Etusivu » Ihon hiivainfektiot

Ihon hiivainfektiot

Lääkärikirja Duodecim
24.4.2019
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Hiivainfektiolla tarkoitetaan tavallisesti Candida albicans -hiivan aiheuttamaa infektiota kosteissa taipeissa (nivustaipeet, pakaravako, rintojen aluset, kainalot), suupielissä (ks. «Suupielten tulehdus»1), kynsivalleissa (ks. «Kynsivallintulehdus»2) ja joskus kynsissä. Candida-hiivainfektio on myös tavallinen emätintulehduksen (ks. «Emätintulehdukset»3) ja sammaksen aiheuttaja (ks. «Suutulehdus lapsella»4). Terskan tulehduksia (ks. «Terskan ja esinahan ihottumat»5) pidetään usein hiivatulehduksina, mutta yleensä oireen syy on jokin muu.

Candida albicans- ja mahdollisesti muita Candida-suvun hiivoja löytyy usein edellä mainituista paikoista otetuissa hiivaviljelyissä. Niitä voi löytyä terveestäkin ihosta, mutta tyypillisesti hiivakasvu lisääntyy tiettyjen tautien yhteydessä, esimerkiksi taivepsoriaasissa ja vaippaihottumassa sekä HIV-infektiossa eli AIDSissa (ks. «AIDS (immuunikato)»6). Diabetes ja lihavuus sekä suun kautta annettu kortisonihoito (glukokortikoidihoito) ja muut elimistön vastustuskykyä heikentävät hoidot edistävät hiivan kasvua. Ihossa voi kasvaa muitakin hiivalajeja, ja niiden osuutta ihotaudeissa on käsitelty artikkelissa «Ihon normaali mikrobikasvusto ja mikrobiomi»7.

Oireet

Taipeen hiivainfektioalue on tarkkarajainen, mutta sen reuna mutkittelee ja alueen ulkopuolella on pieniä erillisiä infektiopesäkkeitä, niin sanottuja satelliitteja (ks. kuva «Hautuma ja hiiva»1). Kutina on kohtalaista.

Hiivakynnet ovat vaaleat, paksut ja epämuotoiset. Ne muistuttavat kynsisilsaa (ks. «Kynsisilsa (kynsien sienitauti)»8) tai kynsipsoriaasia. Kynsien hiivainfektioita esiintyy lähinnä muiden sairauksien tai vammojen jo vaurioittamissa sormien kynsissä.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä taudinkuvan perusteella. Hiivaviljelyä ei yleensä tehdä, sillä diagnoosi tai hoito ei perustu viljelytulokseen. Poikkeuksen muodostaa kynsisieniepäily, jolloin diagnoosi varmistetaan sieniviljelyllä.

Itsehoito

Hiivainfektioiden perushoitoon kuuluu pesu vedellä ja saippualla ja perusteellinen kuivaus kahdesti päivässä. Ulkoisista sienilääkkeistä niin sanotut atsolit (klotrimatsoli, ketokonatsoli, mikonatsoli, ekonatsoli, tiokonatsoli) tehoavat hiivaan ja myös tavallisimpiin ihoinfektioita aiheuttaviin bakteereihin. Niitä on saatavana emulsiovoiteena ja lääkepuuterina ilman reseptiä. Myös natamysiinivoide ja ulkoisesti käytettävät terbinafiinia sisältävät valmisteet tehoavat hyvin hiivaan mutta eivät bakteereihin. Lääkevoiteita tai -puutereita käytetään yleensä kahdesti päivässä 2–3 viikon ajan. Taipeitten hautumista estetään väljällä, ilmavalla vaatetuksella. Rintojen alle ja syviin vatsapoimuihin sekä pakaravakoon on hyvä laittaa pehmeää kangasta tai kosteutta imevä sidos. Myös talkkia voidaan käyttää taipeitten kuivana pitämiseen.

Milloin hoitoon?

Jos itsehoito ei ole tehonnut muutamassa viikossa, on syytä hakeutua lääkäriin diagnoosin tarkistamista varten. Samalla tarkistetaan altistavat tekijät, kuten diabeteksen hoitotasapaino. Sisäisiä hiivalääkkeitä tarvitaan joskus sitkeän hiivainfektion rauhoittamiseen.

Ehkäisy

Koska Candida albicans -hiiva kuuluu elimistömme normaaliflooraan, hiivainfektion kehittymiseen ei tarvita tartuntaa. Infektion puhkeamista ehkäistään mm. diabeteksen hyvällä hoidolla, painonhallinnalla ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta.

Käytettyjä lähteitä

Heikkilä H. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.11.2018.

Kühbacher A, Burger-Kentischer A, Rupp S. Interaction of Candida Species with the Skin. Microorganisms 2017;5(2):. «PMID: 28590443»PubMed

Scheinfeld NS.Cutaneous candidiasis. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1090632-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 22.5.2018.