Etusivu » Vyöruusu

Vyöruusu

Lääkärikirja Duodecim
28.10.2019
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Vyöruusu (herpes zoster) on vesirokkoviruksen (ks. «Vesirokko»1) aiheuttama paikallinen rakkulainen ihomuutos. Iän karttuessa vyöruusu yleistyy. Se muistuttaa Herpes simplex -viruksen aiheuttamaa yskänrokkoa (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»2), mutta se rajoittuu aina kehon jompaankumpaan puoliskoon ja on usein laajempi kuin yskänrokon ihottuma.

Taudin synty ja yleisyys

Vesirokkovirus jää aina lapsuuden infektion jälkeen pysyvästi elimistöön, selkäytimen hermosoluihin. Arviolta 95 %:lla aikuisista on tämä virus. Ihomuutos on yleensä yhden, harvoin kahden tai kolmen vierekkäisen hermon hermottamalla alueella. Vyöruusu on harvinainen lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

Tauti johtuu siitä, että puolustuskyvyn heiketessä, normaalisti iän myötä tai missä iässä tahansa vakavan taudin takia, virus aktivoituu ja siirtyy hermoja pitkin ihoon. Yhden vyöruusun on sairastanut 2 % 40-vuotiaista, 5 % 50-vuotiaista ja 10 % 70-vuotiaista; sitä vanhemmista vielä useampi. Joku harva voi sairastaa sen kahdesti tai useammin.

Nuoremmistakin vyöruusun saajista löytyy erittäin harvoin mitään altistavaa vakavaa sairautta, ellei sellainen ole jo sairastumishetkellä tiedossa. Niinpä taustalla olevan tekijän hakeminen on harvoin tarpeen eikä sen takia tarvitse lähteä lääkäriin.

Vyöruusun oireet

Muuten terveillä tautiin liittyy harvoin muita oireita kuin kirvely ja kipu ihottumakohdalla. Kipu on neljällä viidestä ensimmäinen oire. Se voi alkaa 1–8 vuorokautta ennen kuin iho alkaa punoittaa ja sille nousee muutaman millimetrin läpimittaisia kirkkaita rakkuloita.

Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle, mutta aina vain toiselle puolelle kehoa (ks. kuva «Vyöruusu kyljen alueella»1). Yleisin se on vartalolla ja toiseksi yleisin kasvoissa (harvoin raajoissa). Kasvohermojen alueella esiintyessään se saattaa infektoida silmän ja aiheuttaa rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoon. Sairauden tunnetta ja lämmönnousua on useilla.

Rakkulat ovat alkuun kirkkaita, muutaman millin läpimittaisia ”vesikelloja”. Ne lisääntyvät joitakin päiviä, jopa viikon ajan. Niiden määrä vaihtelee muutamasta satoihin. Rakkulat sameutuvat, rupeutuvat ja sitten parantuvat 4–6 viikon aikana lopullisesti ja yleensä jättämättä jälkiä. Kipu ihottumakohdalla jatkuu usein kuitenkin useita viikkoja.

Rakkulavaihe voi jäädä kokonaan poiskin, ja silloin kipu on ainoa oire. Tästä syystä se tavallisimmalla ihokohdallaan, rintakehällä, voi erehdyttää epäilemään esimerkiksi sydänperäistä tautia.

Vyöruusuun liittyvät vakavat taudit (komplikaatiot)

Joka kymmenennellä ihottuma tulee kasvojen alueelle. Tällöin pinnalliset vauriot voivat levitä silmään vahingoittaen kovakalvoa, joskus silmää syvemmältäkin.

Yleisin pitkäkestoinen haitta on ihottumakohdalle jäävä särky ja herkkyys vähäisellekin, esimerkiksi vaatteiden aiheuttamalle kosketukselle (hyperestesia). Jos kipu kestää yli kolme kuukautta, puhutaan postherpeettisestä neuralgiasta. Sen riski kasvaa iän myötä ja on 50-vuotiaille noin 10 % ja 80-vuotiailla 20 %.

Antibioottihoitoa vaativat ihon toissijaiset bakteeritulehdukset ovat harvinaisia. Immuunipuutteisilla (ks. «Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)»3), esimerkiksi pitkälle edennyttä syöpää sairastavilla, elimensiirron saaneilla ja AIDS-potilailla (ks. «AIDS (immuunikato)»4), tauti voi ”yleistyä”, jolloin ihottuma leviää yli koko ihon ja voi olla henkeä uhkaava.

Harvinaisissa tapauksissa vyöruusupotilaalla on samaan aikaan myös vesirokkoviruksen aiheuttama aivokalvotulehdus (ks. «Aivotulehdus (enkefaliitti, ”aivokuume”)»5), joka vaatii viruslääkehoidon. Se ilmenee ankarana päänsärkynä.

Taudin toteaminen

Tyypillisessä tapauksessa diagnoosin teossa ei ole vaikeuksia. Pakaran genitaaliherpes saattaa olla vyöruusun kaltainen. Vasta-aineiden osoittamisesta verestä ei ole apua.

Jos potilas on immuunipuutteinen tai infektio on hyvin laaja (”yleistynyt”), etsitään rakkuloista myös esimerkiksi geenimonistustestillä virusta, jotta infektio voidaan erottaa Herpes simplex -viruksen aiheuttamasta yleistyneestä yskänrokosta (ks. «Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)»2).

Vyöruusun itsehoito

Lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Tavallisesti riittää rakkulakohdan peittäminen kuivalla harsotaitoksella. Sen voi peittää myös apteekista saatavalla hydrokolloidisiteellä. Paikallishoidoista ei ole hyötyä. Rupivaiheessa tai lievän pinnallisen bakteeritulehduksen aikana aluetta voi myös kylvettää.

Vyöruusurakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa, mutta tämä on harvinaista. Ainoastaan kosketusta voimakkaasti immuunipuutteisiin henkilöihin tulee välttää, kunnes rakkulat ovat kuivahtaneet, mutta muuten ihmiskontakteja ei tarvitse rajoittaa.

Milloin lääkäriin?

Vyöruusu otsalla tai nenän ja silmän seudussa, kova särky, laaja rakkulakylvö, huono yleiskunto, immuunipuutostila (ks. «Elimistön vastustuskyky (immuniteetti)»3) ja yli 60-vuoden ikä ovat syitä hakeutua lääkäriin vuorokauden sisällä päiväaikaan. Viruslääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoireita ja alkuvaiheen kipua, mutta ei estäne pitkittynyttä kipua. Lääkkeet ovat samoja kuin Herpes simplex -viruksen aiheuttamien infektioiden hoidossa käytetyt, mutta vyöruusussa tarvitaan suurempia annoksia. Silmäoireeseen voidaan tarvita myös paikallisesti laitettavaa lääkettä. Paras apu hoidosta saadaan, jos lääkehoito aloitetaan kahden vuorokauden sisällä oireiden alkamisesta. Antibioottia tarvitaan harvoin myöhemmin tulevaan bakteeri-infektioon.

Vyöruusun aiheuttamaan voimakkaaseen hermosärkyyn käytetään tarvittaessa mm. pregabaliinia, gabapentiiniä tai tramadolia. Joskus kipu on niin ankara, että tarvitaan jopa opioidilääkkeitä, hermojen puudutuspistoksia tai kirurgiaa.

Vyöruusun ehkäisy

Pikkulasten rokotusohjelmassa oleva vesirokkorokotus voi vuosien saatossa alkaa vähentää vyöruusuja, kunhan lapset saavuttavat sen iän, jossa niitä alkaa ilmaantua. Tätä ei kuitenkaan vielä tiedetä varmasti.

Vyöruusun puhkeamista voi ehkäistä rokotteella (Zostavax®), joka on tarkoitettu yli 50-vuotiaiden rokottamiseen. Siinä on elävää virusta, joten se ei sovellu raskaana oleville eikä vakavasti sairaille immuunipuutteisille henkilöille. Sen suojateho on alle 70-vuotiailla noin 65 % mutta sitä vanhemmilla vain 38 %. Vielä tärkeämpää on, että se ehkäisee vyöruusun jälkeistä pitkittynyttä hermosärkyä tätäkin tehokkaammin (70–80 %:lla). Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, joten se tulee maksaa itse. Rokote annetaan kerta-annoksena, jonka hinta vuonna 2019 on noin 185 €.

Euroopan lääkevirasto on vuonna 2018 antanut myyntiluvan myös ns. rekombinanttirokotteelle, jossa ei ole elävää virusta (Shingrix®). Sen suojateho sekä vyöruusuun että postherpeettiseen hermosärkyyn on yli 90 % kaiken ikäisillä. Sitä ei vielä pystytä tuottamaan riittävästi kaikkien maiden tarpeisiin, ja Suomikin on vielä odotuslistalla. Lähimpää sen voi saada euroreseptillä Saksasta. Se voi tulla käyttöön ensimmäiseksi immuunipuutteisille suomalaisille.

Käytettyjä lähteitä

Vyöruusu. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.5.2019.

Janniger CK. Herpes Zoster. eMedicine «https://emedicine.medscape.com/article/1132465-overview»1 (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 25.1.2019.