Yleistä

Diabetes voi vaikuttaa ajan myötä useisiin elimistön toimintoihin ja elimiin. Veren suurentunut glukoosipitoisuus voi pitkään kestäessään vaurioittaa pieniä ja suurempia verisuonia sekä hermoja eri puolilla kehoa. Munuaisissa on paljon verisuonia, jotka ovat olennainen osa munuaisten normaalia toimintaa.

Diabeteksen munuaistaudin kehittymisen riskitekijöitä ovat

• korkea ikä
• huono glukoositasapaino
• kohonnut verenpaine
• tupakointi
• liikkumisen vähäisyys
• ylipaino ja lihavuus
• suurentunut veren kolesteroli- tai triglyseridipitoisuus
• perintötekijät
• raskausajan korkea verenpainetaso
• Tyypin 1 diabeteksessa lisäksi diabeteksen pitkä kesto ja miessukupuoli.
• Tyypin 2 diabeteksessa lisäksi diabeteksen toteaminen jo nuorella iällä.

Ikääntymiseen ja perintötekijöihin ei voida vaikuttaa, mutta muiden riskitekijöiden hyvällä hoidolla munuaistaudin ja samalla monien muidenkin diabetekseen liittyvien sairauksien etenemistä voidaan ehkäistä ja potilaan ennustetta parantaa merkittävästi.

Tyypin 1 diabetesta sairastavista noin kolmasosalla (30 %:lla) havaitaan 25 vuoden sairastamisen jälkeen valkuaista virtsassa (albuminuria), mikä on merkki munuaisen häiriöstä. Jos verenglukoosi ja verenpaine saadaan hyvälle tasolle, osalla potilaista tilanne pysyy ennallaan tai jopa korjaantuu niin, ettei valkuaista enää erity virtsaan.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista noin joka viidennellä (18 %:lla) todetaan jo diabeteksen toteamishetkellä valkuaisen liiallista erittymistä virtsaan. Kymmenen vuoden sairastamisen jälkeen tätä todetaan jo vähintään joka neljännellä tai kolmannella (25–35 %:lla). Myös tyypin 2 diabeteksessa hyvällä hoidolla valkuaisen eritys voi palautua normaaliksi.

Vain pieni osa diabetesta sairastavista, joille kehittyy diabeteksen munuaistauti, tarvitsee dialyysiä eli keinomunuaishoitoa tai munuaisensiirtoa.

Diabeteksen munuaistaudin toteaminen

Ensimmäinen merkki diabeteksen munuaistaudin kehittymisestä on yleensä valkuaisen erittyminen virtsaan eli lisääntynyt albuminuria. Osalla potilaista diabeteksen munuaistauti näyttäytyy GFR:n eli munuaisten glomerulussuodoksen pienentymisenä ilman lisääntynyttä albuminuriaa. Osalla potilaista todetaan sekä lisääntynyt albuminuria että pienentynyt GFR.

Alkuvaiheen munuaistaudissa todetaan vähäistä valkuaisen (albumiinin) erittymisen lisääntymistä virtsaan eli albuminuriaa. Albuminurian seulonnassa suositellaan aamuvirtsasta otettavaa kertanäytettä (U-AlbKre).

Koska albumiinin eritys vaihtelee päivittäin ja sitä voi esiintyä virtsassa myös muista syistä, diabeteksen munuaistaudin diagnoosi voidaan asettaa, jos todetaan, että diabetesta sairastavan henkilön yli 3 kuukauden välein mitatut kahden eri virtsanäytteen (U-AlbKre) tulokset ovat poikkeavia.

Virtsan albumiinimäärän vähäinen lisääntyminen ei aiheuta mitään oireita, mutta se suurentaa silti sydän- ja verisuonitautiriskiä. Albuminurian toteamiseksi diabetesta sairastavilla virtsan valkuaisen erittymistä seurataan säännöllisesti.

Jos munuaissairaus etenee pitkälle, alkaa ilmetä liiallisesta proteiinin menetyksestä (ks. Nefroottinen oireyhtymä) tai munuaisen vajaatoiminnasta johtuvia oireita. Jos epäillään munuaisten vajaatoimintaa, tutkitaan ja seurataan albuminurian ja GFR:n lisäksi myös muita munuaiskokeita.

Elintapahoito

Diabeteksen munuaistaudin kehittymistä ja etenemistä voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapa- ja lääkehoidolla. Elintapahoitoon kuuluvat

• diabeteksen hyvä hoitotasapaino eli verenglukoosiarvojen pitäminen mahdollisimman lähellä normaalia
• kohonneen verenpaineen tehokas hoito
• tupakoimattomuus
• kolesterolipitoisuuden pienentäminen
• liikunnan lisääminen
• painonhallinta
• ruokavalio, jossa on runsaasti kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, palkokasveja, kasviproteiinin lähteitä, pehmeitä rasvoja sekä pähkinöitä ja vain vähän prosessoituja lihavalmisteita, runsaasti lisättyä sokeria tai valkoista viljaa sisältäviä tuotteita ja sokerilla makeutettuja juomia ja jossa suolan käyttö on rajoitettu alle 5 g/vrk.

Verenpainetavoite diabeteksen munuaistaudissa on yleisesti alle 130/80 mmHg (kotimittauksissa alle 125/80 mmHg).

Kolesterolipitoisuuden pienentäminen pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Painonhallinnassa erityisesti keskivartalolihavuuden ja viskeraalirasvan (= vatsaonteloon kertyneen liikarasvan) määrän vähentäminen on hyödyllistä. Jo 3 kg:n painon väheneminen elintapamuutoksin saattaa pienentää munuaistaudin etenemistä heillä, jolla on tyypin 2 diabetes ja ylipainoa tai lihavuutta.

Lääkehoito

Elintapahoidon lisäksi diabeteksen munuaistautia ja sen riskitekijöitä hoidetaan lääkehoidolla.

Verenpaineen hoitoon suositellaan diabeteksen munuaistaudissa ensisijaisesti ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin (ATR) salpaajia, sillä ne ehkäisevät ja vähentävät albuminuriaa sekä hidastavat munuaisten toiminnan heikkenemistä. ACE:n estäjien ja ATR:n salpaajien yhteiskäyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä se saattaa aiheuttaa akuutin munuaisvaurion. Näitä lääkkeitä ei suositella käytettäväksi myöskään raskautta suunniteltaessa tai raskauden aikana.

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla myös natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjät, GLP-1-reseptoriagonistit sekä mineralokortikoidireseptorin estäjä, finerenoni, ovat suositeltavia lääkkeitä.

Veren poikkeavien rasva-arvojen lääkehoitoon käytetään pääsääntöisesti statiineja. Statiinihoito ei hidasta munuaistaudin etenemistä, mutta se on tarpeen sydän- ja verisuonitautiriskin pienentämiseksi.

Jos munuaistauti pääsee etenemään, voi proteiinin erittyminen virtsaan tulla niin suureksi, että ilmaantuu turvotuksia ja muita oireita (ks. Nefroottinen oireyhtymä). Asteittain voi kehittyä munuaisen vajaatoiminta, jonka hoitoperiaatteet ovat samat kuin vajaatoiminnassa yleensäkin. Pitkälle edenneessä taudissa tarvitaan keinomunuaishoitoa (dialyysi) tai munuaisensiirto.

Seuranta

Munuaistaudeilla on taipumusta ajan mittaan hiljalleen edetä. Albumiinin eritystä ja GFR:ää tulee seuloa tyypin 1 diabetesta sairastavilta diabeteksen diagnoosihetkellä sekä vuosittain, kun sairaus on kestänyt 5 vuotta, ja tyypin 2 diabetesta sairastavilta vuosittain diabeteksen toteamisesta lähtien.

Kun albuminuria on todettu ja riskitekijöiden hoitoa on tehostettu, hoidon teho varmistetaan 3–6 kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen munuaisten toimintaa seurataan vähintään kerran vuodessa.

Lisätietoa

Diabeteksen munuaistauti. Käyvän hoidon potilasversio.

Tyypin 1 diabeteksen hoito.

Tyypin 2 diabeteksen hoito.

Diabetesliitto. https://diabetes.fi

Terve suu. Maksa - ja munuaissairaudet ja suuoireet.