Etusivu » Sydänpysähdys ja äkkikuolema

Sydänpysähdys ja äkkikuolema

Lääkärikirja Duodecim
4.12.2020
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Keskeistä

  • Sydänpysähdyksessä potilas on tajuton eikä hengitä normaalisti. Siitä ei voi selvitä hengissä ilman elvytystä.
  • Sepelvaltimotautikohtaus on sydänpysähdyksen ja sitä seuraavan äkkikuoleman tavallisin syy. Mutta periytyvien sydänlihassairauksien tunnistaminen on tärkeätä nuorten äkkikuolemien estämiseksi.
  • Äkkikuolema on valitettavan usein sepelvaltimotaudin ensimmäinen ja siis ainoaksi jäävä oire, jota ei voida ennakolta tunnistaa. Tämänkin takia valtimotauteja ehkäisevät elintavat ja lääkehoidot ovat tärkeitä.
  • Varsinkin perinnöllisiä sydänpysähdykseen ja äkkikuolemaan johtavia rytmihäiriöitä voidaan estää lääkkeillä ja rytmihäiriötahdistinhoidolla.

Yleistä

Suomessa sydänperäisen odottamattoman äkkikuoleman kohtaa vuosittain 5 000–10 000 henkeä. Jopa puolet sydänperäisistä kuolemista on äkillisiä ja äkkikuolema on valitettavan usein sydänsairauden ”ensimmäinen oire”. Äkkikuolema johtuu useimmiten ”sydänpysähdyksestä” eli vaikeasta rytmihäiriöstä. Yleisin sydänpysähdyksen (entisajan ”sydänhalvauksen”) aiheuttava sairaus on sepelvaltimotauti ja siihen liittyvä sydäninfarkti, joka voi aiheuttaa äkkikuoleman, ellei ensihoitoa ole saatavilla. Muita sydänpysähdyksen aiheuttavia sairauksia ovat sydänlihassairaudet (ks. «Sydänlihassairaus (kardiomyopatia)»1) ja periytyvät rytmihäiriöt (mm. pitkä QT -oireyhtymä, Brugadan oireyhtymä). Myös vaikea-asteiseen sydämen vajaatoimintaan liittyy suurentunut äkkikuoleman vaara.

Kuolemaan johtavista rytmihäiriöistä yleisin on kammiovärinä, jolloin sydämen kammiot värisevät tehottomasti. Tällöin sydänlihas ei supistu normaalisti, ja veri lakkaa kiertämästä. Kammiovärinää edeltää usein kammiotiheälyöntisyys eli kammiotakykardia (ks. «Tiheälyöntiset rytmihäiriöt (takykardiat)»2). Vaikka puhutaan ”sydänpysähdyksestä”, niin sanotut hitaat rytmihäiriöt (ks. «Hitaat rytmihäiriöt (bradyarytmiat)»3) eivät yleensä aiheuta äkkikuolemaa.

Hengenvaaralliset rytmihäiriöt aiheuttavat yleensä äkillisen tajuttomuuden. Kaulavaltimopulssia ei tunnu ja henkilö tuntuu elottomalta eikä hengitä. Välittömästi aloitettu elvytys (ks. «Peruselvytys»4) voi pelastaa potilaan. Rintakehän painantaelvytys ja ilman puhaltaminen keuhkoihin (painelu-puhalluselvytys «https://www.punainenristi.fi/sites/frc2011.mearra.com/files/tiedostolataukset/2016_kuvallinen_aikuisen_ppe_yksi_auttaja.pdf»1) voi pitää potilaan elossa niin kauan, että ambulanssi ehtii paikalle. Usein kammiovärinä voidaan hoitaa sydäniskurilla eli defibrillaattorilla tehtävällä sähköisellä rytminsiirrolla ja lääkityksellä. Helppokäyttöisiä sydäniskureita on julkisissa paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä, ja niiden käyttö parantaa sydänpysähdyspotilaan selviytymistodennäköisyyttä. Lopullinen tulos riippuu rytmihäiriön aiheuttavasta sairaudesta. Jos sydänlihas on muuten toimintakykyinen, elvytyksen ja rytmihäiriön hoidon jälkeen voi toipua täysin toimintakykyiseksi. Monille äkillisestä sydänpysähdyksestä toipuneeille asennetaan rytmihäiriötahdistin, ks. «Tiheälyöntiset rytmihäiriöt (takykardiat)»2

Sydänperäisen äkkikuoleman ennaltaehkäisy

Koska sydänpysähdys ja äkkikuolema ovat usein piilevän sairauden ensioire, niiden ehkäiseminen ennakolta on hyvin vaikeaa. Valtimotauteja5 ehkäisevät hyvät elintavat (tupakoimattomuus, liikunta ja terveellinen ruokavalio) vähentävät paitsi sairastumis- myös äkkikuoleman vaaraa. Sepelvaltimotautiin jo sairastuneiden huolellinen ja tehokas lääke- ja muu hoito, erityisesti infarktin sairastamisen jälkeen, vähentää merkittävästi äkkikuoleman vaaraa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ACE:n estäjä- tai ATR:n salpaajalääkitys ja beetasalpaajalääkitys vähentävät äkkikuoleman vaaraa. Piilevän perinnöllisen sydänsairauden (kardiomyopatiat, pitkän QT-ajan oireyhtymä ja muut periytyvät rytmihäiriöt) toteaminen sellaista sairastavien lähisukulaisilla on tehokas tapa pienentää äkkikuoleman vaaraa.

Käytettyjä lähteitä

Sydänpysähdys ja äkkikuolema. Kirjassa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 616-620.

Virkkunen I, Hoppu S, Kämäräinen A. Sydämen pysähdys sairaalan ulkopuolella. Duodecim 2011;127:2287–93 «/xmedia/duo/duo99876.pdf»2.

Aro A ja Junttila J. Voiko sydänperäistä äkkikuolemaa ennustaa tai estää? Duodecim 2019;135:1689–96.