Erilaiset ja eriasteiset mielenterveyshäiriöt aiheuttavat vaikeuksia sairastuneiden elämän ja selviytymisen hallinnassa. Kuntoutus tarjoaa keinoja ja välineitä, joita mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat mahdollisimman itsenäisen elämän ja itsemäärämisoikeuden toteuttamiseen.

Psyykkinen sairaus vaikuttaa monin tavoin suun ja hampaiden terveyteen (ks. Psyykkiset sairaudet ja suun terveys). Jaksamattomuus, hammashoitopelot ja mielenterveyshäiriön hoitoon käytettävät lääkkeet heikentävät suun terveyttä. Sen vuoksi on tärkeää, että mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien suun terveyden ylläpitoa ja omahoitoa tukemaan otetaan mukaan koko mielenterveyshoidon henkilökunta ja sairaan tai kuntoutujan lähi- ja tukihenkilöt.

Sairaus heikentää suun omahoitoa

Psyykkisesti sairaan ihmisen voimavarat voivat olla niin vähäiset, että hän ei jaksa huolehtia päivittäisestä suun omahoidosta. Hampaiden puhdistus voi jäädä tekemättä, ja ruokailu voi olla epäsäännöllistä, epäterveellistä ja sisältää paljon makeaa. Seurauksena on hampaiden reikiintymistä (ks. Karies (hampaan reikiintyminen)) ja kiinnityskudossairauksia (ks. Ientulehdus (gingiviitti) ja Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)).

Masennus ja ahdistus voivat lisätä hampaiden narskuttelua ja kiristelyä, mikä aiheuttaa lihasjännitystä, pään ja kasvojen kipua sekä hampaiden arkuutta (ks. Purentaelimistön oireet ja sairaudet).

Suun terveyttä voivat heikentää runsas tupakointi sekä alkoholin tai muiden päihteiden käyttö (ks. Tupakka ja suun terveys, Alkoholi ja suun terveys ja Muut päihteet ja suun terveys).

Suun kuivuus haittaa monin tavoin

Syljen erityksen vähenemistä aiheuttavat monet lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet, kipulääkkeet, sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä reuman ja Parkinsonin taudin lääkkeet (taulukko Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen). Usean lääkkeen samanaikainen käyttö vielä pahentaa ongelmaa.

Suun kuivuus lisää hampaiden reikiintymistä, aiheuttaa suun sienitulehduksia (ks. Suun sienitulehdukset) ja limakalvovaivoja sekä vaikeuttaa nielemistä ja puhumista. Proteesien pysyvyys heikkenee ja hengitys haisee pahalta (ks. Pahanhajuinen hengitys (halitosis)).

Hammashoitopelko

Psyykkiset sairaudet voivat lisätä hammashoitopelkoa (ks. Hammashoitopelko). Jaksamattomuuden vuoksi omahoito voi olla heikkoa ja suun ja hampaiden tutkimukset ja tarkastukset jäädä tekemättä, mikä altistaa suusairauksille. Toisaalta suun ja hampaiden vaivat voivat nostaa kynnystä hakeutua suun terveydenhuollon vastaanotolle. Hoidon tarve voi tulla äkillisesti ja silloin hoito voi olla epämiellyttävää, mikä vielä lisää hammashoitopelkoa.

Potilas ei aina itse jaksa varata aikaa suun terveydenhuoltoon, vaan lähihenkilön kannattaa se tehdä ja kertoa aikaa tilatessaan potilaan hammashoitopelosta. Näin valmistaudutaan etukäteen pelkopotilaan hoitoon varaamalla riittävästi aikaa tai aloittamalla hoito kivuttomilla toimenpiteillä. Vastaanotolle tuloa voi helpottaa läheinen henkilö saattajana. Tärkeää on ottaa reseptit tai lääkelista mukaan, sillä psyyken lääkkeillä voi olla vaikutuksia esimerkiksi puudutusaineen valintaan. Pelon hallintaan on olemassa lääkkeitä ja keinoja, tarvittaessa hoito voidaan tehdä yleisanestesiassa (ks. Pelkäävän potilaan hoito).

Kun lähihenkilö huolehtii sovituista säännöllisistä käynneistä suun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla, pelkopotilaan hoito muuttuu helpommaksi ja hän voi päästä pelostaan. Siinä auttaa myös se, että hoitohenkilöstö pysyy mahdollisimman paljon samana.

Suun terveyden ylläpito

Mielenterveyden häiriöitä sairastavien ihmisten suun terveyden ylläpitämiseksi tarvitaan moniammatillista suun terveydenhoidon ja mielenterveystyötä tekevän henkilöstön sekä sairaan tuki- ja lähihenkilöiden yhteistyötä. Heidän tukensa ja tietonsa sairauden vaikutuksista suun terveyteen auttaa ja motivoi sairasta tai kuntoutujaa. Kyseessä on pitkäaikainen sairaus ja siitä kuntoutuminen vie aikaa.

Tärkeää on tukea päivittäistä omahoitoa ja varata aika riittävän usein esimerkiksi suuhygienistin vastaanotolle tilanteen arviointia varten. Hyvät yksilökohtaiset kirjalliset ohjeet ovat apuna päivittäisen omahoidon toteuttamisessa.