Etusivu » Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)

Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen)

Lääkärikirja Duodecim
21.7.2020
yleislääketieteen erikoislääkäri Satu Tunturi

Keskeistä

  • Refluksitaudin tavallisimmat oireet ovat närästys eli rinnanaluspolte ja karvaan mahansisällön nousu suuhun.
  • Refluksitaudille altistavat ylipaino, rasvainen ruoka, tupakointi, vähentynyt syljen eritys ja raskaus.
  • Refluksitautia hoidetaan haponestolääkkeillä, joista tehokkaimpia ovat protonipumpun estäjät. Refluksitaudin hoitoon kuuluu aina lääkkeetön itsehoito. Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin.
  • Tärkeimpiä lääkkeettömiä hoitoja ovat laihdutus ja vyötärön ympärysmitan pienentäminen.

Refluksitaudissa mahan sisältöä nousee toistuvasti takaisin ruokatorveen, mikä aiheuttaa elämänlaatua haittaavia oireita (useimmiten närästystä ja mahan sisällön takaisinvirtausta) sekä osalle potilaista ruokatorven limakalvovaurion. Monilla lievää takaisinvirtausta tapahtuu silloin tällöin, ilman että kyseessä on varsinainen tauti. Refluksitauti määritellään närästysoireen yleisyyden ja vaikeusasteen perusteella. Se on kyseessä, jos vaikeita oireita on vähintään kerran viikossa tai jos lievempiä vaivoja on vähintään kaksi kertaa viikossa.

Refluksitauti on yleinen. Länsimaissa sitä esiintyy noin joka viidennellä, miehillä ja naisilla yhtä paljon.

Refluksitaudin oireet

Yleisin oire on närästys eli rinnanaluspolte (ks. «Närästys»1). Se ilmenee epämiellyttävänä polttavana tunteena rintalastan takana. Närästystä esiintyy tyypillisesti etenkin runsaan aterian jälkeen ja makuulla. Usein rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, väkevät alkoholijuomat ja happamat mehut lisäävät närästystä, samoin kuin kumartelu ja kiristävät vaatteet.

Toinen pääoire on karvaan mahansisällön nousu suuhun. Hapanta mahansisältöä voi öisin nousta nieluun asti, mikä saattaa aiheuttaa palan tunnetta, nielemisen vaikeutta tai äänen käheyttä. Joskus esiintyy yskää tai hampaiden kiillevaurioita.

Vaikean refluksitaudin yleisin lisäsairaus (komplikaatio) on ruokatorven alaosan tulehdus. Tällöin usein ilmenee jatkuvampaa ylävatsan tai rintalastan takaista kipua.

Refluksitaudin syyt

Refluksitauti johtuu melkein aina ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen huonosta toiminnasta. Sen seurauksena mahalaukun hapanta sisältöä pääsee ruokatorveen ja usein nieluun asti. Mahan sisäpintaa verhoava limakalvo kestää hyvin happoa, mutta ruokatorven limakalvo on sille herkkä. Tiheään toistuvat ”happohyökkäykset” vahingoittavat limakalvoa ja aiheuttavat tulehdusmuutoksia.

Sulkijalihaksen toimintaa heikentävät rasvainen ruoka ja tupakointi. Ylipaino lisää selvästi refluksia ja siihen liittyviä oireita. Raskaus ja vähentynyt syljen eritys altistavat refluksitaudille.

Myös palleatyrä voi häiritä sulkijalihaksen toimintaa. Palleatyrä syntyy pallealihaksessa sijaitsevaan aukkoon, jonka kautta ruokatorvi kulkee. Jos aukko löystyy, mahalaukun yläosa voi tunkeutua sen kautta osittain rintaontelon puolelle, jolloin syntyy palleatyrä. Tyrä voi häiritä sulkijalihaksen toimintaa. Etenkin silloin, kun refluksitauti on vaikea, potilailla todetaan yleensä myös palleatyrä. On kuitenkin huomattava, että palleatyrä ei läheskään aina aiheuta refluksitautia. Ruokatorven aukko löystyy iän mukana, minkä seurauksena puolella yli 50-vuotiaista todetaan palleatyrä. Heistä vain osalla on refluksitauti.

Refluksitaudin itsehoito

  • Runsas ruokamäärä lisää mahansisällön virtausta ruokatorveen. Siksi on syytä välttää reiluja aterioita 2–3 tuntia ennen nukkumaanmenoa.
  • Vältetään mahaa ärsyttäviä ruokia, kuten sitrushedelmiä, tomaattia ja kahvia.
  • Vähennetään runsasrasvaisten ja käristettyjen ruokien nauttimista ja muita ruokatorven sulkijalihaksen toimintaa heikentäviä ruokia, kuten suklaata, sipulia, kolajuomia ja minttua.
  • Koska ylipaino (ks. «Lihavuus»2) lisää refluksia ja närästystä, laihduttamalla voidaan selvästi ehkäistä ja hoitaa oireita.
  • Lopetetaan tupakointi, koska se haittaa sulkijalihaksen toimintaa.
  • Vältetään runsasta alkoholin käyttöä, koska se ärsyttää mahalaukkua.
  • Jos esiintyy yöllisiä oireita, niin korotetaan sängyn pääpuolta 15–20 cm (kiilatyynyt, koroke sängyn jalkojen alle, moottorisänky).
  • Kohtuullinen liikunta voi lievittää oireita.
  • Ohimenevää närästystä voi hoitaa ilman reseptiä apteekista saatavilla lääkkeillä. Enemmän itsehoitolääkkeistä: ks. «Närästys»1
  • Lisää ravitsemushoidosta voit lukea artikkelista Refluksitaudin ravitsemushoito3.

Milloin hoitoon?

Närästyksen vuoksi on syytä hakeutua hoitoon seuraavissa tilanteissa.

  • Närästystä esiintyy useita kertoja viikossa pitkiä aikoja.
  • Oireet alkavat ensi kertaa yli 50-vuotiaana.
  • Oireet ovat jatkuvia, toistuvia tai voimakkaita tai kipu säteilee vatsasta selkään.
  • Ilmenee anemiaa, verisiä oksennuksia tai verisiä ulosteita.
  • Närästyksen ja rintalastan takaisen polttelun lisäksi ilmenee muunlaisia kipuja vatsan tai rinnan alueella.
  • Närästyksen tunne liittyy rasitukseen.
  • Ilmaantuu muita merkittäviä oireita, esimerkiksi nielemiskipua tai vaikeutta niellä, laihtumista ilman syytä, pahoinvointia tai oksentelua.
  • Itsehoito ei auta.
  • Äkillinen rintalastan alaosassa tuntuva huomattava kipu uutena oireena on syy hakeutua heti hoitoon, sillä joskus sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti (ks. «Sydäninfarkti ja sydänkohtaus»4) oireilevat tällä tavalla.

Refluksitaudin hoito

Jos närästysoire on selvä, ei esiinny vakavia oireita (esim. nielemisvaivat, oksentelu, laihtuminen) ja potilas on alle 55-vuotias, lääkäri voi aloittaa lääkityksen ilman lisätutkimuksia. Jos oireilu ei parane, uusiutuu pian hoidon jälkeen tai esiintyy vakavia oireita, tehdään muita tutkimuksia. Perustutkimus on mahalaukun tähystys eli gastroskopia, jossa nähdään mahalaukun ja ruokatorven tila. Erityistutkimuksena tehdään joskus ruokatorven toimintaa selvittäviä tutkimuksia, kuten ruokatorven happamuuden rekisteröinti ruokatorveen asetetun pienen anturin avulla.

Nykyään on saatavissa tehokkaita mahan happamuutta vähentäviä lääkkeitä, jotka huomattavasti vähentävät oireita ja usein poistavat ne kokonaan (ks. «Närästyslääkkeet (happolääkkeet)»5). Lääkkeet eivät estä mahan sisällön takaisinvirtausta, mutta koska se ei enää ole hapanta, neste ei ärsytä ruokatorvea. Lääkkeitä käytetään säännöllisesti päivittäin 6–12 viikon ajan, minkä jälkeen ne asteittain lopetetaan ja seurataan, pysyvätkö oireet poissa.

Yli 2 kuukautta kestänyt lääkitys pitää lopettaa asteittain usean viikon aikana, sillä nopea lopettaminen aiheuttaa normaalia suuremman mahan hapontuoton. Annos ensin puolitetaan 2–3 viikon ajaksi ja sen jälkeen annostusväliä vähitellen pidennetään

Refluksitauti on usein krooninen eli pitkäaikainen. Useimmilla oireet uusiutuvat vuoden kuluessa lääkityksen lopettamisesta. Tällöin voidaan tapauskohtaisesti käyttää lääkkeitä vain tarvittaessa tai uusia lyhyt lääkehoitojakso ja osa voi tarvita lääkkeitä pidempään. Pitkäaikaishoidossa riittää yleensä pienempi lääkeannos kuin alkuvaiheen hoidossa. Hyvin pitkiä lääkehoitoja pyritään välttämään, koska pitkä mahalaukun hapottomuus voi johtaa joidenkin vitamiinien ja mineraalien puutoksiin, erityisesti iäkkäillä ja monisairailla.

Vaikeimmissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun ruokatorven tulehdus ei parane lääkkeillä, refluksitautia on mahdollista hoitaa leikkauksella. Yleisin leikkaustekniikka on ns. Nissenin fundoplikaatio, jossa mahalaukun yläosasta muodostetaan eräänlainen mansetti ruokatorven alaosan ympärille, mikä estää takaisinvirtauksen (ks. kuva «Palleatyräleikkaus»1). Leikkauksen pitkäaikaistulokset ovat hyvät.

Refluksitaudin ehkäisy

Refluksitaudin syntyä voidaan huomattavasti vähentää säilyttämällä normaali paino, lopettamalla tupakointi, välttämällä runsasta alkoholin käyttöä ja vähentämällä rasvaisten ruokien käyttöä.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käytettyjä lähteitä

Voutilainen M. Refluksitauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 5.11.2018.

Voutilainen M. Ruokatorvi. Refluksisairaus. Kirjassa: Färkkilä M, Heikkinen M, Isoniemi H, Puolakkainen P (toim.). Gastorenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2018.

Voutilainen M. Refluksitauti - hyvänlaatuinen mutta kallis sairaus. Duodecim 2014;130:801-807. Lue artikkeli

Arkkila P. Protonipumpun estäjien pitkäaikaisen käytön haitat. Suomen Lääkärilehti 2015;70:1235-1240.

Ylävatsavaivaisen potilaan tutkiminen ja hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 15.7.2020). Saatavilla internetissä «https://www.kaypahoito.fi/hoi50093»1.