Nivelvaivat kuuluvat useiden sairauksien, myös infektiotautien, oireisiin. Bakteerit voivat aiheuttaa infektion nivelessä joko suoraan tai välillisesti aktivoimalla elimistön puolustusmekanismeja, jotka aiheuttavat ns. reaktiivisen niveltulehduksen (ks. Reaktiivinen niveltulehdus). Lisäksi lieviä, ohimeneviä nivelkipuja esiintyy usein monien virustautien yhteydessä.

Niveltulehduksen oireita ovat nivelten turvotus, kuumoitus, punoitus ja kipu. Jos nivelessä esiintyy vain kipua mutta ei turvotusta, puhutaan nivelkivusta eli artralgiasta.

Jotkut ihmiset saavat toisia useammin nivelvaivoja infektioiden yhteydessä. Tiedetään, että henkilön kudostyyppi (kudosten rakenteiden perinnölliset ominaisuudet) vaikuttaa olennaisesti taipumukseen sairastua niveltauteihin. Erityisen sitkeille reaktiivisille niveltulehduksille altistaa kudostyyppi HLA-B27, ja tämä määritetäänkin verinäytteestä potilailla, jotka kärsivät pitkittyvistä tai toistuvista tulehduksista.

Niveltulehduksen syitä on kuvattu taulukossa Niveltulehduksen aiheuttajia.

Taulukko 1. Niveltulehduksen aiheuttajia
Tauti Aiheuttajia
Bakteeritulehdus nivelessä (septinen artriitti) Stafylokokit, streptokokit
Gonokokki (tippuri)
Borrelioosi (Lymen tauti)
Bakteeri-infektion laukaisema (reaktiivinen) tulehdus Kampylobakteeri, salmonellat, shigellat, yersinia
Klamydia-sukupuolitauti ja tippuri
Meningokokki (aivokalvotulehduksen ja verenmyrkytyksen jälkitauti)
Virusinfektio Pogostan tauti (nivelrokko)
Parvorokko (pikkurokko)
Autoimmuunitauti Nivelreuma
Systeeminen lupus erythematosus (SLE)
Psoriaasi
Sarkoidoosi
Kihti Uraattikiteet (virtsahapon suola)
Nivelrikko (osteoartriitti) Nivelen rustojen ja luiden kulumamuutokset

Bakteerien aiheuttamat eli septiset artriitit

Suomessa ilmenee vuosittain 100–150 sellaista bakteerin aiheuttamaa niveltulehdusta, joka ei liity nivelproteesiin. Bakteeriartriitit ovat useimmiten äkillisiä ja rajuoireisia. Nivel turpoaa päivän parin aikana ja alkaa myöhemmin punoittaa. Runsaalla puolella potilaista kuume nousee korkeaksi, mutta tauti voi olla kuumeetonkin. Noin 90 %:ssa tapauksista infektio on vain yhdessä nivelessä. Yleisimpiä kohteita ovat suuret nivelet: polvet (noin puolet tapauksista), lonkat, olkapäät, ranteet ja nilkat, tässä yleisyysjärjestyksessä. Pikkulapsilla kuitenkin lonkka on yleisimmin tulehtuva nivel. Nivelen bakteeritulehdus voi alkaa nivelen leikkauksesta tai tähystyksestä tai niveleen annetusta lääkeruiskeesta.

Selvästi yleisimmät tulehduksia aiheuttavat bakteerit ovat samat kuin luutulehduksen aiheuttajat (ks. Luutulehdus eli osteomyeliitti), Staphylococcus aureus (50 %) ja streptokokit (20 %). Etenkin stafylokokkitulehdus leviää herkästi nivelestä luuhun ja aiheuttaa osteomyeliitin (luumädän; ks. Luutulehdus eli osteomyeliitti), jolloin tauti vaatii pidemmän antibioottihoidon. Gonokokin aiheuttamaan tippuriin liittyvän niveltulehduksen saa joka sadas tippuriin sairastunut. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain muutamaa suomalaista vuosittain. Lymen taudissa (borrelioosissa; ks. Borrelioosi eli Lymen tauti) niveltulehdus voi olla useassa nivelessä, ja se voi aaltoillen jatkua melko lievänä viikkoja tai kuukausia. Tippurissa ja Lymen taudissa ainakin bakteerin osia on tulehduksen aikana nivelessä, mutta tulehdus ei ole niin raju kuin varsinaisissa bakteerin aiheuttamissa (septisissä) artriiteissa.

Epäiltäessä bakteerin aiheuttamaa niveltulehdusta potilas kuuluu heti lääkärin arvioitavaksi. Diagnoosi tehdään ottamalla neulalla (punktiolla) nivelnestettä ja viljelemällä sitä. Jo punktionesteen silmämääräinen sameus kertoo bakteeritulehduksesta. -C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n, ks. CRP (P-CRP)) korkea pitoisuus veressä puhuu bakteeritulehduksen puolesta. Bakteeri saadaan tunnistettua 90 %:lta ja antibioottihoito voidaan suunnata oikein. Lähes aina hoito aloitetaan sairaalassa, ja se annetaan aluksi suoneen ainakin kahden viikon ajan. Taudin aiheuttajasta riippuen lääkehoidon kokonaiskesto on 4–6 viikkoa. Lapsilla voi riittää lyhyempi kuuri. Lymen borrelioosi diagnosoidaan yleensä vasta-ainetutkimuksella, ja siinä antibiootti voidaan antaa tabletteina.

Tekonivelinfektiot

Suomessa asennetaan vuosittain noin 10 000 polven ja noin 12 000 lonkan tekoniveltä. Näistä 2 500 on aiemman proteesin uusimisia. Infektion riski 1–3 kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen on 0,5–1 %. Uusintaleikkauksiin liittyy vähän suurempi tulehduksen riski (noin kaksinkertainen). Sen jälkeen asetetun proteesin vuosittainen infektioriski pienenee. Kaiken kaikkiaan infektion riski proteesin koko "elinaikana" eli 10–20 vuoden aikana on noin 5 %.

Jos infektio alkaa ensimmäisten neljän leikkauksen jälkeisen viikon aikana, oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin muissa bakteerien aiheuttamissa niveltulehduksissa. Myöhemmin ilmaantuvat infektiot alkavat useimmiten hiipien. Oireena on silloin nivelen kipeytyminen, eikä nivelen kohdalla ole punoitusta. Oire voi olla myös pelkkä proteesin kivuton irtoaminen luusta. Usein tulehdus joka tapauksessa johtaa proteesin irtoamiseen.

Taudin aiheuttajat ovat muuten samat kuin muissa nivelen bakteeritulehduksissa, mutta S. aureuksen ohella toinen stafylokokki, Staphylococcus epidermidis, on yleinen aiheuttaja. S. epidermidiksen aiheuttamissa infektioissa yleisoireet, esimerkiksi kuume, ovat harvinaisempia ja vähäisempiä ja alku on hitaampi kuin S. aureuksen aiheuttamissa. Hoidon lähtökohta on, että kaikki proteesinivelen uudelleen kipeytymiset ja proteesien irtoamiset ovat bakteeri-infektioita, ellei näille ole jotain ilmiselvää muuta syytä, esimerkiksi tapaturmaa. Hoidon tarpeen arvioinnista tarvitaan aina tekonivelkirurgin kanta.

Nykyään yli puolet proteesi-infektioista voidaan hoitaa ilman proteesin poistoa tai vaihtoa. Ratkaisuun tarvitaan tekonivelkirurgin arvio. Jos proteesi joudutaan poistamaan, voidaan usein, mutta ei aina, laittaa tilalle uusi samassa leikkauksessa. Vaikka proteesia ei poistettaisi, tarvitaan yleensä uusi leikkaus, jossa proteesia ja sen ympäristöä puhdistetaan. Proteesin poistoon tai säilyttämiseen vaikuttaa se, kuinka pian leikkauksen jälkeen infektio ilmaantuu ja mikä on aiheuttajabakteeri (esimerkiksi S. aureus vaatii useammin proteesin vaihdon). Hoidossa antibiootit ovat samat kuin muissa nivelen bakteeritulehduksissa, mutta kokonaishoitoaika on pitempi. Usein hoito kestää 3 kuukautta, joista kahtena viimeisenä lääke annetaan tabletteina.

Milloin lääkäriin

Kuumetauti, johon liittyy nivelen tulehduksen oireita, on aina syy käydä kiireellisesti lääkärissä. Jos nivelessä on proteesi, myös kuumeeton nivelen kipeytyminen on aihe lääkärin arvioon, ellei kivulle ole selvää ajankohtaista syytä, kuten lievää tapaturmaa tai erityistä rasitusta. Tekonivelen infektiot vaativat aina arvion erikoissairaanhoidossa, eikä niihin pidä itse kokeilla antibioottihoitoa, vaikka kotona tabletteja olisikin. Antibiootti pilaa mahdollisuuden tunnistaa aiheuttajabakteeri.

Virusten aiheuttamat niveltulehdukset

Virusten aiheuttamat niveltulehdukset ovat yleisimpiä nivelrokon (Pogostan taudin, ks. Pogostantauti (nivelrokko)) ja pikkurokon (parvorokon) yhteydessä. Pogostan taudissa nilkka- ja polvitulehdukset ovat tavallisimpia. Valtaosa niistä paranee muutamassa viikossa itsekseen. Pogostan taudin epidemia paikkakunnalla voi tulla havaituksikin niveloireisten potilaiden määrästä vastaanotolla. Pikkurokossa ihottuman lisäksi niveloireet hallitsevat taudinkuvaa. Aikuisilla nivelkivut ovat yleisimmin alaraajoissa, ja Pogostan taudille tyypillinen ihottuma voi jopa kokonaan puuttua. Aikuisista joka kymmenennellä niveloireet voivat jatkua kuukausia. Tulehduskipulääkkeet

Virusartriitin erottaa bakteeritulehduksesta sen perusteella, että siinä CRP-pitoisuus veressä on varsin vähäinen, eikä nivelnesteessä – silloin harvoin, kun näyte otetaan – ole bakteeri-infektiolle tyypillisiä valkosoluja (neutrofiilisiä soluja, granulosyyttejä). Tulehduskipulääkkeillä voidaan helpottaa oireita.

Reaktiiviset artriitit

Reaktiivisilla artriiteilla (ks. Reaktiivinen niveltulehdus (reaktiivinen artriitti)) tarkoitetaan niveltulehduksia, jotka syntyvät jonkin infektion seurauksena immunologisina jälkitauteina (ks. Reaktiivinen niveltulehdus). Reaktiivinen artriitti on yleisempi kuin bakteerin aiheuttama. Tämä tauti todetaan Suomessa vuosittain noin 1 000 henkilöllä. Yleisimmin sairastuneet ovat 20–40-vuotiaita.

Tavallisia reaktiivisen artriitin aiheuttajia ovat ripulin aiheuttavat yersinia, salmonella ja kampylobakteerit sekä sukupuolitauteja aiheuttava Chlamydia trachomatis. Tavallisimmin tulehdus on yhdessä tai useammassa isossa nivelessä, ja tässä se eroaa esimerkiksi nivelreumasta, joka ilmenee enemmän pikkunivelissä (ks. Nivelreuma ja Nivelreuma lapsella). Jalkojen nivelet ovat tavallisimmin tulehtuneet. Yleensä niveltulehdus paranee itsestään 3–12 kuukauden kuluessa. Se on tavallista sitkeämpi tai uusii herkemmin, jos henkilöllä on HLA-27 kudosantigeenityyppi. Tämä tutkitaan yleensä reaktiivista artriittia sairastavilta, ja tämä kudostyyppi tavataan kahdella kolmesta. Myös meningokokin aiheuttaman aivokalvotulehduksen (ks. Aivokalvotulehdus (meningiitti) aikuisilla) jälkeen voi jäädä pitkällinen suurten nivelten tulehdus. Tämän syntymekanismi on eri kuin reaktiivisen artriitin.

Jos reaktiivinen niveltulehdus on seurausta klamydian aiheuttamasta sukupuolitaudista (kolmasosassa kaikista), bakteerin häätöön annetaan antibioottihoito (usein doksisykliini tai atsitromysiini). Ripulitautien jälkeisessä niveltulehduksessa antibiooteista ei ole hyötyä, vaikka bakteeri ei olisi edes vielä hävinnyt suolistosta. Hoito on oireen mukainen, ja yleensä tulehduskipulääkkeet riittävät. Joskus tarvitaan muutaman viikon tai kuukauden kortisonihoitoa.

Reaktiiviseen artriittiin liittyy joskus silmän side- tai värikalvon tulehdus, virtsaputkitulehdus ja harvinaisena sydänlihastulehduskin. Tällaista tautia kutsutaan Reiterin oireyhtymäksi. Tähän ovat taipuvaisia erityisesti ne, joilla on HLA-B27-kudostyyppi. Ihon kyhmyruusukin voi liittyä reaktiiviseen artriittiin (ks. Kyhmyruusu (erythema nodosum)).

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Julkunen H, Eklund K. Niveltulehdusten diagnostiikka. Duodecim 2017;133:1293-301

Lääkärikirja Duodecimin artikkeli: