Keisarileikkausten osuus synnytyksistä on pitkään ollut 16–17 %, mutta vuonna 2025 jo lähes 21 % synnytyksistä hoidettiin keisarileikkauksella. Keisarileikkaus on tavallisin leikkaustoimenpide Suomessa. Keisarileikkauksiin liittyy enemmän komplikaatioita kuin alatiesynnytykseen. Suomessa keisarileikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyy neljäsosalla, mutta vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia.

Koska keisarileikkaus suurentaa seuraaviin raskauksiin liittyviä riskejä, tulisi jokaisen leikkauksen olla harkittu. Keisarileikkaus on monessa tilanteessa lapsen hengen ja terveyden pelastava toimenpide ja myös synnyttäjän terveyden perusteella joskus aiheellinen. Lapselle keisarileikkaus ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti helpompi ja turvallisempi tapa syntyä silloin, kun normaalille synnytykselle ei ole estettä. Alatiesynnytys valmistaa vastasyntynyttä sopeutumaan syntymän jälkeiseen aikaan ja on muun muassa mikrobiomin kehittymisen kannalta suotuisaa.

Suunniteltu keisarileikkaus

Yleisimmät syyt etukäteen suunnitellulle keisarileikkaukselle ovat synnytyspelko, sikiön perätarjonta tai muut tarjontapoikkeavuudet (esim. sikiön poikkitila kohdussa), aiemmat kohtuun kohdistuneet leikkaukset, liian ahdas lantio sikiön kokoon nähden, muu synnytyseste (etinen istukka, myooma) ja pre-eklampsia tai muu äidin sairaus. Jokaisessa keisarileikkauksessa tai muussa kohtuun kohdistuneessa leikkauksessa kohtuun jää arpi, joka ei ole yhtä kestävää kudosta kuin normaali kohtulihas. Siksi katsotaan turvallisimmaksi, että kohtua, jossa on kaksi arpea, ei enää altisteta synnytyssupistuksille. Suunniteltu keisarileikkaus tehdään yleensä raskausviikolla 39.

Päivystysleikkaus

Käynnistynyt synnytys päätyy keisarileikkaukseen useimmiten pysähtyneen synnytyksen tai sikiön hapenpuutteen uhkan vuoksi. Myös synnytyksen käynnistäminen voi epäonnistua ja johtaa keisarileikkaukseen.

Synnytys voi pitkittyä tai pysähtyä aktiivisessa avautumisvaiheessa useammastakin syystä. Supistukset voivat olla tehottomia tai sikiö voi olla epäedullisessa asennossa. Jos synnytyksen aikana herää epäily sikiön voinnin huonontumisesta, voidaan päätyä päivystyskeisarileikkaukseen, vaikka synnytys muuten olisikin edennyt normaalisti. Leikkauksen kiireellisyyteen vaikuttaa se, miten todennäköisenä sikiön voinnin huonontumista pidetään. Usein pyritään siihen, että lapsi syntyy 30 minuutin kuluessa leikkauspäätöksestä. Nopeimmillaan lapsi saadaan syntymään alle 10 minuutissa tekemällä hätäkeisarileikkaus. Hätäkeisarileikkaus tehdään, mikäli sikiön tai äidin terveys on vaarassa ja nopea synnytys parantaa ennustetta.

Leikkaus

Keisarileikkaus kestää puolesta tunnista tuntiin, mutta usein valmisteluihin menee pidempi aika. Keisarileikkaus tehdään yleensä puudutuksessa (selkäydintilaan tehty spinaalipuudutus tai epiduraalipuudutus). Nukutusta eli yleisanestesiaa käytetään silloin, kun puudutuksia ei voida tai ehditä käyttää.

Leikkauksen alussa vatsanpeitteet avataan, kohdun seinämään tehdään poikkiviilto, jota laajennetaan sivuille ja kalvot puhkaistaan. Sen jälkeen sikiö autetaan kohtuhaavasta ulos ja napanuora katkaistaan. Nykyään pyritään minuutin viiveeseen napanuoran katkaisussa, sillä tästä on todettu olevan hyötyä vastasyntyneelle. Vauva syntyy yleensä noin 10 minuutin sisällä leikkauksen alkamisesta. Jos lapsi ja synnyttänyt voivat hyvin, lapsi pääsee tutustumaan ihokontaktiin synnyttäjän rinnalle. Lääkäri jatkaa leikkausta, istukka painetaan kohdusta ulos ja tarkastetaan, että kohtuun ei jää vuotoa. Kohtuhaava ja vatsanpeitteet suljetaan ommellen kerroksittain.

Keisarileikkauksesta toipuminen

Keisarileikkauksen jälkeen synnyttänyttä seurataan heräämössä parin tunnin ajan. Ensi-imetystä ja ihokontaktia on mahdollista yrittää jo siellä, mikäli lapsi on virkeä. Varhainen ylösnousu ja liikkeelle lähtö on tärkeää kiireellistenkin leikkausten jälkeen. Vauvaan tutustuminen ja imettäminen pyritään aloittamaan välittömästi.

Keisarileikkauksen jälkeinen kivunlievitys suunnitellaan ennen osastolle siirtymistä. Tavallisesti leikkausta varten asennetun epiduraalikatetrin kautta annetaan pitkään vaikuttavaa kipulääkettä, mikä auttaa ensimmäisten tuntien aikana. Jatkolääkitys pyritään antamaan suun kautta. Kipulääkitystä kannattaa aluksi ottaa säännöllisesti, koska sen avulla pääsee nopeasti liikkeelle, mikä edistää paranemista. Haavasärky on tavallista, mutta kipulääkkeet vähentävät sitä, samoin liikkuminen. Osastolla tulee liikkua, etenkin liikutella jalkoja sängyssä, millä vähennetään laskimotukosten riskiä. Tukoksen estolääkitys aloitetaan niille, joilla laskimotukosten riski arvioidaan huomattavasti suurentuneeksi.

Keisarileikkauksen riskit

Vaikka mitään haittavaikutuksia ei tulisikaan, toipuminen keisarileikkauksesta on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Haavakivun hoitamiseksi tarvitaan kipulääkkeitä. Imetys käynnistyy hitaammin, mikä johtuu kivuliaisuudesta ja hitaammasta maidon noususta rintoihin.

Kuten kaikissa vatsaonteloon kohdistuvissa leikkauksissa, myös keisarileikkauksessa on mahdollista, että suoli lamaantuu muutamaksi päiväksi. Tästä on oireina kipua ja oksentelua. Tilanne laukeaa usein tiputuksella ja nenämahaletkun avulla.

Noin joka neljättä keisarileikkauksella synnyttänyttä kohtaa joko leikkauksen aikana tai siitä toivuttaessa jokin haittavaikutukseksi luokiteltava asia: tulehdus, merkittävä verenhukka tai puudutukseen tai nukutukseen liittyvä ongelma. Yleisimmät haitat ovat tulehdukset ja verenvuoto. Komplikaatioriski on suurempi päivystyksellisissä keisarileikkauksissa kuin suunnitelluissa. Virtsatietulehdus on yleisin leikkauksen jälkeisistä tulehduksista. Keisarileikkauksen jälkeisiä haavatulehduksia esiintyy yli 10 %:lla leikatuista. Kohtutulehdus on haavatulehdusta harvinaisempi, ja sekin on yleisempi keisarileikkauksen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Noin 3 % leikatuista saa kohtutulehduksen leikkauksen jälkeen.

Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, noin 5 %:ssa keisarileikkauksista verenhukka leikkauksen aikana on niin merkittävä (yli 1,5 litraa), että leikkauksen aikana joudutaan aloittamaan verensiirto. Laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riski on alatiesynnytykseen nähden moninkertainen. Näistä luvuista huolimatta keisarileikkaus on keskimäärin varsin turvallinen.

Keisarileikkauksen vaikutukset vastasyntyneeseen

Suunnitellulla keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin kuin alateitse syntyneen. Oman hengityksen käynnistyminen voi olla hitaampaa ja oman ruumiinlämmön ja verensokeritason ylläpito vaikeampaa. Uusimpien tutkimusten mukaan synnytystapa saattaa vaikuttaa vastasyntyneen vastustuskykyyn eli immunologiaan. Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän vastustuskykyyn liittyviä valkosoluja kuin keisarileikkauksella syntyneiden. Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhempien allergioiden, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta.

Myöhemmät raskaudet

Keisarileikkaus suurentaa seuraavaan raskauteen liittyviä riskejä. Keisarileikkaus voi myös vaikeuttaa seuraavan raskauden alkamista (raskaus ei ala yhtä nopeasti), ja joidenkin tutkimusten mukaan myös keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden riski voi suurentua. Lisäksi istukan kiinnittymishäiriöt (ks. Etinen istukka ja Istukan ennenaikainen irtoaminen) lisääntyvät seuraavissa raskauksissa. Mikäli aiempi synnytys on ollut keisarileikkaus, on otettava huomioon myös haavan paranemisen ja arven vahvistumisen vaatima aika.