Etusivu » Liikakarvoitus

Liikakarvoitus

Lääkärikirja Duodecim
1.10.2018
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Liikakarvoitus (hirsutismi) on lieväasteisena yleinen: jopa 5–10 % naisista ilmoittaa kärsivänsä tästä vaivasta. Oire on kuitenkin yleensä hyvänlaatuinen ja haitta enemmänkin kosmeettinen. Jos liikakarvoituksen lisäksi on muita ongelmia, esimerkiksi merkittäviä kuukautiskierron häiriöitä, voi taustalla olla mieshormonien (androgeenien) liikaeritys. Naisen karvankasvu lisääntyy joskus lihavilla naisilla, joillakin ohimenevästi raskauden aikana sekä kasvojen alueella vaihdevuosien jälkeen.

Oireet

Hirsutismi määritellään naisen liialliseksi karvankasvuksi miestyyppisillä alueilla. Liialliseen karvoitukseen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Vaikeammissa tapauksissa voi lisäksi olla muita merkkejä mieshormonien liikatuotannosta, esimerkkinä äänen madaltuminen, miestyyppinen kaljuuntuminen «Hiustenlähtö»1 tai miesmäinen ruumiinrakenne.

Taudin toteaminen

Mieshormonien tuotanto voidaan tutkia verikokeilla. Laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien pitoisuus. Tavallisin syy liikakarvoitukselle on ns. munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polykystiset ovariot, ks. «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»2). Tähän oireyhtymään liittyy liikakarvoituksen lisäksi ainakin kuukautishäiriöitä, monella ylipainoa ja lapsettomuusongelmia (ks. «Naisen lapsettomuus»3). Monirakkulaiset munasarjat voidaan todeta emättimen kautta tehtävässä kaikututkimuksessa.

Muita syitä ovat lisämunuaisen sairaudet, kuten Cushingin oireyhtymä (ks. «Lisämunuaisen sairauksia»4). Lisämunuaiskasvaimet ja muut androgeeneja tuottavat kasvaimet ovat harvinaisia ja ilmenevät yleensä muilla oireilla.

Itsehoito

Tehokkain tapa hoitaa liikakarvoitusta on käyttää jotakin kosmeettista menetelmää. Karvojen nyppiminen tai poisto koneella tai karvanpoistoaineella on suositeltavaa, eivätkä nämä menetelmät kiihdytä karvan kasvua. Ihokarvoista lisää: ks. «Ihokarvat»5.

Jos liikakarvoituksesta kärsivä nainen on selvästi ylipainoinen, laihduttaminen kannattaa. Ehkäisypillerin käyttäjän on hyvä tietää, että pillerit hidastavat karvan kasvua ja auttavat siis oireeseen, mutta tilanne palautuu ennalleen, kun pillerit lopetetaan.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos oire on alkanut nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Ennen lääkärin vastaanotolle menoa ei kannata ajaa tai nyppiä karvoja pois, jotta lääkäri pystyy arvioimaan tilanteen ja laboratoriotutkimusten aiheellisuuden. Erityisen tärkeää tutkimukset ovat, jos liiallisen karvankasvun lisäksi on äänen madaltumista tai nopeaa hiustenlähtöä tai aiemmin säännöllinen kuukautiskierto on muuttunut aivan epäsäännölliseksi. Vaikka liikakarvoituksen takaa ei useinkaan löydy mitään selvää sairautta, kannattaa tilanne kerran tutkia kunnolla ja saada lääkäriltä selvitys oireen hyvänlaatuisuudesta ja hoitomahdollisuudesta.

Hoito

Pysyvämmin karvat voidaan poistaa polttamalla (elektrolyysi) tai laserilla. Laserhoito toimii seuraavalla periaatteella: valoenergia kohdistetaan tummaan karvajuureen, joka lämpenee ja tuhoutuu, ja siten karvankasvu häiriintyy. Laser tehoaa siis paremmin tummiin karvoihin. Koska karvat kasvavat eri vaiheissa, tarvitaan useita hoitokertoja. Noin 3–4 käsittelyn jälkeen karvankasvu voi vähentyä pysyvästi jopa 30 %. Hoito on yleensä hyvin siedetty lievää ihoärsytystä lukuun ottamatta. Hoitojen hinta vaihtelee.

Lääkehoidot ovat valitettavasti melko heikkotehoisia. Parhaiten auttaa yhdistelmäehkäisypilleri. Sitä kannattaa kokeilla, jos sen käytölle ei ole esteitä. Maksimaalinen vaikutus tulee esiin vasta 9–12 kk:n kuluttua. Käytännössä kaikki yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät karvankasvua. Vaikeimmissa tilanteissa valitaan sellainen valmiste, jonka keltarauhashormoni on ns. antiandrogeeni eli mieshormonien vastavaikuttaja. Joskus antiandrogeenia vielä lisätään ehkäisypillerin rinnalle.

Jos ehkäisypillerin käyttö ei ole suositeltavaa riskien vuoksi, voidaan harkita spironolaktonihoitoa. Spironolaktoni on diureetti (nesteenpoistolääke), jolla on myös antiandrogeeninen vaikutus.

Eflornitiinivoide on reseptillä saatava voide, jota voi käyttää kasvojen karvankasvua hillitsemään. Sivuoireena esiintyy ihon kuivumista ja punoitusta. Karvankasvu palaa ennalleen, kun voiteen käyttö lopetetaan.

Ehkäisy

Ihon karvoituksen määrää yleensä perimä, joten kovin paljon siihen ei voi itse vaikuttaa. Jos liikakarvoituksen taustalla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, kannattaa pitää huolta normaalista painosta.

Käytettyjä lähteitä

Morin-Papunen L, Martikainen H, Tiitinen A. Hirsutismi ja virilismi. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 104–113.

Morin-Papunen L. Liiallinen karvankasvu (hirsutismi). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.8.2018