Äkillisen välikorvatulehduksen syyt

Äkillinen välikorvatulehdus on yleinen pienten lasten tauti, ja korvatulehduksen epäily on tavallisimpia lasten lääkärissäkäynnin syitä. Noin 40 % 1-vuotiaista ja 70 % 2-vuotiaista on sairastanut ainakin yhden välikorvatulehduksen.

Korvatulehduksen tärkeimmät aiheuttajabakteerit ovat pneumokokki-, hemofilus- ja moraxella-bakteerit.

Korvatulehdusta edeltää aina limainen hengitystietulehdus. Välikorvatulehdus ei ala heti flunssan alkaessa vaan sen oireet alkavat flunssan kestettyä noin kolme, neljä päivää, mutta se voi ilmaantua myös vasta viikon sairastelun jälkeen. Korvatulehdus ei tartu lapsesta toiseen, vaan kyse on lapsen omien nenänielussa elävien bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta. Korvatulehdusta edeltävä flunssa voi toki tarttua lapsesta toiseen.

Lapsen välikorvatulehduksen oireet

Välikorvatulehdusta potevilla lapsilla esiintyy flunssan oireita kuten nuhaa ja yskää. Kuume todetaan vain neljäsosalla lapsista.

Valtaosalla lapsista esiintyy korvakipua, joka pienillä lapsilla ilmenee levottomuutena. Korvien harominen ei pienillä lapsilla yleensä ole korvatulehduksen oire. Usein korvakipua ei esiinny lainkaan, vaan oireina ovat lähinnä levottomuus, nuhaisuus ja yskä.

Osalla on samanaikaisesti myös silmän sidekalvotulehdus eli silmät punoittavat ja rähmivät.

Joskus märän aiheuttama kova paine välikorvassa johtaa tärykalvon repeytymisen, jolloin märkää valuu ulos korvakäytävään. Tärykalvon puhkeaminen johtaa heti kivun helpottumiseen.

Milloin hoitoon?

Välikorvatulehdukseen viittaavia oireita ja löydöksiä:

• Flunssainen lapsi muuttuu kivuliaaksi tai levottomaksi ja alkaa heräillä yöllä.
• Leikki-ikäinen lapsi tai koululainen valittaa korvakipua.
• Korva alkaa vuotaa märkää.

Korvakipu alkaa usein yöllä lapsen ollessa makuuasennossa. Yöllä ei lääkärin vastaanotolle tarvitse lähteä vaan tutkimuksiin hakeudutaan seuraavana päivänä. Kipua kannattaa lievittää kuume- ja särkylääkkeillä, joita on hyvä varata kotiin valmiiksi.

Välikorvatulehduksen toteaminen

Korvatulehduksen toteaminen edellyttää korvalampulla (otoskooppi) tai niin sanotulla tympanometrillä tehtävää tutkimusta. Korvatulehduksessa tärykalvo punoittaa ja pullottaa. Korvalöydökset voivat muuttua nopeasti. Aamulla terveeksi todetussa korvassa voi olla illalla selvä tulehdus.

Välikorvatulehduksen hoito

Valtaosa korvatulehduksista paranee ilman antibiootteja. Antibioottikuurin aloittamisesta päättää lääkäri yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Tavallisin hoidon kesto on viisi päivää, ja tavallisin lääke on amoksisilliini. Hoidon alettua (tai myös ilman antibiootti-hoitoa) tulehdus korvassa rauhoittuu muutamassa päivässä. Sen sijaan neste (lima) jää yleensä välikorvaan pidemmäksi ajaksi, joskus jopa muutamaksi kuukaudeksi. Sekin häviää lopulta itsestään.

Korvatulehdusta voidaan siis jäädä seuraamaan ilman antibioottia ja aloittaa lääkitys vain siinä tapauksessa, että oireet ja tulehdus jatkuvat hyvästä oirehoidosta eli riittävästi kipulääkityksestä huolimatta. Toisinaan tilanne edellyttää uutta lääkärikäyntiä muutaman päivän sisällä. Lääkehoidon viivästyminen tai siitä pidättäytyminen ei ole vaarallista eikä lisää jälkitautien määrää.

Antibioottikuurista voi olla myös haittaa, sillä nämä lääkkeet aiheuttavat jonkin verran ripulia ja muuttavat suolen mikrobikasvustoa, sekä kehittävät bakteereissa vastustuskykyä antibiooteille.

Tärkeä osa korvatulehduksen hoitoa on kivunhoito, hoidettiin tulehdusta antibiootilla tai ei. Lapselle on tärkeätä antaa kipua poistavaa lääkitystä. Tähän voidaan käyttää parasetamolia 15 mg lapsen painokiloa kohti 1–4 kertaa päivässä annosteltuna (10-kiloisen lapsen kerta-annos on siis 150 mg eli 6 millilitraa liuosta, joka sisältää 24 mg/ml parasetamolia). Toinen vaihtoehto on ibuprofeeni 10 mg painokiloa kohti 1–3 kertaa päivässä.

Nykykäsityksen mukaan korvien jälkitarkastus ei ole välttämätön, jos lapsi on toipunut hyvin. 

Välikorvatulehduksen ehkäisy

Välikorvatulehduksen ehkäisyssä keskeisintä on vähentää lapsen hengitystietulehdusaltistuksia.

Rokotteiden (influenssa ja pneumokokki) teho välikorvatulehdusten ehkäisyssä on vähäinen, vaikka niillä ehkäistään tehokkaasti rokotteen kohteena olevaa tautia.

Kitarisan poisto ei ole tehokas korvatulehdusten ehkäisykeino.