Kengän materiaalin ja painon vaikutus jalkaterveyteen

Terveet jalat 2016
22.12.2016
Riitta Saarikoski

Hengittävyys ja ihoystävällisyys

Koska jalkaterät erittävät hikeä 1–2 desilitraa vuorokaudessa ja urheiltaessa moninkertaisesti, sukat ja kengät kostuvat muutaman tunnin pitämisen jälkeen (ks. «Hikoilevien jalkojen hoito»1). Jalkaterien hautuminen kosteissa kengissä ja sukissa lisää jalkainfektioiden ja atooppisen ihottuman riskiä. Jalkaterveyttä tukevat hengittävät ja kosteutta haihduttavat kenkämateriaalit, esimerkiksi nahka, kangassekoitteet, verkkokankaat ja -hengittävät kalvot (ks. «Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen»2).

Kosteuden kuljetusta edistävät hengittävän kenkämateriaalin ohella keinokuitusukat (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus»3)

Nahan kosteuden sitomis- ja läpäisykyky on tehokas kuiturakenteessa olevan ilman ansiosta. Nahka joustaa ja mukautuu jalkaterien muotoihin ja on hyvä lämmön ja kylmän eristäjä. Aitoa ja keinonahkaa on vaikea erottaa; nahan aitous kannattaa varmistaa. Kasvisparkittu nahka on turvallista.

Canvas on hengittävää ja hyvin mekaanista kulutusta kestävää kangasta, joka valmistetaan tavallisesti puuvillasta. Mikrokuitu on pehmeää, kestävää, hengittävää ja vettähylkivää materiaalia.

Kalvokengissä (esim. Goretex®) pintamateriaalin ja vuorin välissä oleva mikrohuokoinen kalvo on vesitiivis ja hengittävä. Kalvokenkiä käytetään yhdessä villan ja synteettisten kuitujen yhdistelmistä valmistettujen sukkien kanssa tai erityisesti suunniteltuja, kalvokenkien kanssa toimivia sukkia (ks. «Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus»3, «Sukkien valinta käyttötarkoituksen mukaan»4, taulukko «Sukkien valinta käyttötarkoituksen mukaan»4).

Yleisimmin kengän päällisissä käytetyt tekomateriaalit ovat polyuretaanilla (PU) tai polyvinyylikloridilla (PVC) pinnoitettuja tekstiilipohjaisia materiaaleja. Esimerkiksi PVC ja luonnonkumi sisältävät myrkyllisistä raaka-aineita. Muovikengistä on löydetty raskasmetalleja ja ftalaatteja. Kromaatti (kromiparkittu nahka), luonnonhartsi ja väriaineet voivat aiheuttaa ihoärsytystä ja allergiaa.

Hengittämätön kenkämateriaali lisää kengän sisälämpötilaa ja kosteutta, mikä edistää väriaineiden kulkeutumista kostean sukan läpi jalkaterän iholle (ks. «Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen»5).

Allergisessa reaktiossa ihon punoitus ja kutina kehittyvät yleensä 1–2 päivässä. Jos jalkaterän alueella on ihottumaa, se voi johtua kengistä. Kenkäihottuma on yleensä yhteydessä jalkojen liikahikoiluun ja atooppiseen ihoon (ks. «Jalkavaivojen ehkäisy pitkäkestoisen liikunnan yhteydessä»6).

Kantakappi (kantio)

Tervejalkaisen henkilön alaraajojen nivelien ja jalkaterän luiden sekä kantaluun asennoissa on yksilöllisiä vaihteluita. Normaalit kantaluun asentovariaatiot eivät tarvitse tukevaa kantakappia (kuva «Kengän osat»1). Kengät, joissa ei ole kantakappia, voivat toimia terveissä jaloissa moitteettomasti. Keskeistä on, että jalkaterä istuu kantakapin muotoihin ja että kantakapin reuna on pehmeä eikä hankaa ihoa (ks. «Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen»2).

Paino

Ihanteellinen naisten kenkäpari painaa noin 342 g ja miesten noin 484 g. Kevyet, 450 g painavat kengät vaativat jalkateriltä neljän tonnin (4 000 kg) päivittäistä kuormitusta. Jokainen 113 g lisäpaino kengässä lisää jalkaterien päivittäistä kuormaa tonnilla (1 000 kg). Useimmat kengät ovat liian painavia. Niitä käytettäessä askelluksen sujuvuus häiriintyy (ks. «Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen»5).

Miesten pukukenkäpari painaa noin kilon, perinteiset kävelykengät noin 1,25 kg, työ- ja ulkosaappaat vähintään 1,7 kg. Naisten juhlakenkien paino on 650–680 g ja saapikkaiden noin 900 g. Feelmax®- kevytjalkineiden kevyimmät mallit painavat noin 200 g/pari.