Yleistä

Riski sairastua psykoosiin on synnytyksen jälkeen suurentunut: on arvioitu, että riski on 23-kertainen naisen kaikkiin muihin elämänvaiheisiin verrattuna. Absoluuttinen riski on kuitenkin varsin pieni: noin 1/1000 synnyttäjää sairastuu tällä tavalla.

Lapsivuodepsykoosin oireet

Oireet alkavat usein 3–10 päivän sisällä synnytyksestä.

Ensimmäiset oireet ovat yleensä unettomuus, voimakkaat mielialavaihtelut ja ärtyisyys. Tavallisia oireita ovat sekavuus, keskittymiseen ja muistiin liittyvät ongelmat ja myös harhaluulot, jotka voivat liittyä vauvaan. Riski sekä itsensä, että vauvan vahingoittamiseen on suurentunut, mutta kuitenkin absoluuttisella tasolla pieni (lapsenmurhan riski noin 4 %).

Oireet kestävät keskimäärin kuukauden, mikäli oirekuvassa on maanisia piirteitä, mutta hieman pidempään (2–3 kk) jos keskeiset oireet ovat masennukseen sopivat.

Lapsivuodepsykoosin riskitekijät

Lapsivuodepsykoosit ovat taustaltaan erilaisia, mutta suurin osa niistä (50–80 %) näyttää liittyvän kaksisuuntaisen mielialahäiriöön. On kuitenkin pieni alaryhmä synnyttäneitä, jotka sairastuvat tällä tavalla vain lapsivuodeaikana. Jos nainen on aiemmin sairastunut lapsivuodepsykoosiin, hänen riskinsä sairastua uudestaan seuraavassa raskaudessa on arvioitu olevan noin 29 %. Suurten hormonaalisten muutosten, jotka liittyvät synnytyksen jälkeiseen aikaan, on ajateltu olevan yksi riskitekijä, mutta näyttöä tästä on varsin vähän. Muita altistavia tekijöitä ovat ovat äidin vakava masennus, sosiaalisen tuen puute, pitkään jatkunut unettomuus sekä poikkeavan kuormittavat kokemukset raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen.

On myös tärkeätä rajata pois erilaiset muut sekavuutta aiheuttavat fyysiset syyt, kuten tulehdustilat, kilpirauhasen häiriöt, anemia ja erilaiset autoimmuunisairaudet.

Lapsivuodepsykoosin hoito

Lapsivuodepsykoosi vaatii välitöntä ja kiireellistä hoitoa. Sitä voidaan pitää psykiatrisena hätätilana.

Yleensä sairastunut tarvitsee sairaalahoitoa, eikä hän voi olla vastuussa vauvan hoidosta. Ihanteellista olisi, jos vanhemmat ja vauva voivat olla yhdessä hoidon aikana.

Lääkehoito on keskeisessä roolissa. Yleensä käytetään uudempia psykoosilääkkeitä ja/tai litiumia, joka on mielialaa tasaava lääke. Myös rauhoittavia lääkkeitä (bentsodiatsepiineja) käytetään rinnalla. Vaikeissa tapauksissa käytetään joskus myös sähkösokkihoitoa. Lääkitys ei yleensä sulje imetystä pois.

Valtaosa sairastuneista toipuu synnytyksen jälkeisestä psykoosista hyvin, ja kykenee pian taas toimimaan vanhempana. Psykoosin jälkihoito ja neuvonnan saaminen asiassa on myöhemmässä vaiheessa tärkeää.