Pitkittyneen ripulin syitä

Hyvin monenlaiset tekijät voivat aiheuttaa pitkittynyttä ripulia. Seuraavassa luetellaan yleisimmät:

• Ärtyvän suolen oireyhtymä (ks. «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»1) ja muut toiminnalliset suolistohäiriöt
• Laktoosi-intoleranssi (ei siedä maitosokeria, ks. «Laktoosi-intoleranssi»2)
• Keliakia (ks. «Keliakia»3), jonka seurauksena ohutsuolen limakalvo vaurioituu
• Jotkut ravintoon kuuluvat aineet, esimerkiksi ksylitoli tai sorbitoli
• Monet lääkkeet, etenkin antibiootit
• Eräät yleensä ulkomailta saadut infektiot, esimerkiksi giardia (ks. «Alkueläinten aiheuttamat yleisinfektiot»4)
• Tulehdukselliset suolistosairaudet (ks. «Haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa)»5)
• Ummetuslääkkeiden (laksatiivien) liikakäyttö
• Kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)»6)

Itsehoito

Pitkittyneessä ripulissa on aiheellista tarkkailla, liittyykö ripuli laktoosia sisältävien maitotuotteiden käyttöön tai ksylitolia tai sorbitolia sisältävien makeisten tai muiden tuotteiden nauttimiseen. Jos selvä yhteys löytyy, voi kokeilla, miten näiden välttäminen vaikuttaa. Jos ripuli väistyy, lisätutkimuksia ei tarvita.

Jos selvää yhteyttä ruoka-aineisiin ei ole, ensi kertaa ilmaantunutta yli kolme viikkoa kestänyttä ripulia ei tule hoitaa omin päin, ennen kuin sen syy on selvitetty.

Milloin tutkimuksiin ja hoitoon

Yleisperiaate on, että yli kolme viikkoa jatkuneen ripulin vuoksi kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin, jos ripulin syy ei ole tiedossa. Jos ilmenee yksi tai useampia seuraavista oireista, on aiheellista hakeutua ilman viivyttelyä lääkäriin:

• Ulosteessa on verta.
• Laihtuminen, kuumeilu tai sairauden tunne.
• Ripuli on alkanut melko äkisti ja pahenee viikkojen aikana.
• Ripulia on öisinkin.
• Alkanut myöhäisessä keski-iässä tai vanhempana (yli 60-vuotiaana).

Tutkimukset

Lääkäri päättää potilaan haastattelun ja vastaanotolla tapahtuneen tutkimuksen perusteella, mitä jatkotutkimuksia tarvitaan. Jos oireet selvästi viittaavat ärtyvän suolen oireyhtymään (ks. «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»1), laboratorio- tai muita tutkimuksia ei välttämättä tarvita, vaan tilannetta voidaan seurata hoito-ohjeiden jälkeen.

Yleensä tarvitaan verikokeita, usein paksusuolen tähystys (ks. «Tähystystutkimukset»7) ja joskus ulostetutkimus pitkittyneen ripulin selvittämiseksi. Kun diagnoosi selviää, annetaan sen mukaisia ruokavalio-ohjeita ja tarvittaessa lääkkeitä.