Yleistä

Alaraajan murtumat syntyvät usein putoamisen, kaatumisen, jalan vääntymisen tai suoraan raajaan kohdistuvan iskun (esim. auton törmääminen sääreen) seurauksena. Murtumasta vuotaa verta kudoksiin tai nivelten sisäisesti, ja se yleensä aiheuttaa voimakkaan kivun luualueelle, koska luukalvossa on paljon tuntohermoja. Myös nivelsiteet ja muut pehmytkudokset voivat vaurioitua murtuman yhteydessä. Jokseenkin poikkeuksetta alaraajan murtuma estää painon varaamisen vammautuneelle jalalle eli estää normaalin kävelyn kipulääkityksenkin jälkeen. Yleensä murtumakipu alkaa välittömästi vamman yhteydessä ja vasta seuraavana päivänä kehittyvä kipu viittaa enemmän venähdykseen tai nyrjähdykseen.

Mikäli raajan osa on vamman seurauksena virheasennossa eli näyttää luonnottomalta, edellyttää tilanne raajan tuentaa ja välitöntä kuljetusta hoitopaikkaan, yleensä ensihoidon kuljettamana. Ensihoidossa huolehditaan myös riittävästä kivun hoidosta. Raaja tuetaan vetämällä varovasti pituussuuntaan, asettamalla lasta tueksi ja sitomalla se kiinni. Tällainen vamma vaatii yleensä leikkaushoitoa. Avomurtumat, eli murtumat, joissa katkennut luu on näkyvissä, on hoidettava mahdollisimman nopeasti tulehdusriskin vuoksi.

Lonkkamurtuma, reisiluun varren murtuma ja sääriluun murtuma

Reisiluun kaulan murtuma (lonkkamurtuma) on tavallinen seuraus ikäihmisen kaatumistapaturmasta. Kaatuminen lonkan päälle aiheuttaa iskun reisiluuhun, ja sen kaula tai sarvennoisen seutu murtuu ( kuva ). Murtumasta ei näy yleensä jälkeä ulospäin, mutta reiden liikuttelu on aristavaa ja murtunut raaja on usein ulospäin kiertynyt ja hieman toista lyhyempi eikä se yleensä kestä painon varaamista eli estää normaalin kävelyn. Vamman korjaus vaatii leikkaushoitoa, ja potilas tulee toimittaa erikoissairaanhoidon yksikköön mahdollisimman pian, yleensä ensihoidon kuljettamana. Ks. lisätietoa lonkkamurtuman hoidosta Käyvän hoidon potilasversiosta.

Reisiluun varren murtuma on yleensä suurempienergiaisen vamman (esim. putoaminen, liikenneonnettomuus) seurausta. Reisi on erittäin kivulias ja turvonnut, ja reiden sisäinen verenvuoto voi olla huomattavaa.

Reisiluun murtuman leikkaushoidon jälkeinen seuranta ja kuntoutus toteutetaan yksilöllisesti lääkärin antamien ohjeiden mukaan fysioterapeutin ohjauksessa. Erityisesti vanhojen ihmisten kohdalla liikkumiskyvyn palauttamiseksi on tärkeää lähteä liikkeelle mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Riittävästä kivunhoidosta sekä hyvästä ravitsemuksesta on tärkeää huolehtia.

Sääriluun murtumat syntyvät yleensä voimakkaan väännön tai iskun seurauksena. Murtuman oireina ovat kova kipu ja turvotus ja raajassa voi olla selvä virheasento. Yleensä raaja ei kestä painon varaamista eli estää normaalin kävelyn. Murtumiin voi myös liittyä huomattava verenvuoto kudoksiin tai suurten verisuonten tai hermojen vaurio. Hyväasentoiset sääriluun murtumat voidaan yleensä hoitaa ilman leikkausta, mutta muut sääri- ja reisiluun murtumat vaativat useimmiten leikkaushoitoa.

Tupakointi hidastaa säärimurtuman paranemista. Murtuma voi myös aiheuttaa verenkiertohäiriöitä ja tämän seurauksena lihasaitio-oireyhtymän tai laskimotukoksen.

Polven seudun murtuma

Polvilumpion murtuma voi syntyä suoraan polveen osuneen iskun seurauksena esimerkiksi henkilön tipahtaessa polvilleen kovalle alustalle. Hyväasentoinen murtuma voidaan yleensä hoitaa polven tukilaitteella (ortoosilla), joka sallii polven koukistuksen. Yleensä leikkaushoitoa tarvitaan, mikäli polven ojennustoiminto ei onnistu normaalisti. Arvio leikkaushoidon tarpeesta tehdään erikoissairaanhoidossa yksilöllisesti.

Sääriluun yläosan nivelpinnoille voi tulla painumamurtuma, esimerkiksi polven väännön yhteydessä. Yleensä raaja ei kestä painon varaamista eli estää normaalin kävelyn. Tämä murtuma ei aina näy tavallisessa röntgenkuvassa, ja epäily vaatiikin tarvittaessa murtumien hoitoon perehtyneen ammattilaisen arvion sekä tarkempia kuvauksia. Hoitolinjaksi määräytyy yksilöllisesti vamman mukaan joko leikkaus tai ilman leikkausta toteutettava ortoosi.

Nilkkamurtuma ja jalkapöydän murtuma

Nilkan nyrjähdys eli nilkan kääntyminen sisäänpäin esimerkiksi hölkätessä tai katukivetyksen reunassa horjahdettaessa on hyvin tavallinen tapaturma. Lievänä seurauksena voi olla nivelsidevamma, mutta myös nilkkamurtuma tai jalkapöydän luun murtuma on mahdollinen. Murtumaa kannattaa epäillä, jos kipu alkaa välittömästi ja raaja ei kestä painon varaamista kunnolla eli estää normaalin kävelyn kipulääkkeenkin jälkeen (nivelsidevammassa kävely yleensä onnistuu). Tällä tavoin syntyy yleisin nilkkamurtumatyyppi eli ulkokehräsluun murtuma, mikä yleensä voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa saapaskipsillä tai ortoosilla ja aktiivisella kuntoutuksella.

Hankalammissa nilkkamurtumissa myös muut nilkan rakenteet voivat vaurioitua, ja silloin arvio hoidosta tehdään yksilöllisesti lääkärin tutkimuksen sekä röntgenkuvien tai muiden kuvantamisten perusteella. Mikäli nilkka on ollut virheasennossa, on yleensä aina kyse vaikeammasta murtumasta, joka vaatii leikkausarvion. Mikäli vammaenergia on suuri (esim. putoaminen korkealta) eikä kävely onnistu, on syytä epäillä murtumaa, vaikka röntgenkuvissa ei näkyisi heti mitään poikkeavaa. Tällä tavoin syntyvät muun muassa kantaluun ja telaluun murtumat.

Jalkapöydän luun yksittäinen murtuma paranee yleensä kipulääkkeen ja ajan kanssa muutamassa viikossa. Kovapohjainen kenkä voi auttaa lieventämään kipua. Useamman jalkapöydän luun murtuman kivunhoitona voidaan tarvittaessa käyttää saapaskipsiä ja alkuun kevennystä kyynärsauvoilla.

Jalkaterän nivelalueiden luiden murtumien syntyyn liittyy yleensä hieman suurempi vammaenergia, esimerkiksi jalkaterän voimakas vääntyminen tai raskaan taakan kaatuminen jalkaterän päälle (esim. puun kaatuminen). Vaikeammasta vammasta kertoo se, että raaja ei kestä juuri lainkaan painon varaamista ja estää normaalin kävelyn sekä se, että jalkaterään kehittyy voimakas ”limppumainen” turvotus. Tällainen vamma vaatii aina erikoissairaanhoidon arviota ja usein röntgenkuvan lisäksi tietokonekerroskuvausta.

Varvasmurtuma

Tavallisimpia alaraajan murtumia ovat varpaiden murtumat. Nämä syntyvät yleensä potkaistaessa johonkin esteeseen tai varpaan vääntyessä. Varvas turpoaa ja siihen kehittyy usein mustelma. Mikäli virheasentoa ei ole tai se on korjattu, varvasmurtuma ei yleensä vaadi muuta hoitoa kuin kipulääkityksen ja liikkuvuuden vähentämiseksi murtuneen varpaan teippaamisen naapurivarpaaseen kiinni 2–4 viikoksi. Myös kovapohjaisen jalkineen käyttö voi helpottaa kipua. Isovarpaan murtumat ja muidenkin varpaiden niveleen ulottuvat murtumat voivat kuitenkin joskus vaatia leikkaushoitoa.

Milloin hoitoon?

Eräitä varvasmurtumia lukuun ottamatta (ks. hoito-ohjeet edellä) on murtumaa epäiltäessä aina syytä hakeutua tutkittavaksi ja sen mukaisesti hoitoon. Hoitoon tulee hakeutua välittömästi, jos raajassa on virheasento, ihossa on murtuman aiheuttama rikkouma tai raajan käyttäminen on mahdotonta. Mikäli raajaa pystyy käyttämään ja oire helpottuu selvästi kipulääkityksellä, voi alkuun seurata tilannetta. On syytä hakeutua ammattilaisen arvioon viimeistään seuraavana arkiaamuna, jos raaja ei kestä painon varaamista ja estää normaalin kävelyn.

Kuljetuksen ajaksi murtunut raaja on hyvä saada kohoasentoon. Hetkuva raaja on hyvä yrittää tukea jollain tapaa. Kipulääkettä kannattaa ottaa heti kun mahdollista. Kylmä voi helpottaa kipua, mutta sen hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä ja pitkäaikaisemmin käytettynä se voi hidastaa paranemisprosessia.

Selvästi luonnottomassa asennossa oleva reisi- tai sääriluun varren murtuma oikaistaan varovasti pituussuuntaan vetämällä ja tuetaan lastalla tai sidonnalla ja raaja asetetaan kohoasentoon. Reisiluun varren murtumaan voi liittyä huomattavaa verenvuotoa, joten mikäli potilaan yleisvointi on heikentynyt, tulee soittaa yleiseen hätänumeroon. Avomurtumasta poistetaan helposti poistettavat vierasesineet ja haavan seutu peitetään mahdollisimman puhtailla siteillä samalla tavoitteena tyrehdyttää mahdollinen verenvuoto.

Äkillisesti syntyneiden murtumien lisäksi alaraajan luihin voi kehittyä tavallisesta poikkeavan tai pitkäkestoisen rasituksen jälkeen murtuma, vaikkei varsinaista vammaa olisikaan. Hoitona on ensisijaisesti raajan kuormituksen välttäminen, mutta virheasennon kehittymisen välttämiseksi voidaan tarvita muita keinoja.

Alaraajamurtumien ehkäisy

Vammojen ehkäisyyn pätevät yleiset tapaturmien ehkäisyn periaatteet, eli liukastumisen, kaatumisen ja törmäysten välttäminen.

Kaatumista voidaan ehkäistä muun muassa välttämällä päihtymystä, käyttämällä apuvälineitä tarvittaessa (esim. rollaattori ja nastakengät), huolehtimalla riittävästä ravitsemuksesta ja lihaskunnosta sekä arvioimalla riskit huolellisesti esimerkiksi urheilussa ja liikenteessä. Ikäihmisten kaatumisten sekä luun haurastumisen ehkäisy on tärkeää reisiluun murtumien estämiseksi. Kaatumisherkkien vanhusten on syytä käydä lääkärissä kaatumistaipumuksen mahdollisen syyn selvittämiseksi ja hoitamiseksi.

Kaatumisen seurausten minimoimiseksi on saatavissa pehmusteilla varustettuja turvahousuja, joita käyttämällä reisiluun kaulan murtuman todennäköisyyttä voidaan huomattavasti vähentää. D-vitamiinin ja kalsiumin saannista huolehtiminen vähentää murtuman riskiä kaatumisen yhteydessä. Osteoporoosia tulee epäillä ja hoitaa aktiivisesti. Nikotiinituotteita tulee välttää.