Etusivu » Raskausdiabetes

Raskausdiabetes

Lääkärikirja Duodecim
1.10.2020
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana ensimmäisen kerran todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabeetikkojen määrä on Suomessakin viime vuosina lisääntynyt. THL:n tilastojen mukaan sokerirasituskokeen tulos oli vuonna 2019 poikkeava 20,6 %:lla synnyttäjistä ja raskausdiabetes todettiin 19,1 %:lla synnyttäjistä. Kaikista synnyttäjistä vuonna 2017 oli ennen raskauden alkua 17 % lihavia (BMI ≥ 30).

Oireet

Raskausdiabetes ei sinänsä aiheuta oireita. Riskitekijöitä ovat äidin ylipaino (BMI > 25) ennen raskautta, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»1, ikä yli 40 v, aiemmin syntynyt suuri lapsi (> 4 500 g) tai aiemmassa raskaudessa todettu raskausdiabetes. Raskauden aikana ilmaantuvia riskitekijöitä ovat sokerin esiintyminen aamuvirtsassa ja epäily suurikokoisesta sikiöstä.

Taudin toteaminen

Raskausdiabetes diagnosoidaan 2 tuntia kestävällä 75 g:n sokerirasituskokeella. Se tehdään äitiysneuvolassa 24.–28. raskausviikolla niille raskaana oleville, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten raskauden alkuvaiheessa vaikeasti liikapainoisilla tai niillä, joilla on aiemmin ollut raskausdiabetes tai joilla on vahva diabeteksen sukurasitus, koe tehdään jo raskausviikoilla 12–16. Jos se on normaali, koe uusitaan 24.–28. raskausviikolla.

Tutkimuksen aiheita siis ovat: sokerin esiintyminen aamuvirtsassa (yksikin havainto riittää), ylipaino (BMI yli 25 kg/m2), aiempi yli 4 500 g painoisen lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö (makrosomia). Sokerirasituskoe suositellaan siis tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa (ks. «Makrosomia (poikkeavan kookas sikiö)»2) ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa.

Sokerirasituskokeessa määritetään 12 tunnin paaston jälkeen verensokerin paastoarvo, sen jälkeen juodaan 75 g sokeria sisältävä liuos ja verensokeri mitataan 1 ja 2 tunnin kuluttua. Raskausdiabetes on kyseessä silloin, kun kahden tunnin sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava eli liian korkea. Laskimoplasmasta määritettyjen glukoosipitoisuuksien raja-arvot, joiden alapuolelle verensokerin pitää jäädä, ovat 5,3 mmol/l paaston jälkeen, 10,0 mmol/l tunnin ja 8,6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloituksesta.

Omahoito

Raskausdiabeteksessa ruokavaliohoito on keskeistä. Energiansaantia on syytä rajoittaa, esimerkiksi 1 600–1 800 kilokaloriin vuorokaudessa. Säännölliset, melko tiuhaan toistuvat pienet ateriat ovat suositeltavia, ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja kannattaa välttää. Kohtuullinen liikunta on turvallista ja suositeltavaa myös raskauden aikana. Tavoitteena on enintään 7–8 kilon painonnousu raskauden aikana.

Neuvolassa opetetaan verensokerin omaseuranta. Veren glukoosipitoisuus mitataan ennen aterioita ja 1 tunti aterian jälkeen ainakin 2 päivänä viikossa. Tavoitearvot kotiseurannassa ovat seuraavat: paastoarvo alle 5,5 mmol/l ja 1 tunnin kuluttua ateriasta alle 7,8 mmol/l.

Hoito

Jos dieettihoito riittää ja raskaus on muuten täysin ongelmaton, raskautta voidaan seurata äitiysneuvolassa. Kohdun kasvun ja sikiön painon kehityksen seuranta on tärkeää.

Jos hoidon tavoitearvot eivät toteudu, odottaja lähetetään äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksia ja hoidon harkintaa varten. Joka viidennelle raskausdiabeetikolle joudutaan aloittamaan insuliinihoito. Insuliinihoito aloitetaan synnytyssairaalassa ja jatketaan synnytykseen saakka. Tablettimuotoisen metformiinin käyttö on yleistymässä, mutta sen lisänä n. kolmannes tarvitsee myös insuliinia.

Sokerirasituskoe uusitaan lääkehoitoa saaneille 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä ja muille vuoden kuluttua synnytyksestä.

Ehkäisy

Koska ylipaino (ks. «Lihavuus»3) on merkittävä raskausdiabeteksen riskitekijä, ylipainoisen kannattaisi laihduttaa jo ennen raskautta ja raskauden alettua aloittaa raskausdiabeetikoille suunniteltu ruokavalio, vaikka sokeriarvot vielä olisivat normaalit. Lihavuuden välttäminen terveellisen syömisen lisäksi säännöllisellä liikkumalla ehkäisee raskausdiabeteksen kehittymistä. Raskausdiabetes uusiutuu noin kolmanneksella.

Vaikutus myöhempään terveyteen

Raskausdiabeteksen sairastaneilla on suurentunut vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen (ks. «Diabetes (”sokeritauti”)»4). Jos raskauden aikana tehdyssä sokerirasituksessa on ollut kaksi tai kolme poikkeavaa arvoa, on tämä sairastumisriski jopa 40–60 % seuraavan 10–15 vuoden aikana. Sairastumisriskiä lisäävät erityisesti ylipaino, lähisukulaisen diabetes tai insuliinihoidon tarve raskauden aikana.

Raskauden jälkeen paastoverensokeria on syytä seurata myöhempinä vuosina, esimerkiksi vuosittain. Tärkeää on seurata myös painoa, vyötärönympärystä ja verenpainetasoja. Riskiä voi pienentää laihduttamalla normaalipainoon, liikkumalla ja syömällä terveellisesti.

Äidin raskausdiabetes, erityisesti sen liittyessä äidin ylipainoon, lisää lapsen myöhempää liikapainon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiä.

Käytettyjä lähteitä

Vääräsmäki M, Kaaja R. Diabetes ja raskaus. Kirjassa Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019 s 464-472.

Vääräsmäki M. Raskausdiabetes. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 5.4.2020.

Raskausdiabetes. Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50068»1.