Päätarjonnassa (sikiön normaali asento) olevan sikiön syntymistä voidaan tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä imukuppia. Synnytyspihtejä käytetään Suomessa vain harvoin.

Imukuppisynnytysten osuus on kaksinkertaistunut 2000-luvun alusta lähtien. Vuonna 2025 imukuppisynnytykseen päätyi noin 10 % synnytyksistä.

Imukuppisynnytyksen aiheet

Imukuppia käytetään silloin, kun edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa ja synnytystä halutaan nopeuttaa. Tavallisimmat syyt imukupin käyttöön ovat pitkittynyt ponnistusvaihe ja siihen liittyen synnyttäjän uupuminen tai epäily sikiön voinnin heikkenemisestä ponnistusvaiheen aikana.

Imukuppi on laite, joka kiinnittyy sikiön päähän alipaineella ja josta vetäen voidaan auttaa ponnistusvaihe loppuun ja nopeuttaa syntymää. Imukuppivedolla saavutetaan supistuksille tarvittava lisävoima. Lisäksi imukupin avulla voidaan osittain ohjata sikiön päätä edullisempaan asentoon (kuva  ).

Synnytyksen eteneminen

Imukuppisynnytyksen edellytyksenä on, että kohdunsuu on täysin auki ja että sikiön pää on laskeutunut riittävän matalalle synnytyskanavassa. Usein imuvedon yhteydessä leikataan väliliha (episiotomia), koska sekin nopeuttaa lapsen syntymistä ja saattaa estää pahempia repeämiä. Imukuppi on pieni, halkaisijaltaan noin 6 cm oleva malja, joka asetetaan sikiön päätä vasten.

Useimmiten käytetään niin kutsuttua pehmeää kuppia, jolloin veto voidaan aloittaa heti supistuksen aikana. Kun synnyttäjä alkaa ponnistaa, lääkäri auttaa samanaikaisesti imukupista vetämällä. Joskus tarvitaan vain yksi veto, mutta tavallisesti useampia (3–6 vetoa). Kun vauvan pää on syntynyt, kuppi irrotetaan välittömästi ja synnytys hoidetaan normaaliin tapaan loppuun. Vastasyntyneen päässä näkyy imukupin jälki, joka kuitenkin yleensä häviää muutamassa päivässä. Joskus, mikäli toimenpide on vaikea, voi vauvalle tulla ihorikkoa tai verenpurkaumaa imuvedon vuoksi. Vakavat komplikaatiot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.