Yleistä

Natrium on veriplasman ja muiden solunulkoisten nesteiden pääasiallinen suola. Veriplasmassa natriumia on noin 3,2 grammaa litrassa. Sama voidaan ilmaista mooleina, noin 140 millimoolia litrassa (mmol/l).

Elimistön nesteiden sopiva natriumpitoisuus on välttämätöntä aineenvaihdunnalle ja elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren natriumarvon normaaleissa rajoissa. Veriplasman natriumpitoisuuteen vaikuttavat elimistön vesimäärä (jota säädellään juomalla) sekä munuaisten säätelemä natriumin ja veden erittyminen virtsaan.

Laboratoriossa mitattu veriplasman natriumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 137–145 mmol/l. Jos veriplasman natriumpitoisuus on yli 145 mmol/l, se on liian suuri. Tilaa kutsutaan hypernatremiaksi.

Hypernatremian syyt

Tavallinen ruokasuola on rakenteeltaan natriumkloridi. Valtaosa ihmisen saamasta natriumista tulee ruokaan lisätystä suolasta. Natriumin (suolan) runsas saanti ruoasta ei kuitenkaan aiheuta terveelle ihmiselle hypernatremiaa. Suolan aiheuttama jano lisää veden juontia, ja samalla munuaiset erittävät tehokkaasti ylimääräisen natriumin pois. Liika natriumin saanti on kuitenkin haitallista, sillä se kohottaa verenpainetta.

Veren natriumpitoisuus suurenee, kun ihminen ”kuivuu” eli saa liian vähän vettä tai menettää vettä liikaa munuaisten kautta virtsaan. Terveellä ihmisellä näin ei tapahdu, sillä aivojen janokeskus herää ja uhkaava vedenpuute estyy juomalla. Jos janokeskus ei toimi normaalisti, vettä ei juoda riittävästi, ja seurauksena on nestevajaus ja hypernatremia.

Ikääntyneillä hypernatremian riski kasvaa, koska janon tunne voi olla heikentynyt ja juominen voi jäädä vähäiseksi esimerkiksi muistisairauden, toimintakyvyn heikentymisen, nielemisvaikeuksien, kuumeen tai muun akuutin sairauden vuoksi. Riittämätön juominen onkin vanhuksilla tavallisin hypernatremian syy. Janokeskus voi häiriintyä myös erilaisten aivosairauksien seurauksena, esimerkiksi kallovammojen jälkeen, aivojen verenkiertohäiriöissä tai aivokasvainten yhteydessä.

Nestevajaus ja hypernatremia voivat joskus syntyä sairauksissa, joissa menetetään runsaasti nesteitä oksentamalla tai ripuloimalla. Vettä voi menettää liikaa myös runsaan virtsaamisen vuoksi, esimerkiksi hyvin korkean verensokerin tai nesteenpoistolääkkeiden myötä. Joskus taustalla voi olla munuaisten häiriintynyt kyky väkevöidä virtsaa. Harvinaisemmin taustalla on vasopressiinihormonin puute tai munuaisten heikentynyt vaste vesihormonille (vasopressiini). Harvinaisessa diabetes insipiduksessaeli vesitystaudissa munuaiset erittävät vesihormonin puutteen vuoksi valtavasti vettä, jopa yli kymmenen litraa vuorokaudessa. Jos janon tunne toimii ja vettä on saatavilla, runsas virtsaaminen voi korvautua juomalla. Hypernatremia kehittyy erityisesti silloin, kun potilas ei pysty juomaan riittävästi tai vesihormonin puutosta ei hoideta asianmukaisesti.

Hypernatremian oireet

Hypernatremia johtaa janon tunteeseen, jos aivojen janokeskus toimii normaalisti. Nestevajaus tuntuu suun ja nielun kuivumisena. Vaikeassa hypernatremiassa (veren natriumarvo yli 155 mmol/l) esiintyy lihasnykäyksiä, sekavuutta, kouristeluja ja lopulta tajuttomuus.

Milloin hoitoon?

Lievät oireet, kuten janon tunne ja suun kuivuminen, korjautuvat yleensä juomalla, eivätkä vaadi lääkärin arviota. Hoitoon on kuitenkin syytä hakeutua, jos nesteitä menetetään runsaasti esimerkiksi jatkuvan oksentelun, ripulin tai runsaan virtsaamisen vuoksi. Ikääntyneen kohdalla omaisten tai hoitohenkilökunnan on hyvä olla yhteydessä terveydenhuoltoon, jos juominen on jäänyt selvästi vähäiseksi ja iho tuntuu kuivalta, virtsaneritys on niukkaa tai yleistila on heikentynyt.

Pienillä lapsilla ja erityisesti imeväisikäisillä nestevajaus voi kehittyä nopeasti, sillä lapsi ei osaa itse ilmaista janoaan eikä hakeutua juomaan. Lääkärin arvioon tulee hakeutua matalalla kynnyksellä, jos lapsi oksentaa tai ripuloi runsaasti, ei suostu juomaan, vaipat pysyvät kuivina tavallista pidempään tai lapsi on poikkeavan veltto tai uninen.

Päivystykseen tulee hakeutua viipymättä, jos ilmenee vaikean hypernatremian oireita: sekavuutta, poikkeavaa uneliaisuutta, lihasnykäyksiä, kouristelua tai tajunnan tason laskua. Päivystyksellistä arviota tarvitaan myös silloin, kun nesteitä ei pysty juomaan suun kautta esimerkiksi nielemisvaikeuksien tai voinnin heikkenemisen vuoksi.

Hypernatremian hoito

Suurentuneen veren natriumpitoisuuden syy pitää aina selvittää. Lievä hypernatremia voidaan korjata vettä juomalla. Veren natriumpitoisuutta ei kuitenkaan tule pyrkiä laskemaan kotikonstein nopeasti, jos natriumpitoisuus on selvästi suurentunut tai tila on kehittynyt vähitellen: liian ripeä nesteytys voi aiheuttaa aivoturvotusta ja olla hengenvaarallista. Vaikea hypernatremia on päivystyksellinen tila, joka hoidetaan sairaalassa valvotulla nestehoidolla, jossa seurataan veren natriumia, virtsamääriä ja munuaisten toimintaa. Jos hypernatremian syynä on vesihormonin puute, sitä voidaan tehokkaasti hoitaa desmopressiini-nimisellä lääkkeellä. Lääkehoidosta enemmän: ks. artikkeli Vesitystauti (diabetes insipidus).

Hypernatremian ehkäisy

Vanhusten hypernatremiaa voidaan tehokkaasti ehkäistä huolehtimalla säännöllisestä juomisesta. Tarvittaessa omaisten tai hoitohenkilökunnan tuki on tässä tärkeää. Monelle sopiva tavoite on noin 1,5–2 litraa nesteitä päivässä, ellei lääkäri ole määrännyt nesterajoitusta esimerkiksi sydämen tai munuaisten vajaatoiminnan vuoksi.

Kirjallisuutta

  1. Matikainen N. Hypernatremia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 2.4.2024.
  2. Koistinen H, Nevalainen P. Hypernatremian aiheuttajat. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, ym. toim. Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  3. Koistinen H, Nevalainen P. Hypernatremian diagnostiikka. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, ym. toim. Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  4. Koistinen H, Nevalainen P. Hypernatremian hoito. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, ym. toim. Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.