Metabolinen oireyhtymä eli aineenvaihduntaan liittyvä oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa samalla henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia häiriöitä yhtä aikaa. Sen aiheuttaa keskivartalolihavuus (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»1) perinnöllisesti alttiille henkilöille. Perinnöllinen taipumus on hyvin yleinen.

Metabolinen oireyhtymä on kyseessä, jos alla mainitusta viidestä ehdosta kolme toteutuu:

• Vyötärön ympärys ylittää miehellä 100 cm ja naisella 90 cm (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»1). Jos vyötärö ylittää miehellä 94 cm ja naisella 80 cm, vaara metabolisen oireyhtymän syntyyn on jo olemassa.
• Veren triglyseridien (ks. «Veren triglyseridit (rasvat)»2) määrä on suurentunut (yli 1,7 mmol/l).
• Veren HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrä on pienentynyt (alle 1,0 mmol/l miehellä ja alle 1,3 mmol/l naisella) (ks. «Kolesteroli»3)
• Verenpaine on koholla (130/85 tai enemmän). (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»4)
• Yön paaston jälkeen otettu verensokeri on ylärajoilla tai kohonnut (plasman glukoosipitoisuus yli 5,7 mmol/l; ks. «Esidiabetes»5 ja «Diabetes (”sokeritauti”)»6)

Näillä kriteereillä metabolinen oireyhtymä on yli kolmasosalla aikuisista suomalaisista miehistä ja naisista yli neljäsosalla. Monilla henkilöillä voidaan todeta kaikki häiriöt, toisilla vain kolme niistä.

Metaboliseen oireyhtymään kiinnitetään siksi huomiota, että siihen liittyy selvästi suurentunut valtimotaudin (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»7) riski. Henkilöillä, joilla on todettu metabolinen oireyhtymä, keskimääräinen sydän- ja verisuonisairauksien vaara on 2–3 kertaa suurempi kuin terveillä.

Sairauksien riski riippuu metabolisen oireyhtymän vaikeusasteesta. Henkilöllä, jolla verenpaine, veren rasva-arvot ja veren sokeriarvot ovat vain lievästi epänormaalit, riski on keskimääräistä riskilukua pienempi. Jos arvot ovat huomattavasti ”pielessä”, riski on paljon suurempi.

Metaboliseen oireyhtymään liittyy usein rasvan kertyminen maksaan, mikä joskus johtaa maksan sairastumiseen (ks. «Rasvamaksa»8).

Koska metabolinen oireyhtymä johtuu rasvan kertymisestä vatsaonteloon ja maksaan, laihduttamalla voidaan tehokkaasti vähentää metabolisen oireyhtymän kaikkia häiriöitä. Siksi laajentuneen vyötärön kaventaminen on ensisijainen hoitokeino.

Laihduttamalla rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelosta kuin ihon alta. Vielä tehokkaammin rasva poistuu maksasta. Vyötärön kapenemisen myötä verensokeri laskee, hyvä kolesteroli nousee, veren triglyseridi-arvo laskee ja verenpaine alenee.

Myös säännöllinen liikunta yksinään ilman laihtumista normaalistaa metabolisen oireyhtymän häiriöitä. Tehokkainta on laihduttaminen siten, että samalla lisää liikuntaa.

Jos vyötärön laihduttaminen ei onnistu, osaa metabolisen oireyhtymän häiriöistä voidaan hoitaa lääkkeillä. Kuitenkin useimpiin metabolisen oireyhtymän aineenvaihdunnan häiriöihin lääkkeet tehoavat huonosti. Siksi on hyvä miettiä, jos kuitenkin vyötäröltä saisi pois muutaman kilon.

Parhaiten lääkkeillä onnistuu verenpaineen hoito (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»4). Myös diabetesta voidaan hoitaa lääkkeillä (ks. «Diabetes (”sokeritauti”)»6), mutta niillä yksinään ei aina saavuteta hyvää tulosta, ellei samaan aikaan laihduteta. Veren kohonnutta triglyseridi-arvoa voidaan lääkkeillä hoitaa, mutta teho ei ole hyvä (ks. «Veren triglyseridit (rasvat)»2). Samoin hyvän kolesterolin lisäämiseksi ei ole tehokkaita lääkkeitä (ks. «Kolesteroli»3).