Etusivu » Pitkäaikainen kipuoireyhtymä (kipuhäiriö)

Pitkäaikainen kipuoireyhtymä (kipuhäiriö)

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Pitkäaikaisella kipuoireyhtymällä (ICD-10-diagnoosikoodi F45.4) tarkoitetaan sitkeää kiputilaa, joka jatkuu vähintään kuuden kuukauden yli mahdollisen kudosvaurion korjaantumisen vaatiman ajan. Pitkittynyt kipu ilmenee yhdessä tai useammassa paikassa, on hallitseva oire ja aiheuttaa merkittävää kärsimystä tai haittaa. Tässä kirjoituksessa käsitellään pitkittynyttä kipua psykiatrian kannalta.

Kiputilan pitäminen ainakin osin psykiatrisena häiriötilana edellyttää, että erilaisilla psykologisilla tekijöillä tai stressillä arvioidaan olevan tärkeä rooli kivun alkamisessa, vaikeudessa, pahenemisessa tai pysyvyydessä. Suuressa osassa kroonisista kipuoireyhtymistä oireyhtymä ei johdu psykologisista syistä ja oireyhtymään liittyvä masennus tai unettomuus ovat seurausta jatkuvasta kiputilasta. Lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset tunnemuistot saattavat olla kroonisten kiputilojen taustalla. Turvapaikanhakijoilla ja maahanmuuttajilla kroonisten kiputilojen taustalla saattavat joskus olla kidutuskokemukset.

Psykologisten tekijöiden olemassaolo ei kuitenkaan suinkaan sulje pois ruumiillisten tekijöiden osuutta kipuoireyhtymän synnyssä tai kulussa.

Kroonista kipua voi esiintyä oireena myös muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten masennustiloissa ja joissakin psykoottisissa sairauksissa. Tällöin kipu on kuitenkin muihin oireisiin nähden toissijainen.

Pitkäaikaiset kipu- ja särkytilat ovat hyvin yleisiä. Pelkästään kroonisesta selkäkivusta kärsii elämänsä aikana kolme neljäsosaa aikuisista. Osa näistä on luonteeltaan osin psyykkisperäisiä kipuoireyhtymiä. Stressi ja eriasteinen ahdistuneisuus aiheuttavat helposti lihasjäykkyyttä, jolloin tuloksena on kroonisten lihasjännitysten aiheuttamia kiputiloja. Lihasten jännittyneisyys kaventaa selkärangan kapeita aukkoja, jolloin tuloksena on hermosäikeiden puristuminen ja lihasten jännittyneisyyden noidankehämäinen lisääntyminen.

Oireesta kärsivän, hänen läheistensä ja tuttaviensa sekä hoitavien lääkäreiden on tärkeää ymmärtää, että kipu ei ole luonteeltaan tahdonalaista tai teeskenneltyä. Taustaltaan puhtaasti psyykkisperäisen kivun voimakkuus on subjektiivisesti yhtä kiusallista ja kuluttavaa kuin kudosvaurioiden aiheuttama krooninen kipu.

Itsehoito

Kroonisten kiputilojen hoito on usein vaikeaa. Itsehoidon kannalta on tärkeää vähentää jatkuvaa stressiä sekä ristiriitoja aiheuttavia tekijöitä. Liikunta, lihaskunnosta huolehtiminen sekä säännölliset elämäntavat ja univalverytmi voivat olennaisesti lievittää kroonista kipua. Erilaiset rentouttavat harrastukset, säännöllinen hieronta ja jooga ovat usein hyviä tehokkaita kivun lievityksessä.

Särkylääkkeitä on usein mielekkäämpää käyttää säännöllisesti toistuvina kuureina kuin jatkuvasti. Osa kroonisista kivuista kärsivistä hyötyy huomattavastikin masennuslääkkeiden käytöstä, vaikka he eivät kärsisikään varsinaisista masennustiloista. Mielialaan vaikuttavien (euforisoivien) ja siten fysiologista riippuvuutta aiheuttavien kipulääkkeiden käyttöä tulee välttää. Myös ahdistus- ja nukahduslääkkeiden jatkuvaa ja säännöllistä käyttöä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää turhan lääkeriippuvuuden (ks. «Lääkeriippuvuus»1) kehittymisen välttämiseksi.

Milloin hoitoon

Kivuista kärsivän on aina viisasta kääntyä lääkärin puoleen, koska kipujen taustalla voi olla erilaisia diagnosoimattomia ja siten hoitamattomia sairauksia. Joskus kroonisen kivun taustalla on hoitamaton masennustila (ks. «Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila»2) tai pitkäaikainen masentuneisuus (ks. «Pitkäaikainen masentuneisuus (dystymia)»3), tai oireiden taustalla on traumaperäisiä tunnemuistoja. Tällöin sekä lääkehoito että asianmukainen psykoterapia voivat lievittää merkittävästi oireita. Masennuslääkkeet voivat auttaa krooniseen kipuun, vaikka henkilö ei kärsisikään samanaikaisesta masennustilasta.

Jos pitkäaikaisen kiputilan taustalla ei ole hoidettavissa olevaa muuta sairautta ja kivun katsotaan ainakin osittain olevan psyykkisperäinen, hoidon kannalta on tärkeää jatkuva suhde oireita ymmärtävään yleislääkäriin tai muuhun lääkäriin.

Lisää tietoa aiheesta

Kalso E, Haanpää M, Vainio A. Kipu. Kustannus Oy Duodecim 2008.

Lääkärikirja Duodecim: artikkeli «Krooninen (pitkäaikainen) kipu - lääkehoito»4.

Käytettyjä lähteitä

Joukamaa M. Somaattisin oirein ilmenevät häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017, s. 385-402.

Van der Hart O, Nijenhuis ERS, Steele K. Vainottu mieli. Traumaterapiakeskus 2009.