Lapsen optimaalinen toimintakyky palautuu aivotärähdyksen jälkeen hitaammin kuin tuki- ja liikuntaelinvamman jälkeen. Tuoreessa JAMA Network Open -lehdessä julkaistu tutkimus tarkasteli, miten lasten toimintakyky kehittyy aivotärähdyksen jälkeen verrattuna tuki- ja liikuntaelinvammaan.
Tuoreiden tulosten perusteella aivotärähdyksen jälkeen lapselta voi viedä kolme kuukautta tai enemmän, jotta hän saavuttaa taas optimaalisen toimintakykynsä. Tytöillä toimintakyvyn saavuttaminen on epätodennäköisempää kuin pojilla vielä kuuden kuukauden kuluttua vammasta.
Aivotärähdyksen saaneilla lapsilla toimintakyky oli alhaisempi erityisesti kymmenen päivän ja kolmen kuukauden kohdalla verrattuna tuki- ja liikuntaelinvamman saaneisiin lapsiin.
Seurantatutkimuksessa oli mukana 967 iältään 8–16-vuotiasta lasta, joilla oli diagnosoitu aivotärähdys (633) tai tuki- ja liikuntaelinvamma (334). Lapsia arvioitiin noin kymmenen päivän, kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua aivotärähdyksestä.
Tutkimuksessa optimaalinen toimintakyky määriteltiin laaja-alaisesti fyysisten, kognitiivisten, sosioemotionaalisten ja resilienssiä tukevien osa-alueiden perusteella. Lapset täyttivät itsearviointilomakkeita ja heiltä myös mitattiin vamman jälkeisiä oireita, fyysistä aktiivisuutta ja toimintakykyä, tasapainoa ja kognitiivista toimintakykyä.
Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että fyysiset oireet menevät aivotärähdyksen jälkeen ohi vähitellen, mutta kognitiiviset vaikutukset saattavat näkyä vielä vuodenkin kuluttua aivovammasta.
Suurin osa lapsista palautuu aiemmalle toimintakyvyn tasolle muutamassa viikossa. Tutkijoiden mukaan on hyödyllistä ymmärtää paremmin aivotärähdyksen jälkeiseen toipumiseen liittyviä tekijöitä sekä sitä, mitkä tekijät erottavat hyvin toipuvat lapset niistä, joilla toipuminen ei suju yhtä hyvin.
Tulokset julkaistiin lääketieteellisessä JAMA Network Open -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Network Open 2025;8:e251092)
