananmunien käyttö on hyvä rajoittaa 3–4 kappaleeseen viikossa.

Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä. Eniten kuitua saadaan kokojyväviljatuotteista.

Suurentuneen veren kolesterolipitoisuuden hoito

Ennen hoitoa veren kolesteroli tulisi mitata vähintään kahdesti, jotta hoitoratkaisu voi perustua luotettaviin tuloksiin. Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät. Kolesterolin aiheuttamaa riskiä ja kokonaisriskiä voidaan arvioida riskilaskurilla.

Hoidon yleisenä tavoitteena on saada kokonaiskolesterolin arvo alle 5 mmol:n/l (paha LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu myös muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta). Niiden puuttuessa arvon 5.0 lievä ylittyminen on monilla muuten terveillä haitatonta, varsinkin jos HDL-kolesterolin arvo on hyvä.

Jos terveellä ihmisellä ei ole muita riskitekijöitä, ja kolesteroliarvo on 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan alussa tyytyä ruokavalion muutoksiin ja seurata tilannetta rauhassa, koska valtimotaudin riski ei ole huomattavasti suurentunut (ks. Riskilaskuri: sydäninfarkti ja aivohalvaus). Uusi mittaus 3–6 kuukauden kuluttua kertoo, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut.

Jos kolesteroliarvo ei pienene ruokavaliohoidolla riittävästi, harkitaan lääkehoitoa. Hoitoratkaisu tehdään yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa kolesteroliarvon lisäksi valtimotaudin kokonaisriski, johon taas vaikuttavat muutkin valtimotaudin riskitekijät, varsinkin tupakointi ja kohonnut verenpaine. Hoitona käytetään ensisijaisesti statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita erilaisia, ja niillä on pieniä keskinäisiä eroja. Lääkkeitä nautitaan kerran päivässä ja ne on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Lääkehoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota tarvittaessa suurennetaan.

Veren kolesteroli voi suurentua myös lapsilla. Hoitona ovat samat ruokavalion tarkistukset kuin aikuisilla. Kolesterolilääkitystä ei lapsilla käytetä, paitsi joskus perinnöllisen kolesterolitaudin yhteydessä (ks. alla).

LDL-kolesterolin tavoitetasoja on lähiaikoina tiukennettu. Kohtalaisen valtimotautiriskin potilailla (riski sairastua seuraavan 10 vuoden aikana 2,0–9,9 %) LDL-kolesterolin tavoite on alle 2,6 mmol/l. Suuren riskin potilailla (riski sairastua seuraavan 10 vuoden aikana yli 10 %) pahan LDL-kolesterolin tavoite on alle 1,8 mmol/l ja tällöin tarvitaan lähes aina lääkehoitoa. Potilaat, joilla on jo todettu valtimosairaus (esim. sepelvaltimotauti), diabetekseen liittyviä lisäsairauksia tai riskilaskurin mukaan yli 15 %:n riski, kuuluvat hyvin suuren riskin ryhmään. Heidän LDL-kolesterolitavoitteensa on alle 1,4 mmol/l. Tällöin tarvitaan aina lääkehoitoa. Jos tavoite saavutetaan, valtimotauti ei enää etene ja jo olemassa olevat muutokset voivat palautua normaalimpaan suuntaan.

Suurentuneen kolesterolin lääkehoito

Statiinilääkkeet pienentävät veren pahaa LDL-kolesterolia annoksesta riippuen 20–50 prosenttia. Jos LDL-kolesteroli on 4,5 mmol/l, se saadaan keskimäärin pienenemään arvoon 2,9. Statiinit suurentavat hieman HDL-kolesterolia (5–10 prosenttia), mikä myös on hyödyllistä. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi-lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta.

Statiinit ovat varsin turvallisia, mutta niilläkin esiintyy haittavaikutuksia. Yleisin haitta ovat lihasoireet. Rekisteritutkimuksissa lihasoireita raportoi 7–29 % statiinin käyttäjistä, mutta sokkoutetuissa tutkimuksissa ei ole todettu eroa lumelääkkeeseen verrattuna. Tarpeelliseksi katsottua statiinihoitoa ei tule liian helposti lopettaa lievien lihasoireiden takia. Annoksen pienentäminen tai statiinin vaihtaminen voi riittää. Jos statiinia käyttävälle henkilölle kuitenkin ilmaantuu sietämättömiä lihaskipuja, lihasheikkoutta, lihaskramppeja tai oudon tummaa virtsaa (merkki lihasvauriosta), hänen on syytä olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin. Tällöin käytetyn statiinin käyttö lopetetaan. Tällaiset merkittävät lihashaitat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia (1–3 tapausta per 100 000 potilasvuotta).

Kolesterolilääkkeiden käytölle ei ole ikärajaa. Yli 75-vuotiaillakin koleterolilääkkeiden avulla toteutettu pahan LDL-kolesterolin pienentäminen on vähentänyt selvästi sydänkuolemia ja sydämeen kohdistuvien hoitojen tarvetta. LDL-kolesterolin pienentämiselle ei myöskään ole tullut vastaan mitään pienintä tasoa, jonka alittaminen olisi haitallista.

Uudet PCSK9-estäjät ovat lääkeryhmä, joiden vaikutusmekanismi poikkeaa täysin statiineista ja muista kolesterolilääkkeistä. Lääkkeitä pistetään ihon alle 2–4 viikon välein. Ne pienentävät LDL-kolesterolitasoja keskimäärin 50–70 %, ja niillä voidaan saavuttaa jopa ”ultrapieniä” LDL-tasoja (alle 0,65 mmol/l). Ne vähentävät myös merkittävästi verisuonihaittatapahtumia. Ne ovat vielä selvästi muita kolesterolilääkkeitä kalliimpia, mutta korvattavuus on myönnetty, jos muilla hoidoilla ei suuren riskin potilaalla saavuteta haluttua vaikutusta LDL-kolesterolitasoihin.

Liian pieni hyvän HDL-kolesterolin määrä

Pienentynyt hyvän HDL-kolesterolin määrä lisää valtimotaudin vaaraa. Hyvä kolesteroli on pienentynyt, jos miehillä arvo on alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l. Hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä pienenee vyötärölihavuuden yhteydessä. Laihduttaminen palauttaa määrän normaaliksi. Vähäinen liikunta pienentää HDL-määrää ja vastaavasti liikunta suurentaa sitä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö voi hieman suurentaa määrää, mutta sen hoitamiseksi alkoholia ei suositella, koska runsaammassa käytössä haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

HDL-kolesterolin suurentamiseen ei ole tehokkaita lääkkeitä, mutta statiinilääkkeet suurentavat jonkin verran sen määrää veressä. Anaboliset steroidit pienentävät erittäin voimakkaasti hyvän kolesterolin määrää veressä. Koska samalla paha eli LDL-kolesteroli nousee selvästi, anaboliset steroidit lisäävät huomattavasti valtimotaudin riskiä. Rasva-arvot palaavat asteittain normaaliksi anabolisten steroidien käytön lopettamisen jälkeen.

Perinnöllinen FH-tauti

FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus. Se periytyy vallitsevasti eli sitä sairastavien lapsista puolet perii taudin. Suomessa FH-tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä. Perinnöllistä FH-tautia on syytä epäillä, jos kolesteroliarvo on yli 8 mmol/l. Tutkimukset voivat olla aiheellisia varsinkin, jos myös sukulaisilla esiintyy näin suuria arvoja. Näissä suvuissa myös lapsilla todetaan suurentuneita kolesterolipitoisuuksia.

Lopuksi

Suuri LDL-kolesterolitaso altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. Ihmislajille luonnollinen LDL-kolesterolitaso on noin 1,5 mmol/l, ja kaikilla tätä suuremmilla pitoisuuksilla valtimoplakkeja kehittyy hiljalleen. Suurentuneen riskin potilailla kolesterolitasojen pienentämiseen tulisi puuttua varhain ja tehokkaasti.

Elintapamuutokset ovat oleellinen osa hoitoa, mutta usein tarvitaan myös lääkehoitoa. LDL-kolesterolitasoja pienentävä lääkehoito on kehittynyt viime vuosina, ja myös tavoitetasoja on kiristetty. Mitä pienemmäksi LDL-tasoja saadaan ja mitä pidempään, sitä pienempi on sydän- ja verisuonisairauksien riski. Käytetyt lääkkeet ovat pääsääntöisesti hyvin siedettyjä, ja pääsääntöisesti jokaiselle potilaalle löytyy sopiva hoito.