Paniikkikohtaus

Lääkärikirja Duodecim
22.10.2020
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen ja psykiatrian erikoislääkäri Lumikukka Socada

Keskeistä

  • Paniikkikohtaus on äkillinen voimakas pelko- tai ahdistuskohtaus, jonka yhteydessä ilmenee erilaisia sympaattisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia fyysisiä oireita.
  • Paniikkikohtaukset ovat epämiellyttäviä ja pelottaviakin, mutta ne eivät ole vaarallisia ja menevät itsestään ohi.

Oireet

Paniikkikohtauksen oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivoja, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot.

Tuloksena on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne tai itsensä vieraaksi tunteminen (ks. «Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)»1). Eri ihmisillä oirekuvassa korostuvat joko ruumiilliset tuntemukset, kuoleman pelko tai sekoamisen pelko.

Paniikkikohtaukset voivat olla joko täysin odottamattomasti ilmeneviä tai nimenomaan ahdistavien tai pelottavien tiettyjen tilanteiden tai tapahtumien laukaisemia. Paniikkikohtaus voi yllättää kesken yöunen.

Kohtaukselle on ominaista, että oireet ja tuntemukset kehittyvät aina äkillisesti ja saavuttavat huippunsa nopeasti, alle kymmenessä minuutissa. Kohtaus kestää muutamia minuutteja, useimmiten alle puoli tuntia. Runsas kahvin ja kofeiinipitoisten juomien sekä alkoholin tai päihteiden käyttö voivat laukaista paniikkikohtauksen.

Paniikkikohtaukset ovat usein hyvin epämiellyttäviä ja mahdollisesti pelottaviakin, mutta ne eivät ole vaarallisia ja menevät itsestään ohi.

Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat varsin yleisiä: ainakin joka viides on joskus kokenut paniikkikohtauksen. Varsinaisessa paniikkihäiriössä (ks. «Paniikkihäiriö»2) ainakin osa kohtauksista on tullut yllättäen ja kohtaukset toistuvat.

Milloin hoitoon?

Kohtausten toistuessa usein tai johtaessa välttämiskäytökseen voi olla kyse varsinaisesta paniikkihäiriöstä (ks. «Paniikkihäiriö»2), jonka tunnistamiseksi ja hoitamiseksi on viisasta kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen.

Henkilöllä, jolla on paniikkikohtauksia, on keskimääräistä useammin jokin mielenterveyden häiriö, kuten ahdistuneisuus- tai mielialahäiriö (ks. «Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö»3 ja «Mielialahäiriö»4).

Paniikkikohtauksia muistuttavia kohtauksia esiintyy myös joissakin elimellisissä (somaattisissa) sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat astma (ks. «Astma»5), kilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kilpirauhasen sairaudet»6), lisäkilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) tai liian vähän (hypokalsemia) veressä»7), lisämunuaisen ytimen kasvain (feokromosytooma, ks. «Lisämunuaisen sairauksia»8), sisäkorvan toiminnan häiriö, verenpaineen säätelyn häiriö ja tietyt sydämen rytmihäiriöt (ks. «Sydämen rytmihäiriöt»9). Kohtauksen aikaisten rintakipujen jatkuessa pidempään tai ollessa voimakkaita on aina syytä kääntyä lääkäriin mahdollisen sydänperäisen sairauden poissulkemiseksi.

Lisää tietoa

Suomen Mielenterveysseura ry «http://www.mielenterveysseura.fi/»1

Terveyskylä.fi/Mielenterveystalo «http://www.mielenterveystalo.fi»2

Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta – työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Lyhytterapiainstituutti Oy 2013.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.

Stenberg J–H, Saiho S, Pihlaja S, Service H, Joffe G, Holi M. Irti paniikista. Kustannus Oy Duodecim 2013.

Käytettyjä lähteitä

Tautiluokitus ICD-10. Maailman terveysjärjestö (WHO).

Tautiluokitus DSM-5. American Psychiatric Association, 2013.

Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta – työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Lyhytterapiainsituutti Oy, 2013.

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2015.