Kaksossynnytyksiä on Suomessa noin 1,5 % kaikista synnytyksistä. Viime vuosina on syntynyt 600–700 kaksosparia vuosittain. Sen sijaan kolmosraskaudet ovat harvinaisia: THL:n tilastojen mukaan vuonna 2020 syntyi seitsemät kolmoset.

Kaksosista yksi kolmasosa on identtisiä eli samanmunaisia ja kaksi kolmasosaa ei-identtisiä eli erimunaisia. Erimunainen kaksosraskaus syntyy kahdesta munasolusta, jotka hedelmöittyvät eri siittiöillä; sikiöt ovat siis perimältään erilaiset (kuten yleensäkin sisarukset). Samanmunaiset kaksoset syntyvät yhdestä hedelmöityneestä munasolusta sen jakautuessa kahdeksi alkioksi ensimmäisten vuorokausien aikana, yleensä ennen alkion kiinnittymistä. Sikiöt ovat geneettisesti identtisiä.

Identtisten kaksosten osuus on pysynyt muuttumattomana, mutta erimunaisten kaksosten esiintyvyys on noussut. Tärkein syy on ollut hedelmöityshoitojen lisääntyminen, mutta kaksosuutta lisäävät muutkin tekijät: äidin korkea ikä, synnyttäneisyys ja hyvä ravitsemustila. Kaksosuus näyttää myös periytyvän äidin kautta.

Monisikiöisen raskauden oireet ja erityispiirteet

Monisikiöraskaus on aina riskiraskaus, sillä siihen liittyy moninkertainen ennenaikaisuuden riski ja myös sikiökuoleman vaara on lisääntynyt. Identtiset kaksoset edustavat kolmasosaa kaksosraskauksista, ja niissä riskit ovat suuremmat.

Alkuraskaudesta oireena voi olla tavallista voimakkaampi raskauspahoinvointi. Kohtu kasvaa nopeasti raskausviikkoihin nähden.

Varhainen diagnoosi kaikututkimuksessa ohjaa huolelliseen raskauden seurantaan ja synnytyksen suunnitteluun. Jo alkuraskauden kaikututkimuksessa pyritään määrittämään, onko kyseessä sama- vai erimunainen kaksosraskaus ja onko sikiöillä yhteinen vai erillinen istukka. Kaksoset ovat yleensä erimunaiset, jos sikiöitä erottavan kalvon ja istukan yhtymäkohtaan muodostuu istukkakudoksesta poukama (nk. lambdakuvio).

Seuranta ja hoito

Neuvola ja äitiyspoliklinikka seuraavat yhdessä näitä raskauksia. Kaksosraskaudessa on hyvä jo alkuraskaudessa todeta, ovatko sikiöt samassa tai eri kalvopussissa ja onko istukka yhteinen vai nähdäänkö erilliset istukat. Tämä vaikuttaa raskauden seurantaan. Kaksosraskauden suurimmat ongelmat ovat ennenaikainen synnytys ja pienipainoisuus. Monisikiöisyyteen liittyy enemmän anemiaa, verenpaineen nousua ja raskauteen liittyvää maksahäiriötä eli raskaushepatoosia. Erityisesti kiinnitetään huomiota kohdunkaulan tilaan sekä sikiöiden kasvuun.

Ennenaikaisuuden ehkäisyssä ei rutiiniluonteisesta sairaalahoidosta tai lääkehoidosta ole apua. Kaksosia odottavan naisen on kuitenkin viisasta jäädä sairauslomalle viimeistään 26.–28. raskausviikolla, ja tällöin on syytä vähentää myös muuta fyysistä aktiivisuutta. Synnytystä pyritään eri keinoin lykkäämään 34. viikon yli, minkä jälkeen lasten selviämismahdollisuudet ovat hyvät. Suomessa lähes 40 % kaksosista syntyy ennenaikaisina (alle 37 raskausviikon). Noin 40 % kaksosista painaa syntyessään alle 2 500 g ja 9 % alle 1 500 g.

Kaikista kaksosraskauksista 50–60 %:ssa molemmat sikiöt ovat raivotarjonnassa synnytyksen käynnistyessä ja 37 %:ssa A-sikiö on raivotarjonnassa ja B-sikiö perä- tai poikkitilassa. Synnytystapa suunnitellaan raskauden keston, sikiöiden tarjonnan ja voinnin mukaan. Suomessa kaksossynnytyksistä noin puolet tapahtuu keisarileikkauksella

Jos sikiöitä on kolme, on sairaalaseuranta aiheellinen yleensä jo 24.–26. raskausviikon jälkeen. Kolmosraskautta seurataan äitiysneuvolan lisäksi äitiyspoliklinikalla koko raskauden ajan ja yleensä vielä tiiviimmin kuin kaksosraskautta. Ennenaikainen synnytys aikaistuu aina 2–3 viikkoa yhtä lisäsikiötä kohti. Kolmossynnytys hoidetaan yleensä keisarileikkauksella.

Kirjallisuutta

  1. Tekay A. Monikkoraskaus. Kirjassa Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 392-399.