Ultraviolettisäteilyn (UV) aallonpituus on 100–400 nm. Auringon UV-säteilystä maan pinnalle asti pääsee UVB-säteily (280–315 nm) ja UVA-säteily (315–400 nm). Lyhytaaltoisempi UVC-säteily imeytyy ilmakehään.

Kaikki UV-säteilyn aallonpituudet aiheuttavat ihossa DNA-vaurioita ja ruskettumista. Tavallinen ikkunalasi suodattaa UVB-säteilyn, mutta päästää läpi merkittävän osan UVA-säteilystä. UVA-säteilyä voidaan suodattaa erikoislaseilla.

UV-säteily polttaa ja ruskettaa

Aurinkoaltistukseen liittyvä ihon punoitus on pääosin UVB-säteilyn vaikutusta. Pitkäaaltoinen UVA-säteily ei ole yhtä polttavaa, mutta se tunkeutuu ihossa syvemmälle. Oma ihotyyppi ja toisaalta UV-säteilyn voimakkuus määrittävät palamisherkkyyden ja ruskettumisen. Suomalaisista 3–5 %:lla on ihotyyppi I, jolloin iho ei rusketu ja palaa aina. Noin neljänneksellä on ihotyyppi II (iho ruskettuu hieman ja palaa usein), 60 %:lla ihotyyppi III (iho ruskettuu ja palaa silloin tällöin) ja 10 %:lla ihotyyppi IV (iho ruskettuu hyvin ja palaa harvoin).

UV-indeksi kuvaa säteilyn voimakkuutta. Suojautumistarve alkaa, kun indeksi on 3 tai enemmän. Tämä toteutuu eteläisessä Suomessa päiväaikaan toukokuusta elokuuhun. Ihon aurinkosuojaukseen kuuluvat aurinkosuojavoiteet, hatun ja vaatetuksen antama suoja ja keskipäivän auringon välttäminen.

Auringonpolttama näkyy ja tuntuu samana iltana tai seuraavana aamuna ihon punoituksena ja kuumotuksena. Suurempi UV-määrä polttaa ihon rakkuloille. Rusketus on elimistön suojautumista UV-säteilyn haitoilta. UV-säteet käynnistävät melaniinin tuotannon ihon orvaskeden melanosyyteissä eli pigmenttisoluissa. Melanosyytit siirtävät syntyvät melaniinijyväset ulokkeidensa kautta tyvi- ja okasoluihin, joissa jyväset asettuvat katoksi solun tuman päälle (kuva  ). Melaniini imee itseensä UV-säteilyä ja suojaa siten tuman DNA:ta.

UVB-säteet aiheuttavat viivästyneen ruskettumisen, joka tulee näkyviin 1–2 päivän viiveellä ja kestää viikkoja tai kuukausia. Toinen ruskettumisen muoto on välitön rusketus. Pienikin määrä UVA-säteilyä tummentaa orvaskeden soluissa valmiina olevan melaniinin vajaassa tunnissa. Tummentunut melaniini vaalenee ilman UV-säteilyä ennalleen vuorokauden kuluessa.

Itseruskettavilla voiteilla tai suihkeilla iholle voidaan aikaansaada lyhytkestoinen rusketuksen kaltainen värisävy, joka ei suojaa ihoa UV-säteilyltä.

UV-säteily vanhentaa ihoa

Iän karttuessa ihoon tulee ryppyjä ja ruskeita aurinkokesakoita (solaarilentigo, lentigo senilis). Sukuominaisuuksien ja iän lisäksi ihomuutosten kehittymiseen vaikuttavat ennen kaikkea UV-altistus ja tupakointi (ks. Ihon rakenne ja muutokset ikääntyessä).

UV-säteily lisää ihosyöpiä

Runsas UV-altistus suurentaa ihosyöpien, kuten okasolusyövän ja sen esiasteiden, tyvisolusyövän ja melanooman, riskiä (ks. Ihon kasvaimet). Kaikki UV-säteilyn aallonpituudet aiheuttavat syöpäriskiä lisääviä DNA-vaurioita, mutta polttavaa UVB-säteilyä pidetään haitallisimpana.

UV-säteily parantaa useita ihotauteja ja pahentaa joitakin

UV-säteilyä käytetään monen ihotaudin hoidossa. Sen teho perustuu osittain säteilyn tulehdusta hillitsevään vaikutukseen. UV-säteily vaikuttaa myös ihosolujen jakautumiseen ja erilaistumiseen, jolloin ihon pintakerros paksuuntuu ja läpäisevyys vähenee.

UVB-hoitoon soveltuvia ihotauteja ovat erilaiset ekseemat, kuten atooppinen ekseema, ja psoriaasi. Myös ihon kutinaa ja nokkosihottumaa voidaan hoitaa UVB:llä. UVA-säteilyä käytetään muun muassa sidekudostautien, kuten skleroderman, hoidossa. Hoito toteutetaan erityisillä valohoitolaitteilla (ks. Ultravioletti (UV) -valohoito).

UV-säteily voi pahentaa joitakin ihotauteja, kuten ruusufinniä, punahukkaa ja huuliherpestä. Se voi myös aiheuttaa ihottumaa joko yksinään (ks. Valoihottuma (aurinkoihottuma)) tai yhdessä lääkkeen (ks. Valolääkeihottumat), kemikaalien tai kasvien sisältämien psoraleenien kanssa (ks. Fytofotodermatiitti). Tavallisin aurinkoihottuma on monimuotoinen valoihottuma, jossa auringolle altistuville alueille, kuten kaulalle tai käsivarsiin, tulee kutisevaa ihottumaa.

UV-säteily ja D-vitamiini

D-vitamiinilla on hyödyllisiä vaikutuksia muun muassa luustoon ja immuunijärjestelmään. Sitä on sanottu aurinkovitamiiniksi, sillä auringon UVB-säteily muodostaa ihossa D₃-vitamiinia. D₃-vitamiini muuttuu maksassa kalsidioliksi ja edelleen munuaisissa D-vitamiinin aktiiviseksi muodoksi eli kalsitrioliksi. D₃-vitamiinin tuotantoon ihossa tarvittava UV-määrä on suhteellisen pieni, sillä jo noin 15 minuutin aurinkoaltistus kesäkaudella käynnistää vitamiinin synteesin.