Oireet

Pre-eklampsian riskitekijöitä ovat ensimmäinen raskaus, monisikiöraskaus, sukurasitus, ikä alle 20 vuotta tai yli 40 vuotta, lihavuus, verenpainetauti, diabetes, sidekudossairaus ja krooninen munuaissairaus.

Alkuvaiheessa verenpaineen nousu ei aiheuta oireita. Taudin vaikeutuessa voi esiintyä päänsärkyä, ylävatsakipua ja näköhäiriöitä sekä voimakasta turvotusta. Turvotus ilman verenpaineen nousua ei viittaa pre-eklampsiaan. Vakavin oire on kouristus (eklampsiakohtaus). Pre-eklampsia johtaa istukan verenkierron vähentymiseen, ja tämä puolestaan hidastaa sikiön kasvua. Istukan irtoamisen riski on kohonnut.

Taudin toteaminen

Verenpainetasoja seurataan neuvolassa säännöllisesti, ja tarvittaessa seurantaa tiivistetään. Normaalissa raskaudessa systolinen verenpaine pysyy suurimman osan ajasta vähän raskautta edeltävän tason alapuolella. Vajaalla puolella raskaana olevista verenpaine laskee lievästi keskikolmanneksella ja palautuu sen jälkeen ennalleen.

Verenpaine on mitattava jokaisella neuvolakäynnillä; se saattaa nousta hyvinkin nopeasti ja lyhyellä aikavälillä. Verenpaine on mitattava oikein: oikeasta paljaasta olkavarresta, vähintään 15 minuutin levon jälkeen ja riittävän pitkää ja leveää mansettia käyttäen. Jännittäjien voi olla syytä hankkia kotimittari; se helpottaa tarvittaessa tehostettua seurantaa verenpaineen ylittäessä lukemat 140/90 mmHg tai asiakkaan kuuluessa riskiryhmään.

Neuvolassa seurataan liuskakokeella, erittyykö virtsaan valkuaista. Niille, joiden verenpaine todetaan kohonneeksi, opetetaan kotona tehtävän liuskakokeen suoritus (tilanteen vaikeudesta riippuen määritys tehdään 1–3 kertaa viikossa 24. raskausviikon jälkeen).

Jo alun alkaen neuvolaseurannassa pyritään löytämään ne odottajat, jotka tarvitsevat raskauden aikana tarkempaa seurantaa sairaalan äitiyspoliklinikalla. Äiti lähetetään synnytyssairaalaan seurantaan, jos verenpainetasot nousevat nopeasti ja valkuaista erittyy virtsaan. Synnytyssairaalassa otetaan tarkempia laboratoriotutkimuksia sekä arvioidaan sikiön kasvua ja vointi ultraäänitutkimuksen ja sykekäyrän avulla.

Itsehoito ja ennaltaehkäisy

Pre-eklampsiaa ei toistaiseksi ennakoida tai ehkäistä. Suuressa pre-eklampsiariskissä olevalle voidaan harkita pieniannoksista asetyylisalisyylihappo (”aspiriini”) -hoitoa. Tällainen tilanne on aiemmassa raskaudessa puhjennut varhainen pre-eklampsia. Lääkitys aloitetaan viimeistään 16. raskausviikolla.

Lepo on osa hoitoa, jos verenpainetaso on koholla. Suolan käyttöä on syytä välttää, mutta muuten nesteitä pitää nauttia riittävästi. Verenpainetautia sairastavan naisen raskautta seurataan alusta alkaen tarkemmin. Jos käytössä on lääkitys, on aiheellista tarkistaa sen sopivuus äidin ja sikiön hyvinvoinnin kannalta jo ennen raskautta.

Milloin lääkäriin

Raskauden suunnitteluvaiheessa on syytä käydä tutkimuksissa, jos naisella on krooninen munuaissairaus tai vaikea verenpainetauti. Alkuraskaudessa tarkistetaan neuvolassa tai äitiyspoliklinikalla lääkitys. Verenpainelääkityksen aloittamisen ratkaisevat verenpainetaso, oireet (päänsärky, näköhäiriöt), virtsanäyte (valkuaisen eritys) sekä mahdollinen perussairaus.

Neuvolan seurannassa oleva odottaja, jolla verenpaine todetaan kohonneeksi tai jolla valkuaista erittyy virtsaan selvästi, lähetetään äitiyspoliklinikan ajanvarausvastaanotolle. Yleensä äitiyspoliklinikalle pyritään kutsumaan yhden viikon kuluessa.

Odottajan on syytä hakeutua suoraan synnytyssairaalan päivystykseen (varsinkin jos verenpainetasojen tiedetään olevan selvästi koholla), jos hänelle tulee voimakasta päänsärkyä, ylävatsakipua tai hengenahdistusta tai turvotukset pahenevat nopeasti virtsantulon heiketessä.

Verenpainelääkitys aloitetaan, jos systolinen painetaso on yli 160 mmHg tai diastolinen painetaso yli 105 mmHg, muissa tilanteissa harkinnan mukaan. Lääkitys aloitetaan äitiyspoliklinikalla erikoislääkärin toimesta. Pre-eklampsiapotilasta ja sikiötä seurataan synnytyssairaalassa joko osastolla tai synnytyssalissa.

Vaikutus myöhempään terveyteen

Pre-eklampsia toistuu seuraavassa raskaudessa noin 15 %:lla. Alttius pre-eklampsiaan periytyy.

Pre-eklampsialla on merkitystä myöhemmälle terveydelle, sillä se näyttää olevan äidin ja lapsen sydän- ja verisuonisairauksien ennustetekijä. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että pre-eklampsian sairastaneen naisen riski sairastua sepelvaltimotautiin on 2–3-kertainen. Tämä viittaa siihen, että pre-eklampsia heijastaa yleistä verisuonisairausalttiutta. Näin ollen naisen on syytä seurata verenpaine- ja kolesterolitasoaan, erityisesti vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen. Elintavoilla voi vaikuttaa sairastumisriskiin.

Kirjallisuutta

  1. Ekholm E, Laivuori H. Verenpaineongelmat ja pre-eklampsia. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 411-419.