Etusivu » Diabetes ja suun terveys

Diabetes ja suun terveys

Terve suu
19.12.2019
Sisko Honkala ja Anna Maria Heikkinen

Diabetes (sokeritauti, diabetes mellitus) on yksi huomattavimmista kansantaudeistamme; yli puoli miljoonaa suomalaista sairastaa sitä. Diabeteksen syntyyn perimällä ja ulkoisilla tekijöillä (kuten virustulehdukset) on merkittävä vaikutus. Sairaudessa haiman insuliinin tuotanto vähenee tai lakkaa tai insuliinin käsittely elimistössä heikkenee. Tällöin elimistö ei pysty käyttämään ravinnosta saatavaa sokeria polttoaineekseen ja veren glukoosipitoisuus (verensokeri) suurenee haitallisesti (taulukko « Diabetes johtuu haiman aineenvaihdunnan häiriöistä. Diabeteksen päätyyppien ohella sairaudesta on useita välimuotoja.»1).

Diabetes ei suoraan aiheuta mitään suun alueen oireita tai sairauksia. Diabetesta sairastavilla kuitenkin suun alueen tulehdukset (hampaan juurenpään tulehdus, hampaiden kiinnityskudostulehdukset ja limakalvojen sienitulehdukset) ovat tavallisempia ja tulehdukset pahenevat herkemmin sekä paranevat huonommin kuin muilla. Tulehdusalttius on lisääntynyt sairauden puhkeamisvaiheessa, ennen diabeteksen hoidon aloittamista tai jos hoitotasapaino ts. pitkäaikainen verenglukoositaso (HbA1c) on huono etenkin tyypin 1 diabeteksessa.

Jos veren glukoositaso on pitkään koholla, elimistön puolustuskyky (immuniteetti) heikkenee, mikä puolestaan voi pahentaa hammasperäisiä tulehduksia ja edistää tulehdusten leviämistä muualle elimistöön.

Taulukko 1. Diabetes johtuu haiman aineenvaihdunnan häiriöistä. Diabeteksen päätyyppien ohella sairaudesta on useita välimuotoja.
Tyypin 1 diabetes (nuoruustyypin diabetes, diabetes mellitus juvenilis)Haiman insuliinin tuotanto vähenee tai lakkaa kokonaan, mutta insuliinin vaikutus elimistössä on yleensä normaali. Insuliinipistoshoito on aina aiheellinen tyypin 1 diabeteksessa.
Tyypin 2 diabetes (aikuistyypin diabetes)Sairauteen liittyy sekä insuliininpuute että insuliinin heikentynyt vaikutus. Riskitekijöitä ovat ylipaino, kohonnut verenpaine tai rasva-aineenvaihdunnan häiriö (metabolinen oireyhtymä).
Tärkeimmät hoitomuodot ovat ruokavalio ja liikunta, tarvittaessa lääkehoito suun kautta ja insuliinipistokset. Suomessa 75–80 %:lla diabetesta sairastavista on tyypin 2 tauti.
Yleisin välimuoto: raskaudenaikainen diabetesSairaus ilmenee ensimmäisen kerran raskauden aikana ja häviää raskauden jälkeen. Tauti voi kuitenkin puhjeta myöhemmin uudelleen.

Diabetes ja hampaiden kiinnityskudossairaudet

Ientulehdus (gingiviitti) ja parodontiitti (ks. «Ientulehdus (gingiviitti)»1, «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»2) ovat diabetesta sairastavilla yleisempiä ja vaikea-asteisempia kuin muilla kaikissa ikäryhmissä. Riski sairastua vaikea-asteiseen hampaiden kiinnityskudossairauteen (parodontiittiin) on 2–4 kertaa suurempi diabetesta sairastavilla verrattuna henkilöihin, joilla pitkäaikainen verenglukoositaso on normaali. Hampaiden kiinnityskudosten tulehduksia esiintyy tavallisimmin niillä diabetesta sairastavilla, joilla suuhygienia on huono (kuva « Diabetes ja hampaiden kiinnityskudossairaudet»1), diabetes on kestänyt pitkään, hoitotasapaino on huono ja joilla on ilmennyt diabetekseen liittyviä lisäsairauksia (esim. silmän verkkokalvon sairaus, munuaissairaus tai ääreishermoston häiriöitä). Parodontiitin itsessään voidaan katsoa olevan yksi diabeteksen lisäsairaus.

Pitkittynyt ja hoitamaton kiinnityskudosten tulehdus - jopa oireetonkin - voi huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa ja hankaloittaa diabeteksen hoitoa. Kiinnityskudossairaudet (niin kuin tupakointikin) voivat myös lisätä sydän- ja verisuonitautien vaaraa (ks. «Kohonnut verenpaine ja suun terveys»3), joka diabetesta sairastavilla on jo perussairauden takia merkittävästi suurentunut.

Kuitenkin vain osa diabetesta sairastavista, joiden hoitotasapaino on huono, sairastuu parodontiittiin. Toisaalta tautia voi esiintyä, vaikka hoitotasapaino olisi hyvä, sillä parodontiitin esiintymistä selittävät monet muutkin tekijät, kuten tupakointi ja huono suuhygienia (ks. «Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)»2).

Kuva 1.

Diabetes ja hampaiden kiinnityskudossairaudet. Kuvassa nähdään diabetesta sairastavalla ientulehdusta, plakkia ja hammaskiveä. Kuvan henkilön suuhygienia tottumukset ovat huonot. Kuva: Hellevi Ruokonen.

Diabetes ja hampaiden reikiintyminen

Diabetesta sairastavan hampaiden reikiintymisen riskiä lisää tavanomaista suurempi alttius kiinnityskudossairauksiin ja hampaiden juurten pintojen reikiintymiseen eli juurikariekseen (kuva «Juurikaries»1). Huonossa hoitotasapainossa juurikarieksen muodostumista edistää sokeripitoisuuden ajoittainen lisääntyminen suussa ientaskunesteessä ja syljessä. Suun alueen sairauksia aiheuttavat bakteerit lisääntyvät suunesteiden sokeripitoisuuden ollessa suuri (ks. «Suun mikrobit»4).

Diabetesta sairastavilla syljen eritys saattaa olla vähentynyt samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden yhteisvaikutusten vuoksi. Myös korkea veren glukoosipitoisuus aiheuttaa suun kuivumista. Kuivassa suussa syljen hampaita suojaava vaikutus heikkenee ja hampaiden reikiintymisriski lisääntyy (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»5 ja «Kuiva suu»6).

Diabetes ja muut suuoireet

Diabetesta sairastavat ovat alttiimpia myös muille suuoireille ja -sairauksille. Huono hoitotasapaino voi aiheuttaa pistelyä kielessä ja poskien limakalvoilla, suun kuivumista (ks. «Kuiva suu»6), suun sienitulehduksia (ks. «Suun sienitulehdukset»7) ja kivuliaita haavaumia suun limakalvoilla. Lisäksi voi ilmetä hampaiden juuren kärjen tulehduksia, suupoltetta, suupielten haavaumia (ks. «Suupielten tulehdus (keiliitti)»8), suun punajäkälää (lichen planus; ks. «Punajäkälä»9) ja makuaistin muutoksia.

Diabeteksen lääkehoito ja suun terveys

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa ensisijaisesti käytetty lääkevalmiste, suun kautta otettava metformiini, ja sulfonyyliureat saattavat aiheuttaa makuhäiriöitä (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»10). Muita diabeteslääkkeiden haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen ja haavaumat limakalvoilla, jotka voivat johtaa lisääntyneisiin suun alueen tulehduksiin ja niiden tulehdusten pitkittyneeseen paranemiseen.