Etusivu » Kehitysvammaisten suun hoito

Kehitysvammaisten suun hoito

Terve suu
10.6.2015
Helinä Keskinen

Kehitysvammainen on henkilö, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Kehitysvammaisuus voi olla lievä, keskivaikea, vaikea tai syvä, ja siihen liittyy usein monia liitännäisongelmia. Suomessa on noin 50 000 kehitysvammaista, joista vaikea-asteisesti vammaisia on noin 10 000.

Downin oireyhtymä on yleisin kehitysvammaisuuden geneettinen syy. Down-henkilöitä on Suomessa noin 3500 ja CP-vammaisia noin 6500. CP-vamma aiheutuu aivojen toiminnan vaurioista alle 3-vuotiaana, jolloin syntyy liikunnan ja liikkeiden häiriöitä sekä asentovirheitä. Vamman vaikeusasteen myötä lisääntyvät liitännäisongelmat, kuten puhevamma, epilepsia, autismi ja liikuntarajoitteet.

Kun vammaisuus on lieväasteista, voi suun terveydenhoito tapahtua normaalisti. Vaikeimmin vammaiset hoidetaan erikoissairaanhoidossa ja yleisanestesiassa.

Yleensä kehitys- ja CP-vammainen ei pysty itsenäisesti huolehtimaan suuhygieniastaan. Suun terveydenhoito kokonaisuudessaan on omaisten tai laitosten henkilökunnan vastuulla.

Downin oireyhtymän suuvaikutuksia

Downin oireyhtymä näkyy suussa monella tavalla. Leukojen ja kielen välillä on epäsuhta, sillä kieli on normaalikokoinen, mutta leuat ovat tavallista pienemmät. Hampaiden puhkeaminen viivästyy. Hampaat ovat lyhytjuurisia, ja ne voivat olla epäjärjestyksessä.

Oireyhtymään voi liittyä nopeasti etenevää hampaiden kiinnityskudosten sairautta (ks. «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»1). Siitä syystä sekä lisääntyneen yleisen infektioherkkyyden vuoksi tulee suuhygieniasta pitää hyvää huolta. Myös suun terveystarkastukset ja tarpeellinen hoito tulee tehdä säännöllisesti, tarvittaessa yleisanestesiassa.

Vammaisen suun hoidon erityispiirteitä

Kehitysvammaisilla ilmenee monenlaisia suun alueen häiriöitä, esimerkiksi leukojen epäsuhtaa, avo- tai ristipurentaa, hampaiden puuttumista tai pienuutta, kuolaamista ja nielemisongelmia sekä hampaiden narskuttelua ja kulumista. Häiriöt vaikuttavat mahdollisuuteen toteuttaa suun omahoitoa joko itsenäisesti tai avustettuna. Lievästi vammaisilla kaikki tapahtuu kuten muillakin, mutta kuitenkin omaisen tai lähihenkilön tuella ja vastuulla.

Vammainen ei aina pysty ilmaisemaan kipua. Syömättömyyden syyn selvittäminen kannattaa aloittaa suusta, sillä kipeä suu tai reikä hampaassa voi aiheuttaa syömisongelmia. Suun kipu voi aiheuttaa myös rauhattomuutta ja tuskaisuutta.

Kehitysvammaisilla on usein muitakin sairauksia, kuten sydänsairauksia, psyyken häiriöitä tai aistivammaisuutta. Sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, mm. psyykenlääkkeet, kuivattavat suuta ja lisäävät hampaiden reikiintymisen ja kiinnityskudostulehdusten riskiä.

Terve ja kivuton suu lisää vammaisen hyvää oloa. Vammaisen ruoka- ja juomatarjonta tulee suunnitella suun terveyttä edistäväksi (ks. «Ravinto ja suun terveys»2). Usein ja varsinkin aterioiden välillä annetut makeat herkut ja juomat voivat aiheuttaa nopeasti reikiä hampaisiin (ks. «Ravinnon sokerit ja suun terveys»3 ja «Ravinnon happamuus ja hampaiden eroosio»4). Ksylitoli aterian lopuksi pysäyttää happohyökkäyksen. Purukumin ja pastillien sijasta voidaan käyttää suussa helposti sulavia ksylitolitabletteja (ks. «Ksylitoli»5). Suun huuhtominen vedellä tai veden juominen aterian jälkeen poistaa suusta ruuan jätteitä.

Suuhygienia

Kehitysvammainen ei useinkaan itse pysty huolehtimaan riittävän hyvin suuhygieniastaan. Sen vuoksi tarvitaan puhdistuksen tarkistusta tai avustajan kokonaan tekemää puhdistusta.

Suun puhdistus suunnitellaan yksilöllisesti suun tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Puhdistuksen suorittamisessa hyvä asento helpottaa kunnollisen tuloksen saamista (kuva «Avustettu hampaiden pesu»1 ja «Vuodepotilaan hampaiden pesu»2). Pieni lapsi voi istua harjaajan sylissä pää harjaajan kainalossa, jolloin pää on tukevasti ja lapsella on turvallinen olo. Isommille järjestetään pysyvä valoisa hampaiden pesupaikka niin kotona kuin laitoksessa.

Sähköhammasharjasta (ks. «Sähköhammasharjat»6) voi olla apua esimerkiksi CP-vammaisille, joilla käsien liikeongelmat hankaloittavat itsenäistä suun puhdistusta. Down-henkilöillä suuri kieli ja vahvat poskilihakset vaikeuttavat puhdistusta. Vammaisten käyttöön on saatavissa erikoisharjoja ja muita apuvälineitä (ks. «Erikoisharjat»7 ja «Suun hoito reumasairauksissa»8).

Suun terveydenhuollon ammattilaisten ohjeiden mukaan käytetään fluorivalmisteita (ks. «Fluori»9) siinä muodossa, missä niiden käyttö onnistuu.

Yhteistyö suun terveydenhoidossa

Kehitysvammaisten suun terveydentila on yleensä huonompi kuin muun väestön. Sen vuoksi ehkäisevään hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota ja yhteistyö kaikkien vammaisten hoitoon osallistuvien kesken on välttämätöntä. Tarvitaan omaishoitajan ja kodin, päivähoidon, koulun, päivätoiminnan, asuntolan ja muiden laitosten saumatonta yhteistyötä ja toimintaa suun terveydenhuollon antamien ohjeiden mukaan.

Ohjeet laaditaan yksilökohtaisesti huomioiden vammaisen erityispiirteet sekä suun alueen poikkeavuudet. Kotona ja laitoksissa ergonomiset ja hyvin valaistut puhdistustilat helpottavat hyvän suuhygienian ylläpitoa. Lisäksi tarvitaan asianmukaiset välineet, tarvittaessa sähköhammasharjat ja muut erikoisvälineet. Suun terveydenhuollon ammattilainen opastaa suun puhdistuksen käytännön toteutusta huomioiden esimerkiksi pakkoliikkeet ja asento-ongelmat. Unohtaa ei sovi myöskään suun terveyttä ylläpitäviä ruokailutapoja.

Suun terveydenhoidon onnistumista tukee laitoksessa nimetty vammaisen erityispiirteisiin perehtynyt omahoitaja sekä tutut suun terveydenhuollon henkilöt. Tärkeää on käydä riittävän usein suun terveydenhuollon vastaanotolla niin, että vauriot voidaan pysäyttää alkuvaiheessa sekä tehdä samalla suun terveyttä vahvistavia toimenpiteitä.

Koska korjaava hoito voi olla vaikeaa, tulee suusairauksien ehkäisyyn kiinnittää erityistä huomiota.