Yleistä

Matalan verensokerin syitä

Verensokeri laskee alle normaalin silloin, kun elimistössä on insuliinia liikaa tarpeeseen nähden. Tavallisia matalan verensokerin syitä insuliininpuutosdiabetesta sairastavilla ovat esimerkiksi seuraavat:

• liian paljon perusinsuliinia vaikuttamassa yöaikaan
• liian suuri ateriainsuliinin annos suhteessa hiilihydraattimäärään
• satunnainen annosteluvirhe, tai vahingossa annettu lihaksen- tai suonen sisäinen pistos
• fyysinen rasitus ilman edeltävää insuliiniannoksen pienentämistä tai hiilihydraattien lisäämistä
• pistotekniikan tai pistoskohdan vaihtamiseen liittyvä insuliinin imeytymisen tehostuminen
• runsas alkoholin käyttö ja krapula (estää maksaa tuottamasta sokeria).
• Vähentynyt insuliinin tarve esimerkiksi laihtumisen aikana sekä munuaisten, kilpirauhasen tai lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa.

Jos hypoglykemioita esiintyy päivittäin tai tarvitaan toisen henkilön apua hypoglykemiasta selviämiseen, tulee insuliiniannostelua muokata yhdessä hoitopaikan kanssa.

Matalan verensokerin oireet

Kun verensokeri laskee alle pitoisuuden 4,0 mmol/l, elimistössä käynnistyy vastatoimia, jotka pyrkivät palauttamaan verensokerin normaaliksi. Monet hormoneja valmistavat rauhaset aktivoituvat ja tuottavat verenkiertoon hormoneja, jotka eri tavoin pystyvät nostamaan verensokeria. Hormoneista tärkeimmät ovat glukagoni, adrenaliini ja kortisoli.

Hypoglykemiaan liittyy monenlaisia oireita. Osa johtuu pääasiassa vastavaikuttajahormonien, etenkin adrenaliinin, vaikutuksista autonomisen hermoston aktivoitumisen seurauksena. Siksi niitä nimitetään tässä artikkelissa autonomisiksi oireiksi”. Autonomisia oireita voi esiintyä plasman glukoosipitoisuuden pienennyttyä alle pitoisuuden 3,8 mmol/l. Ne ilmaantuvat melko äkisti ja ovat niitä, joita joskus nimitetään myös insuliinituntemuksiksi. Autonomisia oireita ovat

• vapina, käsien tärinä
• hermostuneisuus
• sydämen tykytys (tiheä pulssi)
• hikoilu
• nälän tunne
• heikotus.

Oireet ovat varsin tyypillisiä, ja diabetesta sairastava oppii tunnistamaan ne nopeasti. Oireet väistyvät 10–15 minuutin kuluessa, kun nautitaan nopeasti imeytyvää hiilihydraattia.

Tietyt matalan verensokerin oireet johtuvat siitä, että keskushermoston solut eivät saa riittävästi sokeria (glukoosia) ravinnokseen. Keskushermoston glukoosivajeesta johtuvat oireet ilmenevät tyypillisesti vasta, kun plasman glukoosipitoisuus on 3,0 mmol/l tai pienempi. Tyypillisiä keskushermoston glukoosivajeesta johtuvia oireita ovat

• väsymys, uupumus
• keskittymisvaikeus, ajatus ei kulje
• päänsärky
• uneliaisuus
• huimaus, pyörrytys
• epätavallinen tai riitaisa käytös
• näköhäiriöt, etenkin kahtena näkeminen
• pahimmassa tapauksessa kouristukset ja tajuttomuus (jos verensokeri on laskenut alle pitoisuuden 2 mmol/l).

Hypoglykemian oirekynnys ja oireiden hämärtyminen

Hypoglykemian oirekynnys vaihtelee diabetesta sairastavilla sekä yksilöllisesti että HbA1c-arvon ja hypoglykemioiden esiintymisen mukaan. Jos diabetesta sairastavalla esiintyy toistuvasti matalia verensokereita, elimistö turtuu insuliinituntemuksiin. Tällöin vastatoimet käynnistyvät vajavaisesti, minkä seurauksena autonomiset oireet muuntuvat ja ilmaantuvat vasta matalammilla verensokerin arvoilla tai voivat jopa puuttua kokonaan. Ensimmäisinä oireina voi ilmetä keskushermoston glukoosivajeesta johtuvia oireita (esim. ajatustoimintojen häiriöitä) tai olo tuntuu muuten oudolta. Nämä uudenlaiset oireet on tärkeää oppia tunnistamaan matalasta verensokerista johtuviksi, jotta tilanne osataan hoitaa ajoissa.

Oireiden hämärtyminen voi olla merkki siitä, että diabeteksen insuliinihoito on liian ”tiukalla”. Tällöin on syytä keskustella lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa hoidon keventämisestä. Kun hypoglykemiat vähentyvät, herkkyys tuntea oireita palaa.

Jos puolestaan elimistö on tottunut jatkuvasti suureen glukoosipitoisuuteen, hypoglykemian oirekynnys on usein korkeampi, jolloin oireita voi tulla, vaikka glukoosipitoisuus olisi normaali. Oirekynnyksen muuttumisen vuoksi pelkästään oireisiin ei pitäisi luottaa, vaan epäselvissä tilanteissa glukoosipitoisuus tulisi mitata.

Matalan verensokerin itsehoito

Matalan verensokerin korjaaminen pitää aloittaa heti, kun ensimmäiset siitä varoittavat oireet ilmestyvät. Epäselvissä tilanteissa verensokeri tarkistetaan pikamittauksella.

Monipistoshoitoisilla ja AID-pumppua (automated insulin delivery) käyttävillä diabetesta sairastavilla, joilla on käytössään glukoosisensori, hypoglykemia (alle 3,5 mmol/l) korjataan noin 5–15 grammalla hiilihydraattia. Elleivät oireet ole hävinneet 10 minuutin kuluessa, nautitaan toinen samanlainen annos. Sopivia annoksia ovat esimerkiksi

• 4 rypälesokeritablettia (10 g)
• 1 dl (puoli lasillista) hedelmätuoremehua
• 1 rkl hunajaa
• 1 hedelmä
• 1 dl sokerista virvoitusjuomaa
• 3–5 sokeripalaa
• siirappia tai väkevää sokeriliuosta (10 palaa sokeria lämpimään veteen) suun limakalvolle.

Matalaakaan tasaista oireetonta verensokeria (3,5–3,9 mmol/l) ei tarvitse erikseen korjata syömällä, jos ruoka-aika on kohta. Matalan verensokerin oireita, joita tulee varmistetusti normaalilla verensokeritasolla, ei tarvitse korjata.

Mikäli glukoosisensoria ei ole käytössä, hypoglykemian korjaamiseen suositellaan hieman isompaa hiilihydraattiannosta, noin 15 grammaa tai enemmän. Sama pätee hypoglykemiatilanteisiin, joissa

• on hiljattain edeltävästi annettu suuri ateria- tai korjausinsuliinin annos
• on kyse liikuntaan tai alkoholinkäytön jälkivaiheeseen liittyvästä tai raskauden tai imetyksen insuliiniherkästä vaiheesta
• henkilö on iäkäs tai hänellä on toimintakyvyn rajoite
• pumppuhoidossa olevalla on suuri aktiivinen insuliinivaikutus.

Näissä tilanteissa sopiva hiilihydraattiannos voi olla jopa 20 grammaa tai enemmän, jos glukoosi on alle 2,5 mmol/l ja hypoglykemia on pitkittyvä. Diabetesta sairastavat saavat hoitoyksiköstään yksilölliset ohjeet toimimiseen hypoglykemiatilanteissa toimimiseen.

Hypoglykemia aktivoi elimistön puolustautumiskeinona insuliinin vastavaikuttajahormonien eritystä. Tästä johtuen hypoglykemiaa seuraa usein verensokeripitoisuuden nousu. Verensokeria nostavien hormonien aiheuttama niin kutsuttu insuliiniresistenssi voi kestää koko seuraavan vuorokauden, jolloin pikainsuliinia saatetaan tarvita tavanomaista suurempia annoksia glukoosin korjaamiseen. Toistuvien korjausannosten aiheuttamaa insuliinin kumuloitumista on kuitenkin varottava, sillä seurauksena on herkästi verensokerin “vuoristorata”.

Insuliinisokin hoito

Insuliinisokki on tajuttomuustila, joka johtuu pitkään jatkuneesta ja hyvin matalasta verensokerista. Tajuttomalle henkilölle ei tukehtumisvaaran vuoksi saa juottaa mitään. Lisäksi on välittömästi huolehdittava, että potilaan asento on turvallinen kylkiasento.

Kun epäilee insuliinisokkia, tulee soittaa paikalle välittömästi ambulanssi. Ambulanssin ensihoitajat voivat antaa potilaalle ensiavun.

Ensiapuna voidaan käyttää glukagonipistosta tilanteissa, joissa se on saatavilla. Glukagoni on insuliinin vastavaikuttajahormoni, joka vapauttaa maksasta sokeria verenkiertoon. Glukagonia on saatavissa apteekista kertakäyttöruiskussa (GlucaGen^®), joka insuliinihoidossa olevan on hyvä hankkia kotiinsa. Omaisten, läheisten ja tarvittaessa työkavereiden tulee perehtyä pistoksen antamiseen etukäteen. Glukagonipistos annetaan mieluiten lihakseen (josta vaikutus alkaa nopeammin) tai ihon alle. Glukagonipistoksen vaihtoehtona voidaan annostella glukagoninenäjauhetta (Baqsimi®) toiseen sieraimeen. Glukagonin annon jälkeen tajunta kirkastuu 15–20 minuutin kuluessa, jolloin diabetesta sairastavalle tarjotaan hiilihydraattipitoista syötävää. Jos tajunta ei tässä ajassa palaa, on viimeistään silloin kutsuttava välittömästi ambulanssi.