Yleistä

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on tavallisin naisten hormonaalisen aineenvaihdunnan häiriö. Sitä esiintyy 5–15 %:lla naisista. Oireyhtymän perussyytä ei toistaiseksi tunneta, mutta sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan olevan yhteyttä asiaan. Oireyhtymä on elinikäinen, mutta sen oireet voivat vaihdella ajan myötä.

Monirakkulaoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat liiallinen karvojen kasvu ja epäsäännölliset kuukautiset. Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja heillä on taipumus erityisesti keskivartalolihavuuteen. Oireet voivat myös vaihdella naisen hedelmällisen iän aikana: kuukautiskierrot ovat nuorena kovin epäsäännölliset, mutta toisaalta 40 vuoden iässä monella kierto säännöllistyy. Menopaussi saavutetaan yleensä 2–3 vuotta keskimääräistä myöhemmin.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän oireet

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä. Pitkä kuukautiskierto (yli 35 päivää) on yleinen. Oireyhtymä voi aiheuttaa myös pitkittyneitä kuukautisvuotoja ja lapsettomuutta. Kuitenkin todennäköisyys saada yksi lapsi on yhtä hyvä kuin muillakin naisilla, mutta raskaaksi tuleminen voi kestää pidemmän aikaa tai siihen voidaan tarvita avuksi lääkehoitoa. Pienellä osalla PCOS:ää sairastavista naisista kuukautiset voivat olla säännölliset. Kuukautiskierrot säännöllistyvät usein 35 ikävuoden jälkeen.

Liikakarvoitus on tavallista, ja siihen viittaa karvoituksen lisääntyminen miestyyppisillä alueilla, erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Lisäksi voi esiintyä aknea ja hiustenlähtöä. Oireet voivat alkaa jo murrosiässä, mutta lievittyvät monella 40 ikävuoden jälkeen.

Ongelmia voi ilmetä myös raskauden aikana: keskenmenoriski on vähän suurentunut, verenpaine voi nousta ja raskausdiabeteksen vaara on suurentunut. Riskien suurentuminen näyttää liittyvän enemmän ylipainoon kuin oireyhtymään sinänsä.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään liittyvät sairaudet

Tautiin liittyy myös aineenvaihduntaan liittyviä ongelmia, jotka muistuttavat ns. metabolista oireyhtymää. Kudosten herkkyys insuliinille on heikentynyt, ja tämän seurauksena insuliinipitoisuus veressä suurenee ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu. Tähän liittyy taipumus keskivartalolihavuuteen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin myös normaalipainoisilla naisilla.

Riski sairastua diabetekseen ja verenpainetautiin myöhemmällä iällä on suurentunut. Laskimotukosriski on PCOS:ää sairastavilla naisilla 1,5–2-kertainen ja aivohalvausriski kaksinkertainen. Lisäksi on todettu vähän suurentunut riski joihinkin sairauksiin, kuten kilpirauhassairauksiin, masennukseen, ahdistushäiriöihin ja migreeniin. PCOS-oireyhtymään liittyy suurentunut kohdunrungon syövän riski. Lisääntynyttä riskiä munasarjasyöpään tai rintasyöpään ei ole todettu.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän toteaminen

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää voidaan epäillä oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella.

Diagnoosi voidaan asettaa, jos vähintään kaksi seuraavista kriteereistä täyttyy:

• Epäsäännöllinen kuukautiskierto (kierron pituus < 21 päivää tai > 35 päivää tai kuukautisten puuttuminen; pitkä kuukautiskierto on yleisin häiriömuoto)
• Miestyyppinen liikakarvoitus tai laboratoriotutkimuksissa todettu biokemiallinen hyperandrogenismi eli testosteronin liikaeritys
• Monirakkulaiset munasarjat ultraäänitutkimuksessa (yli 20 munarakkulaa vähintään toisessa munasarjassa)

Diagoosia ei voida kuitenkaan tehdä, jos kuukautisten alkamisesta on alle 3 vuotta, koska silloin kuukautisten epäsäännöllisyys on vielä täysin normaalia. Ultraäänitutkimusta ei voida käyttää PCOS:n toteamiseen, jos kuukautisten alkamisesta on alle 8 vuotta.

Jos naisella on kuukautishäiriöitä, määritetään TSH ja prolaktiini muiden syiden (esim. kilpirauhasen toiminnan häiriöt) poissulkemiseksi. Ylipainoisilla määritetään myös verensokeri, ja jos se on koholla, tehdään 2 tunnin sokerirasitus. Tarvittaessa määritetään veren rasva-arvot ja lisämunuaisen tuottamien mieshormonien pitoisuus.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän itsehoito

Ensisijainen hoito on elintapahoito, joka käsittää monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Elintapahoito on monirakkulaoireyhtymän tärkein hoito painoindeksistä riippumatta. Tärkeää olisi pyrkiä normaalipainoon sekä saada riittävästi liikuntaa ja lepoa.

Erityisdieettiä ei suositella. Sen sijaan suositellaan noudattamaan monipuolista ruokavaliota, jossa turhia kaloreita vältetään. Muutamilla ruokailutottumusten muutoksilla on mahdollista vähentää satoja kilokaloreita päivässä. Painonlasku voi säännöllistää kierrot, vähentää karvankasvua ja mahdollistaa raskauden alkamisen ilman muita hoitoja; jopa 5–10 prosentin painonpudotus riittää. Painonlasku pienentää alkuraskauden keskenmenon riskiä sekä muita raskauteen ja synnytykseen liittyviä riskejä.

Liikunta vähentää insuliiniresistenssiä, ja sitä suositellaan kaikille. Insuliiniresistenssin parantaminen vähentää muun muassa miessukuhormonien liikatuotantoa. Siten se vähentää myös aknea ja liiallista karvankasvua.

Tupakointi ja muiden nikotiinituotteiden käyttö lisäävät merkittävästi sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen vaaraa, ja niiden käyttö kannattaa ehdottomasti lopettaa.

Munasarjojen monirakkulatautiin voi liittyä myöhempää sairastuvuutta (esim. aikuisiän diabetes ja verenpainetauti). Terveellisillä elintavoilla tilanteeseen voi vaikuttaa, ja siksi riskistä on hyvä tietää. Liikunta on ruokavalion lisäksi hyvä hoitokeino. Liikunta auttaa, vaikka paino ei laskisikaan, ja toisaalta normaalipainoisenkin kannattaa liikkua riittävästi. Se auttaa painonpudotuksessa ja parantaa insuliinin vaikutusta kudoksissa.

Milloin lääkäriin?

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kuukautishäiriöt ovat hankalia, erityisesti jos vuodot ovat pitkittyneet tai on ylimääräisiä tiputteluvuotoja.

Tutkimuksiin kannattaa myös lähteä, jos karvankasvu on lisääntynyt nopeasti, muutaman kuukauden sisällä.

Jos ongelmana on lapsettomuus, on hoitoon hakeutuminen paikallaan.

Tutkimukset ja seuranta voidaan usein toteuttaa jo opiskelu- tai perusterveydenhuollossa. Joskus oireet tai alkututkimukset edellyttävät jatkoselvittelyä erikoissairaanhoidossa.

Jos tutkimuksissa todetaan sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, ne on tärkeää hoitaa. Säännöllinen seuranta on usein tarpeen pitkäaikaisriskien välttämiseksi.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän hoito

Hormonihäiriön hoidossa voidaan käyttää yhdistelmäehkäisyvalmisteita, joilla kierto saadaan säännölliseksi ja karvankasvu vähenee.

Epäsäännöllisiä kuukautisvuotoja voidaan hoitaa myös jaksoittaisella keltarauhashormonihoidolla tai hormonikierukan avulla. Näin voidaan estää kohdun limakalvon liikakasvu. Tämä on tärkeää, koska pitkäaikainen estrogeenivaikutus yhdessä keltarauhashormonin puutteen kanssa altistaa kohdun limakalvon liikakasvulle ja suurentaa kohdunrungon syövän riskiä.

Metformiinilla elintapamuutoksiin yhdistettynä saattaa olla suotuisia vaikutuksia metabolisiin riskitekijöihin, ylipainoon ja munarakkulakehitykseen. Metformiinista saattaa olla apua myös laihduttamisessa. Hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa.

Lapsettomuuteen on käytössä useita vaihtoehtoisia hoitoja. Insuliinin vaikutusta parantavia lääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu monirakkulataudin hoidossa erityisesti lapsettomuushoitojen yhteydessä. Sitä voidaan käyttää yksistään tai yhdessä munarakkulan kypsytyshoitojen kanssa. Joskus tarvitaan koeputkihedelmöityshoitoa.

Liikakarvoituksen hoitoon käytetään ehkäisypillerien lisäksi tai vaihtoehtona joskus antiandrogeeni spironolaktonia. Sen käyttöön liittyy veren elektrolyyttiarvojen seuranta säännöllisin välein.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän ehkäisy

Munasarjojen rakkulamuodostumiseen ei tunneta ehkäisyä. Erikoisruokavalioita, lisäravinteita ja erilaisia rohdos- ja luontaistuotevalmisteita saatetaan eri medioissa mainostaa tähän tarkoitukseen, mutta niiden tehosta ja toimivuudesta ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä.

Sen sijaan munasarjojen monirakkulaoireyhtymään liittyviä oireita ja pitkäaikaissairastavuutta voidaan ehkäistä säännöllisellä liikunnalla, laihduttamisella ja painonhallinnalla. Mahdollisen tupakoinnin lopettaminen on tärkeää lisääntyneen verisuonisairastavuuden vuoksi.

Lisätietoa ja vertaistukea Potilasjärjestö Korento ry.