Etusivu » Suun mikrobit

Suun mikrobit

Terve suu
10.6.2015
Sisko Honkala

Terveessä suussa kasvaa normaalifloora, minkä muodostaa suuri joukko erilaisia mikrobeja eli bakteereja, viruksia ja sieniä. Yhdestä sylkimillilitrasta löydetään bakteereja 107, kielen pinnalta 1,5 × 109, hampaan pinnalta (ikenen yläpuolella) 4 × 108 ja ientaskusta 3 × 105. Terveessä suussa nämä eivät aiheuta ongelmia, päinvastoin, ne estävät haitallisten mikrobien kasvua.

Ensimmäiset suun normaaliflooran bakteerit ovat peräisin jo äidin synnytyskanavasta. Syntymän jälkeen lapsi on tekemisissä ympäristön bakteerien kanssa ja osa niistä asettuu pysyvästi suuonteloon. Varhaislapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys sille, tuleeko suun bakteerikannasta terveyttä edistävä vai sairautta aiheuttava.

Huono suuhygienia, runsas sokeripitoisten tuotteiden nauttiminen, suun kuivuus, yleissairaudet, antibioottihoito tai huonosti istuvat hammasproteesit voivat muuttaa mikrobitasapainoa suussa, jolloin seurauksena voi olla hampaiden reikiintyminen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1), hampaiden kiinnityskudosten tulehdus (ks. «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»2) tai suun sieni-infektio (ks. «Suun sienitulehdukset»3).

Suuonteloon liittyvien kirurgisten toimenpiteiden jälkeen hammaslääkäri saattaa määrätä käytettäväksi bakteereja tappavaa suuhuuhdetta (klooriheksidiini, ks. «Suun puolustusta lisäävät suuvedet»4). Hampaiden harjaus ja muu mekaaninen puhdistus on yleensä vaikeaa heti leikkauksen jälkeen, jolloin bakteerit pääsevät lisääntymään suuontelossa. Koska klooriheksidiini tappaa bakteereja, sen käyttö ehkäisee leikkaushaavan tulehtumista ja edistää haavan paranemista. Huuhdetta ei saa kuitenkaan käyttää kahta viikkoa pidempään, sillä se tappaa myös suun terveydelle ja ruuansulatukselle hyödyllisiä bakteereja. Huuhteen käytön lopettamisen jälkeen normaalifloora suuontelossa palautuu ennalleen nopeasti.

Kariesbakteerit

Hampaiden reikiintyminen (karies) on elintapasairaus, jonka syntyyn vaikuttavat suussa kasvavat bakteerit. Tästä syystä kariesta kutsutaan usein infektiosairaudeksi (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»1). Kariesta aiheuttavat bakteerit kiinnittyvät hampaan pintaan ja tuottavat ravinnon sokereista aineenvaihduntatuotteena happoja. Lisäksi ne viihtyvät hyvin happamassa ympäristössä ja lisääntyvät siinä entisestään. Karieksen kehittymiseen ja esiintyvyyteen vaikuttavat useat eri bakteerit; eniten luotettavaa tutkimusnäyttöä on mutans-streptokokkibakteereista ja laktobasilleista.

Mutans-streptokokkibakteerit

Mutans-streptokokkibakteerit ilmaantuvat suuhun pian ensimmäisten maitohampaiden puhkeamisen jälkeen. Lapsi saa mutans-infektion yleensä tartuntana (sylkikontaktina) läheisiltä aikuisilta tai leikkitovereilta. Useimmiten infektio tapahtuu 1,5–2,5-vuotiaana. Mutans-streptokokkibakteereja esiintyy syljessä noin kolmanneksella 3-vuotiaista suomalaislapsista ja hampaan pinnalla yli puolella. Maitohampaistosta mutans-streptokokit siirtyvät esimerkiksi syljen tai hammasharjan avulla puhkeaviin pysyviin hampaisiin.

Mutans-streptokokkien määrää suussa lisäävät muun muassa voimakas mutans-infektio lapsuudessa, runsas sokerinkäyttö, huono suuhygienia, runsaat bakteerien kiinnityskohdat hampaissa (esim. paikkaylimäärät ja avoimet kariespesäkkeet), oikomislaitteet, osittain puhjenneet viisaudenhampaat sekä osa- ja kokoproteesit.

Laktobasillit

Laktobasillit ovat hammasplakin normaaleja bakteereita, joiden osuus plakissa on terveessä suussa vähäinen. Hammasplakiksi kutsutaan hampaan pinnalle kertyvien bakteerien ja niiden tuottamien aineenvaihduntatuotteiden muodostamaa biofilmiä. Biofilmi helpottaa bakteerien kiinnittymistä hampaan pintaan ja toimii samalla niiden ravintona.

Karieksen kehittyessä syljen, plakin ja hampaassa olevan kariesvaurion pH laskee, jolloin laktobasillit lisääntyvät nopeammin kuin muut bakteerit. Usein toistuva pH:n lasku, esimerkiksi tiheän sokerin käytön vuoksi, lisää laktobasillien määrää. Reikiintyneessä hampaassa suuri osa bakteereista on laktobasilleja.

Laktobasillien määrä on yleensä vähäinen maitohampaistossa. Pysyvien hampaiden puhjettua hampaistoon ilmaantuu laktobasilleille sopivia kiinnityskohtia (esim. syvät uurteet purupinnoilla, ahtaat hammasvälit, asentovirheet, paikkojen reunat), jolloin laktobasillien määrä pääsee herkästi lisääntymään. Karieksen ehkäisyä ja hoitoa käsitellään tarkemmin artikkeleissa «Lapsen kariesbakteeritartunnan ehkäisy»5, «Fluorin käyttö lapsella»6 ja «Karies (hampaan reikiintyminen)»1.

Hampaan kiinnityskudoksen bakteerit

Hampaisiin kiinnittyvästä plakista on viljelty kaikkiaan yli 500 erilaista bakteeria. Eräät hampaiden kiinnityskudossairauksia aiheuttavat bakteerit eli parodontiittibakteerit tarttuvat lapsen suuhun hänen vanhemmaltaan, jolla on hampaiden bakteerien aiheuttama kiinnityskudossairaus. Tällaisia bakteereja ovat muun muassa Actinobacillus actinomycetemcomitans ja Prevotella nigrescens.

Parodontiitin eli kiinnityskudostulehduksen tartuntalähteenä toimii toisen ihmisen sylki, suun limakalvot ja plakki. Parodontiittibakteeritartunta on mahdollista saada myös aikuisiällä, vaikka vakiintunut bakteeristo hylkiikin yleensä uusia bakteereita. Esimerkiksi Porphyromonas gingivalis saattaa ilmaantua suuflooraan vasta aikuiskontakteista. Sitä löytyy ientaskujen lisäksi syljestä ja suun limakalvoilta valtaosalta aikuisikäisistä parodontiittipotilaista. Sitä tavataan harvoin henkilöillä, joiden ienterveys on hyvä. Parodontiitin ehkäisystä, oireista ja hoidosta on tietoa artikkeleissa «Hampaiden puhdistaminen»7, «Hampaiden välipintojen puhdistus»8 ja «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»2.

Sienet

Hiivasientä esiintyy osana normaalikasvustoa suun limakalvolla 40–45 %:lla väestöstä ja jopa terveen lapsen suun normaalifloorassa. Suun sieni-infektion tavallisin aiheuttaja on Candida albicans (ks. «Suun sienitulehdukset»3). Sieni-infektiolle altistavat muun muassa heikentynyt vastustuskyky, kuiva suu (ks. «Kuiva suu»9), toistuvat antibioottilääkitykset ja immunosuppressiivinen lääkitys (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»10).