Etusivu » Trombosytopenia (vähän verihiutaleita) )

Trombosytopenia (vähän verihiutaleita))

Lääkärikirja Duodecim
21.10.2014
veritautien erikoislääkäri Jonna Salonen

Verihiutaleet eli trombosyytit ovat veressä kiertäviä soluja pienempiä kappaleita, jotka osallistuvat verihyytymän muodostumiseen. Normaalisti veressä on verihiutaleita 150–450 x 10E9/l eli 150–450 miljardia kappaletta litrassa verta. Verihiutaleiden normaalia vähäisempää määrää veressä kutsutaan trombosytopeniaksi.

Syyt

Trombosyytit muodostuvat luuytimessä ja kiertävät verenkierrossa keskimäärin runsaan viikon, jonka jälkeen ne poistetaan ja korvautuvat uusilla. Liian pieni trombosyyttien määrä voi johtua luuytimen häiriöstä tai lisääntyneestä hajoamisesta elimistössä. Yleisimpiä trombosytopenian syitä ovat:

  • Virusten ja bakteerien aiheuttamat tulehdukset.
  • Syöpähoidoissa käytetyt solunsalpaajat vähentävät usein veren trombosyyttejä väliaikaisesti.
  • Osa lääkkeistä voi aiheuttaa veren trombosyyttiluvun pienenemistä.
  • Runsas alkoholin käyttö voi vähentää verihiutaleiden määrää selvästi alle normaalitason.
  • Monet eri luuytimen sairaudet.
  • Verihiutaleiden kiihtynyt hajoaminen immunologisen reaktion seurauksena. Sairautta, jossa esiintyy verihiutaleita hajottavia vasta-aineita, kutsutaan kirjainyhdistelmällä ITP (immunologinen trombosytopenia tai idiopaattinen trombosytopeeninen purppura). Ks. «Idiopaattinen trombosytopenia (ITP) eli itsesyntyinen verihiutaleniukkuus»1

Oireet

Lievä tai kohtalainen verihiutaleiden määrän pieneneminen tasolle 50–140 x 10E9/l ei yleensä yksinään aiheuta lisääntyneitä vuotoja. Jos samanaikaiseti käytetään asetyylisalisyylihappoa ("aspiriinia"), klopidogreeliä tai muita verihiutaleiden toimintaa estäviä lääkkeitä, vuotoja voi ilmaantua jo näillä trombosyyttien arvoilla.

Jos trombosyyttiarvo on alle 50x 10E9/l, voi esiintyä itsestään ilmaantuvia verenvuotoja esimerkiksi ikenistä tai nenästä, mustelmia iholla tai aiempaa runsaampia kuukautisvuotoja. Tyypillinen oire on purppura eli pienistä punaisista pilkuista koostuva ihomuutos, joka ilmaantuu etenkin sääriin, koska niissä laskimopaine on suurin. Trombosytopeniaan voi liittyä myös verivirtsaisuutta tai verioksennuksia.

Hoito

Lievä ja oireeton trombosytopenia ei vaadi laajoja tutkimuksia eikä hoitoa. Jos verihiutaleiden määrä on selvästi pienentynyt tai esiintyy verenvuotoja, selvitetään ensin verihiutaleniukkuuden syy. Selvityksiin kuuluu lääkärin tutkimus ja verikokeita. Usein tehdään vatsan ultraäänitutkimus ja tarvittaessa otetaan luuydinnäyte, jonka perusteella voidaan päätellä, onko syynä luuytimen sairaus vai liiallinen verihiutaleiden hajoaminen.

Verihiutaleiden elinikä verenkierrossa on lyhyt. Siksi trombosyyttejä suoneen antamalla verihiutaleniukkuutta voidaan hoitaa vain väliaikaisesti. Verihiutalesiirtoja käytetään tyrehdyttämään tai ehkäisemään verenvuotoa esimerkiksi, jos solunsalpaajat ovat ohimenevästi aiheuttaneet huomattavan trombosytopenian.

Pitkäaikaisen trombosytopenian hoito riippuu syystä. Jos luuydinsairaus pystytään hoitamaan, se palauttaa myös verihiutaleiden määrän normaaliksi. Tulehduksiin liittyvä verihiutaleiden tuotantohäiriö korjaantuu toipumisen myötä. Lasten ITP on usein infektion jälkeen ilmaantuva ilmiö, joka paranee itsestään. Aikuisten ITP:n hoidossa käytetään esimerkiksi kortisonia. «Idiopaattinen trombosytopenia (ITP) eli itsesyntyinen verihiutaleniukkuus»1

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecim, ks. artikkeli «Verenvuotohäiriöt»2.

Lääkärikirja Duodecim, ks. artikkeli «Idiopaattinen trombosytopenia (ITP) eli itsesyntyinen verihiutaleniukkuus»1.

Laboratoriotutkimusten tulkinta, ks. artikkeli «Trombosyytit (B-Tromb)»3.

Käytettyjä lähteitä

Jantunen E. Trombosytopenia. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 4.4.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.