Yleistä

Lihavuudessa kehoon kertyy rasvakudosta normaalia enemmän. Rasvakudoksen määrän lisäksi sen sijainti ja toiminta vaikuttavat terveyshaittojen ilmaantumiseen. Rasvaa kertyy määrällisesti eniten ihon alle, mutta terveyden kannalta tärkeitää ovat myös pienemmät rasvavarastot. Kun rasvaa kertyy keskivartalolle, vatsaonteloon ja sisäelimiin (esimerkiksi maksaan), aineenvaihdunnan häiriöiden ja sairauksien riski kasvaa.

Lihavuuden taustatekijöitä

Lihavuus syntyy monien biologisten, psykologisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Perimä ja aivojen nälkä–kylläisyysjärjestelmä, arjen ruoka- ja liikuntaympäristö, uni ja stressi sekä sairaudet ja lääkitykset voivat kaikki vaikuttaa painon kehitykseen. Elintavoilla on merkitystä, mutta lihavuus ei ole oma valinta tai omaa syytä.

Lihavuuden pitkäaikainen luonne ilmenee painon takaisinnousutaipumuksena laihtumisen jälkeen. Elimistö sopeutuu muutokseen: nälkä voi lisääntyä, kylläisyys heikentyä ja energiankulutus pienentyä. Tämä on biologinen sopeutumisreaktio, ei merkki epäonnistumisesta.

Lihavuuden arviointi

Painoa arvioidaan yleensä painoindeksillä (BMI), joka sopii hyvin seulontaan ja väestötason tarkasteluun. Perinteisesti ylipainoksi on määritelty BMI>=25 ja lihavuudeksi BMI>= 30. Painoindeksin voi laskea Painoindeksin (BMI) laskurin avulla.

Painoindeksi ei sellaisenaan toimi alle 18-vuotiailla. Lasten painoindeksi voidaan muuttaa aikuista vastaavaksi laskurilla.

Yksilötasolla BMI ei kuitenkaan kerro rasvan ja lihaksen suhteesta, rasvakudoksen sijainnista, toimintakyvystä tai terveyshaittojen asteesta. Siksi terveydentilan kokonaisarviointi on tärkeämpää kuin pelkän painon tarkastelu.

Vyötärölihavuudesta on erillinen artikkeli.

Terveyshaittojen vaihtelu

Lihavuus lisää monien sairauksien riskiä (kuva 1), mutta kaikki eivät sairastu. Ei tiedetä tarkasti, miksi toisille kehittyy liitännäissairauksia ja toisille ei. Riskiin vaikuttavat muun muassa rasvakudoksen sijainti (erityisesti keskivartalo- ja sisäelinrasva), rasvakudoksen toiminta ja siihen liittyvä lievä tulehdustila, perimä sekä elintavat ja muu elämäntilanne.

Lihavuus voi vaikuttaa terveyteen eri reittejä pitkin: kehon massan aiheuttamana mekaanisena kuormituksena, rasvakudoksen toimintahäiriöön liittyvien aineenvaihduntamuutosten kautta sekä psyykkis-sosiaalisena kuormituksena. Painoon liittyvä leimaaminen (stigma) voi itsessään heikentää hyvinvointia ja myös vaikeuttaa hoitoon hakeutumista ja hoidon toteutumista.

Painotavoite ja terveyshyöty

Terveyshyötyä saadaan usein jo kohtuullisella painon laskulla. Elintapojen muuttaminen terveellisemmiksi on hyödyllistä myös kokonaan ilman painon laskuakin. Monilla 5–10 %:n painonpudotus parantaa verensokeria, verenpainetta, rasva-arvoja, uniapneaa ja maksan rasvoittumista. Joissakin tilanteissa (esim. vaikea lihavuus tai merkittävät liitännäissairaudet) suurempi painonpudotus voi olla perusteltu tavoite. Tavoitteet kannattaa muotoilla myös muuten kuin kiloina: parempi jaksaminen, parempi uni, vähemmän kipua, helpompi arki ja parempi elämänlaatu.

Lihavuuden hoito

Lihavuuden hoito on vaiheittaista ja yksilöllistä. Usein edetään näin:

1. Lähdetään henkilön omista toiveista ja tarpeista.
2. Tunnistetaan terveyshaitat ja arjen haasteet.
3. Valitaan yhdessä keskustellen hoitavan tahon kanssa tilanteeseen sopivat hoitokeinot.
4. Seurataan vaikutusta ja säädetään hoitoa tarpeen mukaan.

Tavoitteena on löytää yhdistelmä, joka on toteutettavissa myös pitkällä aikavälillä.

Lihavuuden hoitomuodot

Elintapahoito on lihavuuden hoidon kivijalka. Se rakentuu ruokailutottumuksista, liikkumisesta, riittävästä unesta ja mielen hyvinvoinnin tukemisesta.

Laihtuminen tapahtuu niin, että energiansaanti vähenee suhteessa kehon energiankulutukseen.

Kun syömisen hallinta ja kylläisyys ovat kunnossa, energiansaannin vähentäminen on helpompaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi säännöllistä ateriarytmiä, ravitsevia valintoja, joista tulee kylläiseksi, runsaasti kasviksia, riittävästi proteiinia ja kuitua. Lisäksi vähennetään energiansaantia nesteistä ja ruoista, joiden ravintoarvo on pieni.

Liikunta auttaa painonpudotuksen lisäksi tukemalla terveyttä ja toimintakykyä sekä parantamalla unta. Suosituksena on vähentää paikallaan oloa, liikkua 30–60 minuuttia päivässä reippaalla kävelytasolla ja tehdä voimaharjoittelua 2 kertaa viikossa.

Uni ja palautuminen ovat keskeisessä roolissa: väsymys ja stressi lisäävät mielitekoja ja vaikeuttavat syömisen säätelyä sekä vähentävät jaksamista liikkua. Suositeltava unen määrä on vähintään 7–8 tuntia yössä.

Lihavuuden hoidon seuranta ja tuki

Koska lihavuus on pitkäaikainen sairaus, jatkuva tuki on tärkeä osa hoitoa. Seurannassa tarkastellaan usein ensisijaisesti elintapojen toteutumista. Painon lisäksi seurataan terveysmittareita (esim. verenpaine, verensokeri), toimintakykyä, jaksamista ja arjen sujumista. Hoito toimii parhaiten, kun se on realistista, vaiheittaista ja myötätuntoista – ja kun tukea on saatavilla myös silloin, kun elämä kuormittaa tai paino lähtee uudelleen nousemaan.

Lihavuuden ehkäisy

Lihavuuden ehkäisyssä tärkeintä on tukea arkea, joka helpottaa painon säätelyä luontevasti: säännöllinen ja kylläisyyttä tukeva syöminen, liikettä päivän mittaan, riittävä uni ja palautuminen sekä ympäristö, jossa terveellisten valintojen tekeminen on helppoa.

Pienet, pysyvät rutiinit (esim. kasvikset jokaiselle aterialle, juotujen kaloreiden vähentäminen ja istumisen tauottaminen) ovat yleensä vaikuttavampia kuin lyhyet “pikakuurit”.

Koska ruoka- ja liikuntaympäristö vaikuttavat painoon, lihavuuden ehkäisy väestötasolla tarkoittaa terveelliseen ruokailuun tuuppaamista, esimerkiksi painonhallintaa tukevien elintarvikkeiden parempaa saatavuutta ja edullisempaa hintaa ja liikkumista tukevaa lähiympäristöä. Samalla tarvitaan asennemuutosta ja painoon liittyvän leimaamisen vähentämistä, jotta apua on helpompi hakea ja hyvinvointia tukevat valinnat ovat mahdollisia myös kuormittavissa elämäntilanteissa.