Ihmisen nesteissä on erilaisia suoloja, joiden väkevyyttä elimistön nesteissä säädellään tarkasti. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä.

Veriplasman suolojen pitoisuutta voidaan helposti mitata, ja sen avulla saadaan kuva elimistön suolatasapainosta. Tärkeimmät veren suolat ovat natrium ja kalium.

Kalium

Elimistössä kalium esiintyy pääasiassa solujen sisällä. Veriplasman kaliumpitoisuus on normaalisti 3,5–5,1 millimoolia litrassa (mmol/l). Jos arvo on alle 3,5 mmol/l, se on liian alhainen. Tilaa kutsutaan hypokalemiaksi. Kun arvo on yli 5,1 mmol/l, pitoisuus on liian suuri. Tilaa kutsutaan hyperkalemiaksi.

Ravinnossa kaliumia on runsaasti hyvin monissa ruoka-aineissa. Liian alhainen veren kaliumpitoisuus ei koskaan synny pelkästään yksipuolisen ravinnon vuoksi. Vastaavasti veren kalium-arvo ei kohoa pelkästään siksi, että ravinnosta saadaan tavallista enemmän kaliumia. Tämä johtuu siitä, että terveet munuaiset säätelevät tehokkaasti kaliumin eritystä: pienen saannin aikana munuaiset pidättävät kaliumia elimistössä, tavallista suuremman saannin aikana kaliumia eritetään runsaasti pois virtsaan.

Liian alhainen veren kaliumpitoisuus (hypokalemia) voi johtua lääkkeistä tai pitkään jatkuvasta ripulista tai oksentelusta. Yleisin hypokalemian syy on nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien käyttö. Kohonnut veren kaliumpitoisuus (hyperkalemia) johtuu useimmiten äkillisestä munuaissairaudesta. Myös jotkut lääkkeet voivat suurentaa kalium-arvoa. Silloin kun veren kaliumpitoisuus on alentunut tai kohonnut, sen syy täytyy aina selvittää. Hoito vaihtelee sen mukaan, mikä on suolatasapainon häiriön syy.

Natrium

Elimistössä natrium esiintyy pääasiassa solun ulkoisissa nesteissä. Siksi sitä on veressä paljon enemmän kuin kaliumia. Normaali veriplasman natriumpitoisuus on 135–145 mmol/l. Kun natriumia on veressä liian vähän (alle 135 mmol/l), tilaa kutsutaan hyponatremiaksi. Kun natriumia on liian paljon (yli 145 mmol/l), on kyseessä hypernatremia.

Tavallinen ruokasuola on kemiallisesti natriumkloridi, joten suolasta saadaan runsaasti natriumia. Sitä on myös eri ruoka-aineissa luonnostaan, mutta vain melko pieniä määriä. Suolan runsas tai vähäinen käyttö ei kuitenkaan vaikuta juuri mitään veren natriumpitoisuuteen, koska munuaiset pystyvät tehokkaasti säästämään tai erittämään pois natriumia. Runsas natriumin saanti kohottaa verenpainetta, mutta ei nosta veren natriumia.

Veren natriumin pitoisuus (väkevyys) liittyy tiiviisti elimistön veden määrään. Jos vettä kertyy elimistöön liikaa, nesteet laimenevat, mikä näkyy natriumarvon pienenemisenä. Tietyt lääkkeet (etenkin tiatsidit ja karbamatsepiini) ja sairaudet aiheuttavat veden kertymistä elimistöön, jolloin natrium-arvo pienenee ja syntyy hyponatremia. Oluen runsas nopea nauttiminen voi aiheuttaa hyponatremiaa, sillä oluessa on niukasti suoloja.

Natriumia voidaan myös menettää liikaa pitkittyneen ripulin ja oksennusten vuoksi. Tällöin hyponatremia voi vaikeutua, jos nestehukka korvataan pelkällä vedellä.

Liian korkea veren natriumpitoisuus (hypernatremia) johtuu aina elimistön kuivumisesta eli veden liiallisesta menetyksestä. Tällöin nesteet väkevöityvät ja natriumarvo on normaalia suurempi.