Etusivu » Pelkäävän potilaan hoito

Pelkäävän potilaan hoito

Terve suu
10.6.2015
Anne Hiiri

Suurin osa jännittää hammashoitokäyntiä jonkin verran, mutta pystyy hallitsemaan jännitystään. Useimmiten jännitys laukeaakin hoidon aikana, kun potilas huomaa, ettei syytä jännitykseen ollut. Joillakin hammashoitopelko voi kuitenkin olla niin voimakasta tai ahdistavaa, että hammashoitoon hakeudutaan vain pakottavassa tarpeessa. Syynä pelkoon voi olla aiempi ikävä hammashoitokäyntikokemus.

Hammashoitopelkoa ei tarvitse hävetä vaan kannattaa kertoa heti hoitokäynnin alussa peloistaan. Tällöin suun terveydenhuoltohenkilökunta osaa ottaa pelon huomioon toimenpiteen aikana ja tarvittaessa lievittää sitä. Luottamus potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on miellyttävän hoitosuhteen edellytys.

Mikäli hammashoitopelko on erittäin suuri, kannattaa selvittää, onko paikkakunnalla joku pelkoihin perehtynyt hammaslääkäri. Normaalin kivunlievityksen lisäksi hammaslääkäripelkoisia potilaita voidaan hoitaa esilääkityksen tai ilokaasun avulla. Vaikeimmissa tapauksissa potilas voidaan myös nukuttaa suunhoidon ajaksi. Lääkkeelliset hammashoitopelkoa lieventävät toimenpiteet edellyttävät usein saattajan mukana oloa.

Rauhoittava esilääkitys

Hammaslääkäri voi antaa vastaanotolta mukaan tai määrätä reseptillä potilaalle rauhoittavaa lääkitystä, joka mahdollistaa levollisen yöunen toimenpidettä edeltävänä yönä ja ennen toimenpidettä otettuna vähentää jännitystä.

Esilääkitys voidaan antaa myös potilaalle vastaanotolla suoraan suoneen eli "tippana". Suoneen annetussa esilääkityksessä oleva potilas ei täysin nuku, mutta on hyvin rentoutunut eikä hänellä esiinny yökkäyksentunnetta. Esilääkitys on nukutusta eli yleisanestesiaa kevyempi vaihtoehto, mutta vaatii aina anestesialääkärin ja jälkiseurantaa.

Ilokaasu

Ilokaasun (typpioksiduulin) vaikutus on rentouttava, ja vastenmielinen toimenpide muuttuu mukavan tuntuiseksi. Potilas on täysin tajuissaan, suojarefleksit toimivat ja puudutusta (ks. «Hampaiden puudutus»1) käytetään tarvittaessa normaalisti. Potilas hengittää ilokaasu-happiseosta nenälle asetetun naamarin kautta. Ilokaasun vaikutus lakkaa ja aine poistuu elimistöstä hengityksen kautta lähes samanaikaisesti, kun sen anto on lopetettu, ja potilas voi lähteä kotiin välittömästi.

Ilokaasun käyttö edellyttää kuitenkin hammaslääkäriltä erityisosaamista. Koulutuksen saanut hammaslääkäri tekee jokaisen potilaansa kanssa etukäteen arvion ilokaasun käytöstä ja hoitosuunnitelmasta sekä antaa tarvittavat ohjeet. Usein yksi ilokaasuhoitokerta riittää hoitojakson käynnistämiseen ja luottamuksellisen potilas-hammaslääkärisuhteen aikaansaamiseen.

Yleisanestesia eli nukutus

Yleisanestesian avulla suunhoito voidaan toteuttaa niin, että potilas ei tiedä hoidosta mitään. Yleensä koko hampaisto pyritään hoitamaan samalla kertaa. Anestesiassa ovat mukana myös anestesialääkäri ja -hoitaja.

Ennen hoitoa arvioidaan potilaan anestesiakelpoisuus, eli onko hänellä mitään yleissairauksia, jotka voivat olla riski nukutukselle, kuten vaikea-asteinen sydän- tai keuhkosairaus. On tärkeä kertoa myös, jos käyttää jotakin lääkettä tai jos on allerginen jollekin lääkkeelle. Näillä tiedoilla voi olla vaikutusta nukutuslääkkeiden valintaan. Tarvittaessa konsultoidaan potilasta hoitavia (erikois)lääkäreitä ennen toimenpidettä ja varataan mahdollisesti tarvittavat laboratoriokokeet.

Anestesiatoimenpiteisiin liittyy aina pieni komplikaatioiden riski, ja turvalliset ja laadukkaat olosuhteet ovat hoidon onnistumisen edellytys.

Potilas maksaa yksityisvastaanotolla yleisanestesiassa tehdyn hammashoidon kustannukset enimmäkseen itse. Osan kustannuksista saa Kela-korvauksina (ks. «Hammashoidon Kela-korvaukset»2). Kunnallisen suun terveydenhuollon puolella arvioidaan tarkkaan, ketkä potilaat saavat lähetteen yleisanestesiassa tehtävään suunhoitoon.