Mikä on esidiabetes?

Miksi verensokeri alkaa nousta?

Esidiabeteksessa kohonneen verensokerin juurisyy on insuliiniresistenssi. Insuliini on haiman tuottama hormoni, jolla on monia tehtäviä. Sen keskeinen tehtävä on päästää veressä oleva sokeri (tarkemmin sanottuna glukoosi) solujen sisälle, jossa se toimii solujen polttoaineena ja energianlähteenä. Maksassa insuliini hillitsee verensokerin uudismuodostusta.

Insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliinin vaikutus elimistössä on heikentynyt. Tämä heikentynyt vaikutus häiritsee elimistön normaalia toimintaa. Insuliiniresistenssissä ylimääräistä rasvaa on kertynyt maksaan (ks. Rasvamaksa), lihassolujen sisälle, ja muuallekin elimistöön. Tila liittyy keskeisesti vyötärölihavuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen, joka myös heikentää insuliinin vaikutusta.

Insuliiniresistenssin vuoksi veressä olevalla sokerilla on vaikeuksia päästä rasvoittuneiden solujen sisälle. Maksa ei hillitse sokerin valmistamista, vaikka verensokeri on jo valmiiksi koholla. Rasvakudoksesta puolestaan vapautuu rasvahappoja verenkiertoon, ja tämä lisää sisäelimien ja lihasten rasvoittumista entisestään. Elimistö yrittää ratkaista tilanteen tuottamalla lisää insuliinia. Tämä lisää edelleen rasvan kertymistä maksaan ja muihin soluihin. Tila muistuttaa noidankehää (kuva 1). Seurauksena on aluksi verensokerin lievä nousu (esidiabetes), jonka tavanomainen kulku on edetä diabetekseksi.

Vyötärölihavuus, matala-asteinen tulehdus ja insuliiniresistenssi liittyvät vahvasti niin sanottuun länsimaiseen elämäntapaan, jota luonnehtii rasvainen ja kuituköyhä ruokavalio, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja painon nousu. Myös perinnöllistä alttiutta insuliiniresistenssille esiintyy. Joihinkin sairauksiin, esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymään, liittyy myös insuliiniresistenssiä.

Insuliiniresistenssin taustalla vaikuttaviin syihin on kuitenkin suurelta osin mahdollista vaikuttaa.

Miten esidiabetes todetaan?

Sokeriaineenvaihdunnan häiriö kehittyy hitaasti. Esidiabetesvaihe kestää tavallisesti useita vuosia, mutta ajan mittaan se muuttuu useimmilla varsinaiseksi sairaudeksi, tyypin 2 diabetekseksi.

Esidiabeteksen seulontaan on käytettävissä hyvä riskitesti, jonka jokainen voi tehdä verkossa. Koska lihavuus lisää suuresti diabeteksen vaaraa, jokaisen ylipainoisen aikuisen kannattaa tehdä testi.

Jos riskitestissä saa 12 riskipistettä tai enemmän, diabeteksen vaara tulevina vuosina on selvästi suurentunut. Mitä enemmän pisteitä, sitä suurempi vaara.

Kohonneen verensokerin toteamiseksi käytetään sokerirasituskoetta, jossa laboratoriossa mitataan verensokeri paastotilassa ja kaksi tuntia sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen. Usein sekä paastoarvo (IFG, suurentunut paastosokeri) että kahden tunnin arvo (IGT, heikentynyt glukoosinsieto) ovat liian korkeita, mutta eivät aina. Kyseessä on esidiabetes, vaikka vain toinen mittaustuloksistaksista olisi poikkeava.

Esidiabetes voidaan löytäämyös veren sokerihemoglobiinin mittauksen avulla (ks. B-HbA1c).

Onko diabeteksen ehkäisystä tutkittua tietoa?

Tutkimusten mukaan terveellisten elintapojen (normaalin painon, terveellisen ruokavalion, liikunnan, tupakoimattomuuden, enintään vähäisen alkoholinkäytön) tiedetään liittyvän jopa 80–85 % pienentyneeseen diabeteksen kehittymisen riskiin.

Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus vuodelta 2001 osoitti ensimmäisenä maailmassa, miten esidiabetesvaiheessa diabeteksen syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapamuutoksilla. Laihduttamiseen, ruokavaliomuutoksiin ja liikunnan lisäämiseen perustunut hoito pienensi diabeteksen kehittymisen riskiä 58 %. Vastaava tulos saatiin myös toisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa, joka lisäksi osoitti, että elintapahoito oli diabeteksen ehkäisyssä metformiinilääkitystä tehokkaampaa.

Elintapamuutokset toimivat hyvin diabeteksen ehkäisyssä silloinkin, kun perinnöllinen alttius diabetekseen on olemassa.

Miten diabeteksen syntyä ehkäistään?

Diabeteksen syntyä ehkäistään ryhtymällä toimiin, jotka vähentävät insuliiniresistenssiä.

Jos diabeteksen riskitestissä saa yli 12 pistettä, ehkäisytoimet kannattaa aloittaa heti – ilman laboratoriokokeita. Jos verensokeriarvot vahvistavat esidiabeteksen, on ehdottomasti syytä ryhtyä diabeteksen puhkeamista ehkäiseviin toimiin.

Pelkän esidiabeteksen hoitoon käytetään harvemmin lääkehoitoa. Tämä johtuu siitä, että metformiinihoidon tulokset ovat tutkimuksissa olleet selvästi huonompia kuin laihduttamalla ja liikunnan lisäämisellä saavutetut. Lihavuuden hoito esimerkiksi elintapahoidon ja lääkehoidon yhdistelmällä tai lihavuusleikkauksella voi korjata samalla esidiabeteksen. Lihavuuden hoidossa käytettävät lääkkeet alentavat painoa, ja näyttävät samalla pienentävän diabeteksen riskiä. Toistaiseksi niillä ei ole käyttöaihetta diabeteksen ehkäisyyn. Painovaikutus tavallisesti hiipuu, jos lääkitys lopetetaan.

Hoitovalinnoista riippumatta keskeisiä ehkäisykeinoja ovat riittävät muutokset ruokailutottumuksissa ja liikunnan lisääminen, koska ne tukevat kestävää painonhallintaa.

Ravitsemuksessa kannattaa painottaa kasviksia. Keskeistä on lisätä vähän prosessoidun kasviperäisen ruoan käyttöä. Näiden suositeltavien ruokien riittävä ja monipuolinen käyttö lisää samalla kuidun saantia. Kasviproteiinin käytön lisääntyessä ravitsemuksen laatu yleisesti paranee, ja diabeteksen ja valtimotautien riski pienenee.

Punaisen lihan kulutuksen vähentämistä ei tulisi korvata siipikarjan lihalla, vaan ensisijaisesti kasviperäisellä ruoalla. Ei-trooppisia kasviöljyjä voi käyttää kohtuudella turvaamaan hyvien rasvojen saantia, mutta hyvin runsas käyttö voi vaikeuttaa painonhallintaa rasvan suuren energiatiheyden vuoksi.

Mihin elintapamuutosten teho perustuu?

Vyötärölihavuuden vähentäminen on tehokas keino vähentää matala-asteista tulehdusta ja parantaa insuliiniherkkyyttä. Jo muutaman kilon painonpudotus vähentää huomattavasti diabeteksen vaaraa. Suurempi pudotus pienentää diabeteksen riskiä vielä enemmän. Tehokas vaikutus perustuu siihen, että laihduttaessa liikarasva vähenee vatsaontelosta, lihassolujen sisältä ja maksasta nopeammin kuin ihon alta.

Ruokavaliomuutosten merkitys on keskeinen. Teho perustuu moneen asiaan:

• Kasvisten sisältämä kuitu, antioksidantit ja muut bioaktiiviset aineet vähentävät osaltaan insuliiniresistenssiä ja hyödyllisten suolistobakteerien aineenvaihduntatuotteet vähentävät matala-asteista tulehdusta.
• Energiatiheän ja verisuonille haitallisen tyydyttyneen rasvan saanti vähenee.
• Kasviperäisen ruoan pienempi energiatiheys ja runsaskuituisuus lisäävät kylläisyyttä ja helpottavat painonhallintaa.

Myös liikunta on tärkeä keino vähentää sisäelinten rasvaa (ks. Liikunta ja painonhallinta). Sen tiedetään auttavan, vaikka paino ei samaan aikaan vähenisi. Kestävyysliikunta ja lihaskuntoharjoittelu ovat molemmat tärkeitä, ja niitä olisi tärkeää sisällyttää arkeen. Vähäisesti liikkuva hyötyy jo pienestäkin liikunnan lisäämisestä. Lihaskuntoharjoittelun tärkeys korostuu, jos paino laskee merkittävästi.

Lopuksi

Diabeteksen vaaraa pienentäviä elintapamuutoksia voi tehdä itselleen sopivalla tavalla: joko kerralla ja reilummin, tai sitten vähitellen ja perätysten pienempiä muutoksia ketjuttaen. Tukea muutoksiin voit saada esimerkiksi terveydenhuollossa annetusta elintapaohjauksesta ja erilaisista omahoito-ohjelmista.